Syksyn rutiinit ovat muodostuneet, viikot rävelletään läpi kohtuullisella menestyksellä, välipalaomenat ovat koulurepuissa lähes oikeina päivinä, muistan viedä kunkin lapsen puistoon tai koululle kuten pitääkin, myöhästymättä. Omina opetusaamuina olen saapunut ajoissa luokkaan Kassi-Almaa muistuttaen, kuten kunnon kuvis- ja kässäopen kuuluukin.
Silti olo on hieman epävarma, kuin lievästi hukassa, ehkä väärällä karttasivulla. Tällaistahan se on joka talvi, perheen tulevia karttasivuja pohditaan ja unelmataulukoita analysoidaan. Mutta nyt tämä olo hiipi hieman turhan aikaisin.
Samalla ihmettelen päivien nopeaa kulkua, kuin pikkuruiset rappuset ne vilistävät allani. Kaikkea pientä tulee tehtyä, mutta jääkö jokin oivallinen polku huomaamatta? Pitäisikö ottaa kaiteesta kiinni vai antaa mennä vain?
Suuria kysymyksiä tietenkin ovat, että kuka minä olen ja miksi haluan tulla. Millaisesta uniformusta olen kiinnostunut vai tarvitsenko naamiota laisinkaa, kunhan vain olisin. Päässä pyörii aivan liian suuria kysymyksiä, keskikokoinen pääni on pakahtua. Aika mennä tutimaan, sillä huomenna voin taas jatkaa leijuntaani!
Friday, October 12, 2007
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
Kenties meidän on tarkoituskin olla jatkuvasti hieman hukassa, ettemme lopettaisi etsimistä. Ei vain saisi pelätä eksymistä. Mutta pelottaahan se silti. Varsinkin kun ei tiedä minne on menossa.
ReplyDeleteD. Bowie sanoi asiasta muinoin näin:
ReplyDeletehttp://www.paroles-lyrics.fr/Changes,Bowie-David,P-60448.html
Tärkeintä on tehdä sitä mikä tuntuu itsestä hyvältä ja oikealta, edellyttäen tietty ettei se vahingoita muita - ei sitä mitä oletat sinulta odotettavan tai siksi, että haluat näyttää jollekin jotakin...
ReplyDeleteTiedän mistä puhut, miltä tuntuu. Ei muuta kuin, että se menee aina ohi, ennemmin tai myöhemmin. Tuntevan, ajattelevan ja luovan ihmisen merkki!
ReplyDeleteMinäkin tiedän tuon tunteen. Etenkin kysymys "kuka minä olen ja miksi haluan tulla" pyörii mielessä usein. Kun vain olisi rohkeutta olla juuri sellainen kuin on.
ReplyDeleteMeillä vielä haetaan rutiineja, niitä joita ei vielä ole edes muodostunut tälle syksylle.Useinmiten se olen minä joka on väärällä svulla.Samaan syssyyn kun lisää elämän suuret kysymykset niin pian tippuu kartalta kokonaan. Mutta onneksi sitä aina palaa kartalle ja uusi suunta löytyy tai vanha vahvistuu.
ReplyDeleteHmm... kuullostaa tutulta. Tänään viimeksi saunassa pohdiskelin samaisia aatoksia..
ReplyDelete