Mitä tekeekään perheenäiti puoli yhdeltätoista illalla? Lajittelee puhtaita vaatteita tietenkin, hieman tympääntyneenä, mutta velvollisuudet on hoidettava. Havahduin ankeudestani nähdessäni todisteita stressaamattomuuteni onnistumisesta. Se on kuulkaas leivoskaffeen paikka! Tässä kuopuksen viimeisen viikon aikana käyttämät sukat. Kuinka monta paria löydät?
Seuraavaksi iloisin mielin ryhdyin sijoittelemaan vaatepinoja oikeisiin osoitteisiin. Muttei tarvinnutkaan, sillä esikoisen oveen oli illan kuluessa ilmestynyt hurrrja viesti. Jätin vaatteet pinoon lattialle oven eteen, laittakoot itse kaappiin. Minä pääsen bloggaamaan.
Olipa hyvä, että poikkesin heti aamusta blogiisi. Tuo tyttäresi viesti ovessa on kertakaikkisen..hieno! On aika kiva aloittaa päivä hymyllä=)
ReplyDeleteNoista viesteistä on varoiteltu ja käsketty olla iloisia niin kauan kun lastenhuoneesta huhuillaan jatkuvasti äitiä katsomaan mitä liene milloinkin. Vaikka hellyyttävähän tuo, ei kovin paha.
ReplyDeleteMinäkin lupaan itselleni leivoskahvit heti kun lakkaan ahdistumasta siitä, että lapseni on nyt päättänyt kiskoa aamulla päälleen eri asuyhdistelmiä kuin mitä olen illalla valmiiksi laittanut. Lähtee siis isän kanssa aamulla kun minä olen jo mennyt, en ole taistelemassa. Se tästä kyllä vielä puuttuisikin, joka aamuinen skaba kumman maku tai valta voittaa. Olen yrittänyt jo aiemmin noudattaa sinulta saatuja neuvoja tässä lapsen oman tyylin löytämisen hyväksymisessä, en ole vain vielä kyennyt nielemään asiaa täysin.
Joo, haastetta piisaa.
ReplyDeleteKun tyttäreni oli 2-3 vuotias, hän halusi pukeutua esim. päästä varpaisiin raidallisiin vaatteisiin. Niinpä väristä ja tyylistä piittaamatta sukat/alushousut/housut/pusero olivat raitaa... etenkin, jos isä oli pukemassa.
Kaavailin silloin sellaista pinssiä, jota äiti/tytär voisi kantaa, jossa lukisi jotain tyyliin: "Valitsin vaatteeni ihan ite" (tyttärelle) tai äidille: "Tyttäreni valitsee vaatteensa itse."
Oonksmä vähän pihalla kun en tajua miten Niinistö (se poliitikko?) liittyy tähän?..Tämä ei sitten ole mitään viisastelua, huomaan vaan etten ole ihan ajan hermolla (?)
ReplyDeleteTuo sukkarivi näyttää niin kovin tutulta. Välillä olen aivan varma, että kaupoissa myydään eriparisukkia.
ReplyDeleteMinä olen luovuttanut täysin lasten pukeutumisen suhteen. Olen aamuisin sikeässä unessa, kun vauhtikaksikko lähtee maailmalle. Joten olen autuaan tietämätön minkänäköisissä / -kokoisissa vaatteissa päivään on lähdetty. Iltapäivällä on enää aivan turha voivotella :)
Panostan siihen, että saan valita heille vaatteet edes kerho/koulukuviin.
Olen edelleen onnellinen koulupuvusta- säästää monelta turhalta väännöltä.
ReplyDeleteSukat vähenevät meilläkin, enkä ymmärrä miten se on mahdollista.Ja niitä ei oikeasti löydy.Pesukone syö niitä?!
Meillä on vielä selvitty ilman varoituksia ovessa. Tosin oma nimi on kyllä kirjoitettu paperiin ja laitettu oveen.
ReplyDeleteMinä olen alkanut laittaa parittomia sukkia yhteen laatikkoon, toivon kovasti heidän löytävän sieltä kumppaninsa joskus. Voisivat lisääntyäkin, sukkia kun ei ole koskaan liikaa.
Violet, Iltalehden otsikoiden mukaan Niinistön hiljattain julkaisemassa kirjassa pohditaan parittomia sukkia ja hänellä lienee jonkin asteinen ongelma asian kanssa. Sitä minä vaan, ettei kannata moisesta ongelmaa kehittää, saa vielä vatsahaavan. Tuon otsikon laitto oli vähän riskihomma, kun en ihan varma itsekään asiasta ole, mutta öiseen aikaan blogatessa ei ihan tuo arviointikyky ole parhaimmillaan.
ReplyDeleteAhaa, nyt tajuan paremmin.
ReplyDeleteSaulilla on iso ongelma, toivottavasti Sauli onnistuu löytämään sukkansa!
Parittomat sukat, huh. Siitä ongelmasta ei eroon pääse, on siis syytä luovuttaa. Hurja viesti tosiaan ovessa, hymyn sai kasvoille. :)
ReplyDeleteMeidän pyykkikoneesta löytyy yleensä parillinen määrä sukkia, mutta niiden lajittelu oikeiden omistajien hyllyihin tuottaakin tuskaa, tuntuu, että kone muuttaa kaikki sukat samankokoisiksi...en osaa koskaan päättää ovatko kuopuksen 6v, keskimmäisen 8v vai esikoisen 10v omaisuutta, useimmiten päätyvät sitten keskimmäisen hyllylle. Esikoinen ja keskimmäinen ovat vaatteissa tarkkoja vain siitä, että ne ovat mukavat päällä, muuten saa äiti valita (hah! mitä iloa on valita ton ikäisten poikien vaatteita, ei mitään, kaikki rumia joka tapauksessa). Kuopus on tarkka vaatteiden ulkonäöstä, eikä eskarikuvaankaan kelvannut äidin valitsema asu. Onneksi meidän makumme on yllättävän samanlainen kuitenkin:)Ainoastaan tähtikuvioinen paita, tähtikuvioiset pitkät kalsarit ja tähtikuvioiset sukat -yhdistelmä ei oikein hivele äidin silmää, mutta onneksi päälle tarvitaan vielä housut, eikä niitä onneksi ole tähtikuvioisina.
ReplyDeleteMeillä pitää 4 v:n jokaikisessä vaatekappaleessa olla pääkallo, tai äippä saa tuta merirosvon raivon. No kun ei kaikki vaan voi olla pääkalloteemaa, aluskalsareita myöten. Meilläkin on tuota raitateemaa siksi, että merirosvolla on oltava raidalliset housut ja raidallinen paita. Vaatteita vaihdetaan kuin Pariisin muotiviikoilla. Kai tuo on jokin identiteetin rakentamiseen liittyvä vaihe. Kunhan ei ala vaatia hopparifarkkuja.
ReplyDeleteTajuaakohan ne jossain tropiikissa miten onnellisia ovat, kun ei tarvitse kamppailla sukkien kanssa?
Tuo kirjavuutta vastaan taistelu on tuttua myös täällä. Tunnustan ottavani esikoiselle valmiiksi vaatteet esille aamulla jottei mies tai lapsi itse vaan ennätä ;-) Kaikenlaisia pakkomielteitä sitä pitääkin olla.
ReplyDeleteJa viestejä löytyy meilläkin vähän väliä, samaisen esikoisen toimesta. Ne jaksaa aina hymyilyttää.. ja muistuttaa hellyttävästi pienen ainutlaatuisesta mielikuvituksesta ja toisaalta myös lapsen suoraviivaisesta logiikasta.
Hauskan kansainvälinen on tuo oviviesti! Ranskan kieli kuitenkin puuttuu?
ReplyDeletePipuu, sitä samaa me miehenkin kanssa ihmeteltiin/naurettiin. Toisaalta meillä ei käy laisinkaan ranskankielisiä vieraita, vain noita kolmea puhuvia. Täytyy kuitenkin lisätä, että kyllä se ihmeen hyvin ranskaa taitaa tuo esikoinen, paaaljon paremmin kuin äitinsä.
ReplyDeleteKiva kun kävit taas. Yritän kirjoittaa meiliä vaikka tulevalla viikolla sulle!