Olen luullakseni melko typillinen käsityöläinen mitä merkkituotteisiin tulee. Valitsen ommella itse uudet housut, enkä riennä merkkiliikkeisiin. Ihailen hyvää teollisesti valmistettua merkkidesignea, mutta vielä enemmän hyvin muotoiltua ja taidokkaasti toteutettua taidekäsityöesinettä. Luksuksessa minua toki viehättää saavuttamaton kimallus, mutten ymmärrä mitä järkeä on maksaa käsilaukusta saman verran kuin autosta...
Mutta myönnettäköön, olen erittäin onnellinen muutamasta täysin ylimääräisestä arkipäivän luksuksesta. Minun oboeni on Lorée, sillä on kauniilla lilalla sametilla vuorattu siro kotelo, sen koneisto lienee hopeoitu, runko on syvän tummaa ebenpuuta. Soittimen todellisen olemuksen aistii varsinaisesti kootessaan sitä, osat loksahtavat täydellisesti kohdalleen, paino kertoo puun paksuudesta ja koneiston runsaudesta.
Ja parasta oboensoitossa on suukappaleiden eli röörien tekeminen. Siinä pääsee hienostelemaan koko sydämen kyllyydestä. Kun levittää esille ebenpuiset työkalut, tarkasti terotetun veitsen, asuun sopivan sidontalangan, huolellisesti valitut ruokopalat ja hylsyt, silloin sormet syyhyävät valmistamaan uusia röörejä tulevia sulosäveliä (?) varten.
Tänään kävin röörimateriaaliostoksilla Loréen tehtaalla ja tuhlasin pelkkiin merkkituotteisiin. Kotona niitä olen hypistellyt ja haistellut, hitaan nautinnollisesti valmistautunut tulevaan. Olen sittenkin merkkitietoinen!
Wednesday, October 10, 2007
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
Merkkituotteita, mutta ei sillä tavalla ylellisyystavaraa kuin vaikkapa juuri käsilaukku tai kello. Jos satsaa harrastukseen tai työvälineeseen se on jotain enemmän - niin se vaan on, että välineiden laadulla on merkitystä tekemisen ilon ja lopputuloksen laadun kanssa, eikö vaan?
ReplyDeleteJa jotain sellaista, kun joskus ostin sellaisen kauniin, mutta älyttömän kalliin pyykkikorin ja sillä on nyt vielä vuosien päästä mukava viedä pyykit narulle. Arkipäivän ylellisyyttä parhaimmillaan - hehkua pyykkipäivään:)
Ja siis ihanan näköinen tuo soittimesi - tuntuu, että ihan hyväillen sen tuolta ottaa ja kokoaa silkiltä - ja välineet joilla sitä virittelet:)
ReplyDeleteJoissakin asioissa ei vaan markan ritsat toimi. Ja tuo on sitä paitsi kaunis. Soi soiseli!
ReplyDeleteUpea.
ReplyDeleteIhana soitin. Meillä esikoinen opettelee juuri röörien tekoa, soittaa fagottia. Minulle kyllä röörien olemassaolo tuottaa tuskaa, pelkään aina että kuopus nappasee herkän kapistuksen ja tuhoaa sen. Ovat nimittäin kalliita.
ReplyDeleteHieno kapine. Olen sitä mieltä, että jos harrastaa jotain niin paras ostaa kunnon välineet. Välinehän on vain väline, ei ole kiva jos se ehkäisee harrastamisen toimimattomuudella. Ja jos pitää valita halpisvaate ai itsetehty, teen itse.
ReplyDeleteKunnon välineet täytyy olla, sekä työssä että harrastuksessa! Todella kaunis peli, melkein tuntee tänne asti miltä nuo sormissa tuntuvat. Hirveä puutos ihmiselle kun ei ole kykyä osata soittaa. Onneksi on yksi soittotaitoinen tässäkin perheessä, jonka bassonkauloja voi hiplata tai flyygelin koskettimia tunnustella.
ReplyDelete