Eilen oli miehen syntymäpäivä. Perin harmillista, että hänenkin pitää vanheta. Sillä, joka vuosi saan olla lähes kaksi kuukautta itseäni vuosimäärällisesti nuoremman miehen kanssa naimisissa, kunnes ikäero aina lokakuun alussa tasaantuu.
Perheen lahjaperinteet ovat vaatimattomat ja joidenkin mielestä ehkä tylsät. Lahjoiksi hän sai eri perheenjäseniltä pokkarin, muistikirjasen sekä sukulaisen muinoin kirjoittaman huumoriromaanin. Nuorin lahjoitti leivoksen. Minä toimin räväkästi ja valmistin hänelle kynttilänvalovaahtokylvyn, jonka jälkeen hän sai pujahtaa uuteen pyjamaan (- edellisen haurastumisesta käsiin ehti vierähtää jo kuukausia...)
Parasta kuitenkin eilisessä oli kakkukahvit. Moisen onnen lupasin itselleni jo edellisenä päivänä edistymisestäni ihmisenä. Luulenpa muuten asian jääneen toimittamatta, mutta onneksi oli juhla perheessä. Ostin alakerran leipomosta limesuklaakakun, jonka aavistin maistuvan sekä sankarille että tälle arjen sankarittarelle. Nam nam, mutta vanhin vierasti suklaata, keskimmäinen limeä, kuopus syö hiirenannoksia, joten meille vanhemmille riitti ihanat kakkupalat vielä tänäänkin. Joten nam vielä tänäänkin!
Saturday, October 6, 2007
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
Kun ottaa itseään huomattavasti (2,5 vuotta) vanhemman miehen, niin saa huoletta esiintyä nuorena ja vastuuntunnottomana ja kaataa kaikki ikävät asiat vanhemman päätettäväksi=)
ReplyDeleteMeillä on niin että minä olen 5 vuotta vanhempi.
ReplyDeleteMitä kakkuun tulee...meille ei "kannata" ostaa kakkua koska kumpikaan pojista ei syö palaakaan, minä en paljoakaan...ja mies ahmii yksin loput ja valittaa että maha kasvaa.
Lahjoja emme harrasta pahemmin myöskään. Olemme tylsiä ja epäromanttisia ja iskemme jonkun pikkujutun kouraan. Minä annan yleensä miehelle jotakin joka on loppujen lopuksi myös itselleni;-)
Esim. monet kirjat.
Ajatuksella annetut lahjat ovat arvokkaimpia. Minä annoin miehelleni joululahjaksi vessapaperitelineen. Ulkopuolisten silmissä varmaan kammo lahja. Kakkunne kuulosti ihanalta.
ReplyDeleteOlipas siellä ihanat synttärijuhlat! Mieheni arvostaisi tuollaista kovasti, olen vain aika paljon tylsempi ihminen näissä asioissa. Mieheni kyllä osaa muistaa. Toisaalta mieheni suku pöllähtää aina meille sankoin joukoin kun on mieheni synttärit, joten ei siinä ehdi hirveästi henk.kohtaisia lahjoja miettimään. Tämä nyt oli pelkkää selittelyä, nyt olisi hyvä aika alkaa miettimään joululahjaa, jos täräyttäisi kerrankin oikein osuvasti!
ReplyDeleteMeillä on lahjojen suhteen sama, maltillinen linja. Välillä tuntee syyllisyyttä pienten lahjojen vuoksi, koska ystäväpiirissämme muistamiset puolisoiden kesken ovat aina paljon isompia ja kalliimpia. Mutta tämä on meidän tapa ja hyvä niin.
ReplyDeleteVaahtokylpy ja uusi pyjama kuulostavat erittäin hyvältä lahjalta. Kelpaisi minullekin :)
Kakku kuulostaa ihanalta!
ReplyDeleteKummallista että kun meillä laitetaan ruokaa, niin aina joku/jotkut lapsista inhoaa sitä, mutta kun leivotaan tai herkutellaan, niin saa pitää varansa ettei itse jää ilman.
Ehkä voisin narrata tehneeni sieni-hapankaali-maustekurkku-sipulikakun...
Hienoja lahjoja!
Noinhan ne synttärit pitää mennäkin, minun mielestäni isommat prameilut voi jättää. Limekakku, kylpy ja uusi pyjama kuulostaa mainiolta yhdistelmältä!
ReplyDeleteSaanko muuten lisätä sinut blogilistalleni? :)