Thursday, March 2, 2017

Ihana talvi!











Tule takaisin. Tai luovuta reilusti keväälle.  



Schloss Nymhenburg








Kuopuksen ystävätär muutti Muncheniin ja vietimme herttaisen viikonlopun hänen ja perheensä vieraina. Kalsean harmaana ja hyytävän kylmänä turismipäivänä menimme lämmittelemään lähilinnaan, ihmettelemään menneiden vuosisatojen kultaövereitä ja bongaamaan museovalaistuksen luomia dramaattisia varjoja. 







Viimeistään kattomaalauksia äimistellessä meni tavallisella vaan pää pyörälle! 




Soittoa!




Tässä kiireisessä elämäntavassa, jollaista suurin osa ikäisistämme elää, tapahtui suoranainen ihme. En uskonut kun ideasta ensimmäisen kerran syksyllä kuulin... Mutta halusta tavata jälleen niitä muistojen ihania ihmisiä ja soittaa upeaa musiikkia yhdessä, muutama sähköposti ja niin meitä olikin koossa 70 aktiivisoittajaa 90-luvun alun Polyteknikkojen Orkesterista. Väkeä saapui aina Jakartaa, Prahaa, Kööpenhaminaa ja Kulosaartakin myöten. Retro-PO syntyi!

Niin jätimme jo isot lapsemme keskenään kotiin ja karkasimme monsieur, pasuuna, minä ja oboe harjoitteluviikonloppuun Nuuksioon. Soittamaan, saunomaan ja keskustelemaan, aivan kuin muinoin joskus ennen lapsia.  






Harjoitusten ensimmäinen puolituntinen oli suorastaan karsea, mutta tyynen kapelimestarimme avulla vähitellen alkoivat röörit väristä ja jouset lentää soittaen jopa yhtaikaisesti samaa sointua. 14 onnellisen harjoitustunnin ja mahtavien keskustelutuokioiden päätteeksi kaiken kruunasi loppuunmyyty kaksituntinen Ritarihuoneen konsertti! Sibbeä, Sostaa ja kaikkea muuta aivan parasta. 

Nyt vain toivon, että saisimme ehkä jo vuoden kuluttua soittaa yhdessä. Sitä odotellessa tyydyn kuuntelemaan huikeaa encoreamme ja hauskaa solistiamme. Kuulumisiin!

Thursday, June 30, 2016

Kesäpäivä naapurisaarella





Kesäloman aluksi vein lapset Korkeasaareen. Oikeastaan vein vain kaksi sillä esikoinen olikin siellä jo. Ei sentään häkissä vaan kioskissa ja myi meille herkulliset jäätelöt ja kahvit. Hyvin näytti "äidin pieni" pärjäävän! Eläimillä sen sijaan oli kuuma, nukkuivat kuka missäkin puskassa ja suurin osa häkeistä vaikutti autioilta, vaikka asukkaat ilmeisesti kotosalla olivatkin. Jäätelöä olisivat ilmeisesti nekin tarvinneet. Seuraavalla kerralla tähtään koleampaan vierailupäivään. 


Sunday, May 15, 2016

Oi kuinka







pidän keväästä! Alkaa elää toisella tasolla talveen verrattuna. On kiirettä ja paljon kaikkea, mutta niin on energiaakin. Silloin tällöin saan nukutuksi jopa kokonaisia öitä ja seuraavana päivänä osaa nauttia vuodenajastakin täysin siemauksin. 

Kodinlaitto etenee pienin askelin, joku sanoisi jopa hyvin pienin, mutta suunta on siis oikea. Lastulevyä kärrätään pois ja saamme esiin kerrostumia vuosikymmenten takaa. Tuntuu hyvältä. Olemme ymmärtäneet remontimme filosofian. Kaikki "rumien" vuosikymmenten kerrostumat poistetaan ja alkuperäisten pintojen repeytymät korjataan, mutta kaiken kaikkiaan tehdään mahdollisimman vähän. Tavallaan remontti on totaalinen, mutta tarkennettuna lähinnä poistamista. Näin tuntuu parhaimmalta. No joo, kylpyhuoneet jäävät tässä vaiheessa beesseiksi ja vaaleanpunaisiksi aikamatkoiksi vuoteen 1980. Kaikkeen ei sentään yhden kevään energia riitä ja sieltä kaakeleiden ja muovimattojen alta tuskin paljastuu 99 vuotta sitten laitettuja pyttyjä. Sellainen olisi kyllä soma... Nyt minussa taisi herätä myös vessaromantikko!

Saturday, April 9, 2016

Hulppeaa sumua






Olen varsin tyytyväinen itseeni kuinka edelleen osaan olla kiitollinen tästä puhtaasta sumusta sekä kauniista ja paikoitellen jopa hulppeasta ympäristöstä jossa saan elää. Mietin, että pitäisikö vallan repäistä ja pitää vaihteeksi tämän kaiken kauniin kunniaksi valokuvanäyttely. Tähän kevään muun hösselin väliin sopisi hyvinkin hieman oma luova rytkäisy, vähän taiteilijameininkiä ja arjen puurtamisen katkaisu.

Niin, en olekaan tainnut tällä foorumilla "paljastaa" mitä nykyisin päiväni puuhaan, iltasella häärään. Minkä jo 1,5 vuotta sitten polkaisin pystyyn. Se on tämä se ja hauskaa on. 

Sunday, March 6, 2016

Ja taas ovet auki!


Suunnitelmallisuus ei ehkä ole vahvimpia puoliani. Elän hetkessä, toimin spontaanisti miltä juuri nyt tuntuu. Niinpä taas tänään sunnuntaina:


VILLAKIRPPUTORI - löytöjä niin vintiltä kuin 2010-luvulta
DIVARI - 13 hyllymetriä kaikkea mahdollista luettavaa monella kielellä
TAIDESALONKI - Vilijonkan hengentuotoksia

SUNNUNTAINA 6.3.
12-16

Hopeasalmentie 16, Kulosaari

TERVETULOA!

Tuesday, February 23, 2016

On saleja ja on Saleja


Koko syksyn nuoret keräsivät rahaa moninaisin keinoin. Pitivät koulun tilaisuuksissa ja välituntisin kahviota, myivät herkkulaatikoita ja mitä kaikkea. Hartaasti odotettuna vanhojenpäivänä sitten nauttivat ahkeruutensa tuloksista. Oman koulun juhlasalin ollessa kaunis mutta hyvin pieni olivat vanhat vuokranneet juhlapäivän illan tanssisaliksi Paasitornin ja orkesterina toimi taitava Ylioppilaskunnan Soittajien salonkiorkesteri. Siellä me perheet saimme ihastella nuorten pyörähtelyä vanhalla parketilla jugend-salin loistossa, kunnes lähtivät seuraavaan paikkaan illalliselle ja kolmanteen jatkoille. 





Vaan ovat nykylukioiden pojat kovilla, sillä päivä vaati heiltä hyvää kuntoa. Poikia ollessa puolta vähemmän kuin tyttöjä oli kullakin kaksi daamia tanssitettavana. Eli ensiksi päivällä koulussa reilu tunnin esiintyminen yhden daamin kanssa ja hetkisen kuluttua sama uudestaan toisen kanssa. Ja illalla toiset setit vanhemmille. Siis yhteensä neljä tuntia tanssia, huh. Ihmeesti kuitenkin heillä oli viimeisessäkin tanssissa hymy leveä ja silmät kirkkaat kuin...ööö... salin kattokruunut!

Sunday, February 14, 2016

Korjausompelimo Vilijonkka



Esikoinen on vanha, siis Wanha. Huh, minua alkoi ihan jännittää ensi perjantai! Esikoinen on ollut hyvin aktiivinen koulunsa wanhojenpäivän toimikunnassa ja tehnyt paljon töitä päivän onnistumisen 
eteen. Niin ovat siis vanhoja jo nuo lukiolaiset, että ovat itsenäisesti keränneet rahat, vuokranneet tilat, tilanneet illallisruoat, hoitaneet jatkopaikan, sopineet dj:n ja niin edelleen. Ei äidin tarvitse kuin jännittää ja mennä sitten ihastelemaan kauneutta ja komeutta. 

Paitsi on tässä vähän tehtävää minullakin. Puku löytyi jo syyskuussa puoleen hintaan valmiina, mutta esikoisen ollessa varreltaan pitkä ja hoikka täytyy sitä säätää vähän joka kohdasta eli olkapäistä, kyljistä, selästä ja tietenkin helmasta. Kivaa, mielelläni tietenkin ompelen, mutta ihme kun minulla jää kaikki aina viimeiseen viikonloppuun...


Huomenna täytyy lisäksi opetella yllä olevan kampauksen värkkääminen (kuva netistä kaapattu, sori!). Esikoinen osaa sen tekemisen teoriassa luettuaan kampaussivustoja ja minä siis toimin käsinä. Sykkyräkampaukselta tuo näyttää ja uskon vakaasti jonkinlaisen sykkyrän syntyy. Toivottavasti tulee sitten myös perjantaina aamutuiman oikeanlainen mytty!


Saturday, February 6, 2016

VILLAKIRPPUTORI SUNNUNTAINA!


VILLAKIRPPUTORI - löytöjä niin vintiltä kuin 2010-luvulta
DIVARI - 13 hyllymetriä kaikkea mahdollista luettavaa monella kielellä
TAIDESALONKI - Vilijonkan hengentuotoksia

SUNNUNTAINA 7.2.
12-16

Hopeasalmentie 16, Kulosaari

TERVETULOA!





Tänään on Runeberginpäivä. Ulkomailla asuessamme juhlistimme päivää oikein tosissaan, kutsuttiin ihmisiä kahville, oli punssit ja runonlausunnat. Jossain vaiheessa kävi ilmi, että lapset luulivat kaikkien suomalaisten viettävän päivää samoin. Huvitti vähän. Mutta tämä vähemmistöperinteemme jatkuu perheessä edelleen, tosin vieraita ei muistettu tänä vuonna kutsua. Nyt iltakahvin keittoon ja punssipullo auki!