Monsieurin kotiinpaluulla oli perinteiset seuraukset. Vartin päästä tärkeimpien kuulumisten vaihdon jälkeen perheen naiset valloittivat kukin oman kolonsa sohvalta tai olohuoneen matolta ja uppoutuivat tuliaiskirjoihinsa. Esikoiselle suomenruotsalaista eli Maria Turtschaninoffin Underfors, keskimmäiselle takuuvarmaa Tittamari Marttista Viivi Pusun seikkailujen muodossa ja kuopukselle Tapani Baggen Maalla sekä Kaupungilla. Ja minä sain kauden villityksen tueksi joogakirjallisuutta!
Näin meidän "kuplaelämä" ja kotiviikonloppu jatkuu. Rauhallista ja hyvää viikonloppua teille kaikille armaat lukijani!
voin kuvitella miten hauska on saada kirjatulijaiset! Minulle on tärkeää saada lukea äidinkielelläni, maailmalla ollessani en ole juurikaan eglanninkielisiin koskenut.
ReplyDeleteIhanat tuliaiset. Meidän suomenkielinen kirjavarasto on kohta jo luettu ja seuraava täydennys on vasta kesällä.
ReplyDeleteKuplapäivät ovat tarpeen että taas jaksaa olla, näin sen itse ajattelen ja maanantaiksi sellaista itselleni suunnittelen.
Ihanat lukutoukat!
ReplyDeleteHyvää lukuviikonloppua, täällä kukkii sinulta saatu pensas, jonka juurella kasvaa muratti :)
ReplyDeleteTulipa hyvä mieli tästä. Kirjoja lukevat lapset on aina ilahduttava näky. Omalleni olen sanonut, että paljon jää paitsi se, joka ei kirjojen maailmaan löydä.
ReplyDeleteKuopuksen lukema taitaa meilläkin olla kirjastosta käynyt, näyttää niin tutulta.
Suloisia kuvia. Meilläkin voi käydä noin, että perheen naiset istuu kukin jossain nurkassa lukemassa. Minusta vain tuntuu, että itse luen nykyään äärettömän vähän, mutta pieni neiti ahmii tuhatsivuisia kirjoja välipalaksi. Juuri luki kaikki Potterit. Mutta Viivi Pusu on ihana :)
ReplyDeleteEilen tänään huomenna, (valitettavasti) minäkin luen fiktion ainoastaan suomeksi. Toki lehdet ja tietokirjat menevät myös ruotsiksi ja englanniksi, mutta romaanin on oltava suomea, muuten nukahdan tai keskittymiseni herpaantuu viimeistään toisella sivulla koska nyanssit jäävät kuitenkin ymmärtämättä.
ReplyDeletePikkujutut, onko lähimaillakaan muita suomalasia joiden kanssa voisi vaihtaa lukemista? Täällä kierrätetään paljonkin sekä akkainlehtiä että kirjoja ja se helpottaa.
Merja, niin onkin! Kuopus pääsi tavatessaan jo toiselle tekstisivulle (s.6) ja kertoi innoissaan olevansa jo chapter kuutosessa! Vähän nuo käsitteet sivu, kappale ja luku kadoksissa, sekä suomeksi että englanniksi.
Liivia, niin on. Vaikka itse en oikein lapsena lukemisesta innostunut. Joskus 12-vuotiaana luin Anni Swanit ja sitten se taas tyssäsi mineksi vuodeksi. Oikeastaan vasta täällä Kiinassa olen innostunut, kenties mun tekemisen puutteessa, lukemaan. Puolustuksena sanon kuitenkin perheen kokonaislukumäärä olevan varmasti tavallista korkeampi miehen ja lasten pistellessä menemään niin paljon. Vaikka eihän se toki minun sivistystä yhtään lisää.
Kirjailija, esikoisella oli Potter-tiiliskivet työn alla kolmisen vuotta sitten, juuri kun oltiin muuttamassa Kiinaan. Kolme taisi lukea, neljäs jäi ikusesti kesken. Taisi kiinnostus pojua ja taikuutta kohtaan lopahtaa. Nyt lukee pääasiassa koulun kirjaston romaaneja, ehkä vähän turhan aikuismaisia minusta. Mutta pääasia että lukee! Keskimmäinen puolestaan on ihastunut biografeista. Tyypilliset keskustelut ruokapöydässäkin hänen taholtaan liittyvät Anne Frankiin, Marie Curiehen tai mikässenniminytolikaan kuurosokeiden viittomakielen kehittäjään. Muutaman viikon päästä syntymäpäivänään tulee saamaan lahjaksi Beatrix Potterin tarinan.