Tuesday, October 2, 2007

Huumoria kehiin

Vitsien kerronta on vaikeaa. Ei saa itse ruveta nauramaan kesken jutun ja loppukaneettikin pitäisi muistaa oikein tai edes sinne päin. Mies muistaa kyllä vitsejä ja kaikki 80-luvun tv-mainoksetkin, mutta mulle ei tule mieleen muuta folkloristiikkaa kuin yksi älytön vitsi Pikku-Kallesta. Kaiken huipuksi miehellä on varsin omituinen työ, toi koulutuskokouksestakin kotiin tällaisen kirjasen. Oikeastaan varsin inspiroiva teos, sillä tällaisia vitsejä minäkin osaisin kertoa. (Klikatkaa kuvia suuremmaksi niin näette tekstitkin!)











4 comments:

  1. Aivan huippukeksintöjä! Sitten kun minusta jonain päivänä tulee ison rakennusfirman johtaja (ei kuulu kyllä ensimmäisiin urasuunnitelmiin) hankin tuollaisia tiimityötikapuita! Tai voisin kai hyödyntää niitä myös kirjakaupassa, edellyttäen että minulla olisi itseni lisäksi kaksi työntekijää :)

    ReplyDelete
  2. Nuo kiikkutuolit olivat mun lempparit. Hi hii.

    ReplyDelete
  3. Ehhh, siinäpä innovaatioita! Mahasta otti pelkkä ajatus kiikkua tuossa sivuttain keinuvassa - tuli mieleen se kerta kun oksensin kalastusveneessä Atlantilla...

    ReplyDelete
  4. Meillä on tuo kirja suomeksi mökillä, se on julkaistu joskus 70-luvun alussa, nimi oli muistaakseni "Kataloogillinen joita ei ole". Lapsena tiirattiin se tosi tarkkaan. Silloin jotkin ideat tuntuivat minusta oikeasti tosi hyviltä, kuten nuhanenään laitettava hana!

    ReplyDelete