Monday, October 28, 2013

Lokakuun lopulla





Voi mikä valo, ah mitä voimaa - vain viikko sitten! Nyt on kovin toisin tuon säätilan laita, mutta näiden muistoissa elävien tunnelmien voimalla jaksaa onneksi hyvin seuraavaan kertaan kunnes aurinko meidät muistaa. 

Edessä taitaa olla pian siirtyminen talvisempaan keliin. Olemme siihen varustautuneet hankkimalla hanskoja, pipoja ja talvikenkiä. Kun talossa on kolme kasvupyrähdyksen pyörteissä elävää lasta tuntuu heidän varustelunsa lähes sivutyöltä. Eikä kyse ole edes shoppailusta huvin vuoksi vaan ihan vain perustarpeiden täyttämisestä. Kai heillä on kullakin pakko olla yhdet sopivat talvikengät ja hanskat... Voiton puolella onneksi ollaan, sillä eritoten päällysvaatteita kierrätämme tyttäreltä toiselle, joten talvi tulkoot. Ja ne häikäisevän kuulaat päivät!



Saturday, October 26, 2013

Vetävä mimmi?


Koskaan aiemmin en ole moista kokenut! Tänään ohi mennessäni vähintään joka toinen mies keskeytti puuhansa, katsahtivat kohti sekä jäivät jopa seuraamaan menoani useammaksi sekunniksi. Tuijottivat suoraan silmiin, niin nuoret kuin vanhat, komeat sekä tavallisemmat, tummat ja vaaleat. Tulipa joku minulle oikein puhumaankin. 



Aika rauhassa olen elämäni saanut kaduilla kulkea. Laajemmassa mittakaavassa jonkinlainen vastakkaisessa sukupuolessa vetävyyttä herättävä piirre on ilmeisesti puuttunut.  Tänään kuitenkin sain kokea olevani huomattu, kiitos maata laahaavan, iloisesti kilisevän ja rohkeasti pörisevän pakoputken! Enpä taida turhaan kiirehtiä kotteroni viemistä pajalle. Ties mitä jännää huominenkin voi tuoda tulessaan, onhan lauantai. 

Monday, October 21, 2013

60 min


Pidän säännöllisestä elämästä. Kun tietää milloin herätä, koska ja jopa missä syödä, milloin pujahtaa taas levolle on olokin tyyni. Tiettyyn aikaan vuodesta tehdään pipareita ja sopivan kuukausimäärän kuluttua kaadetaan väljehtyneet glögit viemäriin. Suklaamunaähkyn jälkeen valmistaudutaan kesälomaan ja suunnitellaan tarkkaan juhannuksen ruokalista. Sitten lapset pakataan kouluun ja malttamattomina odotetaan piparintuoksua. Aina samassa kohtaa kalenteria. 


Kulunut viikko on lomasta huolimatta tuntunut erityisen säännölliseltä, sillä elämää on rytmittänyt tunnin välein soiva muistutus keskimmäisen silmätippa-ajasta. Taudissa ja sen pitkässä hoidossa ei sinäänsä ole mitään uutta tai ihmeellistä, mutta tällä kerralla olen todella ihmetellyt kuinka nopeasti tunti sujahtaakaan, kuinka kumman vähän ennätän saada 60 minuutissa aikaiseksi. Olen ehkä ehtinyt keittää kahvit, ruokkia kilpikonnan ja avata kirjankin, mutta kahvin juominen on vielä kesken ennen seuraavaa piippausta!


Kokeilkaapa joskus ihan huviksenne, että tunnin välein suotte itsellenne katsauksen edeltäneisiin minuutteihin, mietitte mitä tulikaan tehtyä ja näinkö elämän on tarkoitus kohdallanne jatkua. Tunti toisen jälkeen.

Jämpti-minä on viikon jäljiltä suorastaan järkyttynyt. Toisaalta Rento-minä sanoo, että aika paljon tuli touhuttuakin!  

Saturday, October 19, 2013

Missä ne ovat?



Perheelle muistui mieleen vanha ihana avoin lasagne, jossa on sieniä, oikeastaan mitä vain suppilovahveroista siitakesieniin. Ensimmäiseksi suuntasin luonnollisesti Porvoon torille, jonne kuitenkin tänä lauantaina oli minun lisäkseni vaivautuneet paikalle ainoastaan vaatemyyjä, bussikahvio ja kotileipomon myyjä. Ei siis ainoatakaan tuoretta ruokaa tarjoavaa kauppiasta. Toki aika kultaa muistot, mutta tuli kuulkaa yltäkyläisiä kiinalaisia vihannestoreja ikävä.  




Kiersin läpi kaupungin kaikki kolme keskustan suurta ruokakauppaa, eikä yhdessäkään ollut myynnissä  jo nuivettuneiden muutamien herkkusienien ja neljän erittäin huonokuntoisia virolaisia kanttarelleja sisältävän rasian lisäksi tuoreita saati kotimaisia sieniä. Vaikka on sienikausi, vaikka on lauantai, vaikka monet tekevät suurostoksia, vaikka täällä luulisi kuljetuslogistiikan olevan kunnossa, vaikka niin puhutaan lähiruoasta, vaikka puolet naisystävistäni väittävät panostavansa luomuun ja tuoreuteen.



Kiinalaiseen ruoan kasvatusetiikkaan en nyt ota kantaa, maissin kuivatus asfalttikadulla tuntuu edelleen omituiselta ja toreilla myytävistä kasveista suurinta osaa en edes osaisi valmistaa. Mutta oih, kaikkea mahdollista tuoretta oli tarjolla, ympärivuotisesti löytyi vaihtoehtoja, sesongin ulkopuolella kiinankaalta, hedelmiä ja sieniä kuivattuina. 

Seuraavaksi googlasimme "suppilovahverometsä" - juuri sellaista kuin kuvissa on meilläkin! Säntäsin samantien auringon vielä paistaessa sammaleiseen kuusikkoon ja sekametsää. Ei sienen sientä. 

Se on salaliitto! NE eivät halua meidän syövän sieniä. 

Thursday, October 17, 2013

Työhuone!


Syysvaatteiden hakureissu varastolle inspiroi sisustamaan työhuonetta. Maaseutuvarastossamme oli kaikkea ihanaa, enemmänkin mitä yhteen työhuoneeseen tarvitaan tai mahtuu, suuri rautainen Kärpäsen koulun kello ei mahtunut edes kuvaan! Vanhan kellosepän sivutyöpöydän päälle tulee kahvinkeittopiste. Roskakorin on hyvä olla riittävän suuri, jotta pohjalle hylättyjen ja jo unohtuneiden luonnoksien pariin voi tehdä argeologisia retkiä. 50-luvun rulokaappiin sysään kaikki toimistossa välttämättömät tympeät virallisten papereiden mapit sekä sen reistailevan printterin. Valurautasänkyyn istutan vieraat oikaisemaan jalkansa ja nauttimaan kahvikupposen, toisinaan otan itse rennosti. Yhden seinän tapetoin tummaksi, lautalattiat saavat lähes valkoisen maalipinnan tai päinvastoin. Rue Fourcroylta pelastamani hieman futuristisen pöydän ääressä kirjoitan ja käyttäydyn siististi,  varsinaisen suuren työpöydän nappaan kotoa kuopuksen huoneesta, ehkei sen katoamista kukaan huomaa? 




Työhuoneessa näkymä selkiytyy, ajatukset pääsevät hurrigaanin matkaan, syntyy uutta, ikuistan ja tuotan. Tämän työhuoneen seinät vain vielä puuttuvat. Kodin yhteydessä tai välittömässä läheisyydessä sen pitäisi olla, en vain ole vielä ratkaissut miten ja missä. Kiinassa sijainti oli täydellinen: makuuhuoneen ja saunan välissä, kolmannessa kerroksessa kaukana ensimmäisen kerroksen eteisen ja keittiön hälinästä. 

Taitaa olla Vilijonkan unelmalomaviikko meneillään...


Pieniä syystuumia



Loppujen lopuksi ei pöllömpi syksy. Kaunista ainakin on ollut,  Korkeasaaressakin kaikki hyvin. 




Viiden ja puolen vuoden takaiseen Pariisista Pekingiin menevään muuttokuormaan pakkasin neljät uudet nahkakengät, sillä arvasin oikein ettei näihin neljänkymmenen jalkoihin Kiinasta virsuja löydy. Niillä on ollut hyvä kulkea ja kokea, suutarillakin olen jotain niistä käyttänyt, mutta nyt on käyttökunnossa enää mukavaakin mukavammat kissakoirakengät. Olisiko tämä vaje riittävä syy saada aikaiseksi pieni retki entiseen kotikaupunkiin? Ainakin voi haaveilla, jo siitä tulee hyvä mieli.


Tuesday, October 15, 2013

Urasuunnitelmia



Pakkasin lasten kahvilaleikin talviteloille, ettei mahdollisen talvitulvan tarvitse kuljettaa pannuja pitkin tonttia kuten muutama vuosi sitten. 



Viimeisenä kahvilan aukiolopäivänä oli emännällä näemmän unohtuneet pullat uuniin sekä hella siivoamatta. Jätin ne kuitenkin talven huoleksi. Minä näet olen lomalla, enkä meinaa rättiä muiden sotkujen korjaamiseksi heiluttaa. Kuvataideopettajaksi minut on kouluun palkattu, mutta toisinaan tunnen olevani puuhakas ylikoulutettu siivooja. Vaikka kuinka ohjeistaisin oppilaille luokan siivouksen ja he jopa innolla osallistuvat niin yleensä puolet välitunnista menee minulla rätin aisaparina. No jaa, toisaalta ihan oikea siivoaja käyttää hanskoja eikä siten ehkä kärsi haljenneista sormenpäistä. Hän myös osaa jättää työhönsä kuulumattomat sotkut huomaamatta. Pystyisinköhän minä tekemään vain ja ainoastaan minulle  kuuluvia tehtäviä loman jälkeen? Voisin yrittää. 


Se jää nähtäväksi, itsestä ja omasta vaatimustasostahan kaikki on kiinni. Tällä viikolla rentoudun tekemällä vain mukavia eli mm. järjestelemällä! (Puolivakavissani tässä suunnittelen nykyisen pestin loputtua sellaiseksi, mitä ne nyt onkaan, järjestäjäksi ryhtymistä. Vaikka sivutoimisesti. Nyt loma jatkuu omatoimiohjauksessa järjestäjätyöharjoittelulla kaoottisessa portaanaluskomerossamme.)

Iloista viikkoa!

Monday, October 7, 2013

Juhlia taas, koska ne ovat elämän suola!






Kaksi viimeistä viikkoa olen vaivihkaa järjestänyt juhlia. En kuitenkaan näitä kuvien pienen rakkaan legomiehen hiljan olleita kekkereitä, vaan yllätyssyntymäpäiväjuhlia 43 vuotta täyttäneelle miehelleni! Kenties hieman imelää, mutta erinomaisen hauskaa. Niin olin täpinöissäni, että juhlailtana kameran unohdin kotiin. Niinpä valokuvien sijaan ilta on ikuistettuna juhlaväen lämminhenkisissä muistoissa ja ehkä joissain satunnaisissa kännykkäotoksissa. 

Koska juhlapaikka oli kodin sijaan naapurustossa sijaitsevassa suloisessa huvimajassa oli salaiset valmistelut kohtuullisen helppo suorittaa, mutta toisaalta kuljetettavaa kertyi paljon: palleja, Karibia-tunnelman luomiseksi palmuja sun muuta pientä rekvisiittaa, astiat 21 hengen illalliselle, myrskylyhtyjä, puoli keittiötä... (eikä mies huomannut viikon kuluessa tavaran katoamista laisinkaan!). Mutta oi, kyllä vaivannäkö kannatti. Olisiko sankarin silmät jopa hieman kostuneet Tukholmasta ja Uumajastakin saakka saapuneiden ystävien laulaessa Sä kasvoit neito kaunoinen?  

Sydämellinen kiitos ystävät!