Jo aamusta päätin olla tarkkaavainen, katsella huolellisesti, nähdä pintaa syvemmälle. Se tuotti tulosta, sillä sain kuin sainkin kamerani osaaviin käsiin, löysin mahtavan pikkuravintolan jossa nautiskelin lounaaksi herkullisen maapähkinäkurkkumunakoisotofupöperön ja kaikki vain sujui kuin itsestään. Kamera valmistui ja palkitsin sen hyvästä käytöksestä ostamalla sille makrolinssin.
Hmm, iltaa kohti tosin tunnelma alkoi kääntyä komiikan puolelle. Ensin esikoiselta tippui kaksi maitohammasta minuutissa. Aavistuksen rajua mutta myös helpottavaa. Seuraavaksi kuopus, maailmankaikkeuden päättäväisin lapsi, kieltäytyi soittamasta ääntäkään viulutunnillaan. Samainen ikävöi minua jo 10 minuuttia iltakävelylenkin alkamisesta ja sai esikoisen soittamaan äidin takaisin kotiin, että pikkusisko on "pahoinvoiva". Loppuhuipennukseksi keksimmäinen vuodatti vuolaasti katumuksen kyyneliä, sillä oli mennyt lahjoittamaan onnistuneen peikkopiirustuksensa ystävättärelle. Tunnelma alkoi olla jo huumaava lapsien lietsoessa toisiaan tunnekuohusta toiseen. Tarkkasilmäisesti en oikein osannut muuta kuin istua heidän kanssaan sohvalla ja kuunnella, välillä toppuutella.
Täydellisen tavallinen lapsiperheiltama. Varmasti missäpäin maailmaa tahansa.
Kauniit ja herkät kuvat. Itse asia kuulostaa tutulta, joskin ei enää ajankohtaiselta täällä, mutta nostalgiselta tavallaan. Joskus olisi ihana kelata aikaa taaksepäin vain hiukan, vaikkapa 10 vuotta.
ReplyDeleteJuuh, tuossa lietsomisessa on jotakin yleismaailmallista.
ReplyDeletekyllä! tänään juuri sitä ihmettelin, että mitä ihmettä nyt taas tapahtuu. ja mies vastasi, että sitä saa mitä tilaa.
ReplyDeleteYleismaallisuus helpottaa hieman...juuri tänään löysin itseni suosta keskimmäisen kanssa. Tarkkasilmäisyys ja minulla ainakin herkkäkuuloisuus ja odottamisen taito omien ajatusteni tuppaamisessa! Opittavaa kerrassaan. Kiva, kun tartuit aiheeseen.
ReplyDeleteTuo puhelu "pahoinvoivasta" pikkusiskosta huvitti! Kuulostaa aivan yleismaailmalliselta lapsiperheillalta. Meillä on tänään ollut enemmänkin aamu tuollaista vellomista. Kauheassa kiireessä lääkärille, joka totesi lapsen aivan terveeksi. Korvatulehdus oli parantunut itsestään. Sinänsä huojentavaa, mutta tajusin samalla myös, kuinka lapseni osaa jo huijata niin hyvin.. No, pikkumies sai haluamansa kotipäivän, mutta jatkossa aion olla minäkin tarkkasilmäisempi!
ReplyDeleteHalauksia
Meillä tuo yksikin sai tänään talon tärisemään pahantuulenpuuskallaan kun en antanut lähteä pelkissä sukkahousuissa ulos.
ReplyDeleteMitä se olisikaan kolmella kerrottuna...
Minä en nyt voinut olla nauramatta, anteeksi. Ymmärrän kyllä, että tuollainen draama on väsyttävää, mutta on siinä koomisetkin puolet. Hyvä sinä, kun pystyit vain istumaan ja kuuntelemaan.
ReplyDelete