Mutta olin jälleen tipputtaa silmät päästäni selaillessa uusinta Coté Ouestiä. Kenties onkin niin, että mummi ja lapset ovat trendsettereitä! Lehdessä esiteltiin raikkaana uutuutena Karen Ledolleyn-Smithin lehtikeramiikkaa. Mutta mummin kesäkeramiikkakurssilla tytöt jo toissa kesänä valmistivat kauniita lehtilautasia.
Vai onko ideoita vain tietty määrä maailmassa ja ne kiertävät pyrähtelevän tuulen lailla kaupungista viereiseen, mantereelta toiselle?
Jonain kertana keramiikkakurssilla taisi olla eläinteema, syntyi mm. rusettipäinen kilpikonna. Laitetaanpa idea kierrätykseen! "Punasavesta muotoillut, valkoisella lasitteella viimeistellyt pienet eläimet tuovat helskyvää huumoria ja viimeistelevät rauhoittavan oljenvärisen maalaissisustuksen..."
Mummin kesäkurssilla syntyneet työt ovat erittäin kauniita.
ReplyDeleteMutta mitä tulee tuohon "Vai onko ideoita vain tietty määrä maailmassa ja ne kiertävät pyrähtelevän tuulen lailla kaupungista viereiseen, mantereelta toiselle?", niin alan
olla vakuuttunut siitä että kaikki on jo kertaalleen tehty.
(Mutta eihän se haittaa!)
Yhdyn Violetiin, kertaalleen tehtyä kaik, mutta ei estä tekemästä uudelleen ja omasta näkökulmasta omanlaisina. Sitä paitsi parhaat ideat kestävät aikaa.
ReplyDeleteOnnekkaita on sellaiset tytöt, jotka pääsevät mummin keramiikkakurssille!
Oliko hyvä numero, kannattaako ostaa? Lehti siis...
Liivia: Eivät taida tosiaan edes tytöt itse ymmärtää onneaan... Lehti (nro 71 syyskuu 2007) on sitä taattua tavaraa eli matkakuumetta herättävä hotelliesittely Belgiasta, jotain askarteluideaa, viehättäviä kukkakuvia, kaunista leivontaa. Kyllä siinä viihdettä 8,40 euron edestä saa.
ReplyDeleteKyllä ymmärtävät! Olen tässä miettinyt lapsityövoiman käyttöä ensikesänä. Tytöilä saisin uusia ehkä ei ennen tehtyjä ideoita seuraaviin joulumyyjäisiin!
ReplyDeleteUpeita lautasia. Missäs noin hienolle kurssille pääsee..
ReplyDeleteMeidän pihamaalla on nyt hienoja vaahteranlehtiä kasapäin. Oon miettinyt mitä tehdä niistä. Ideoita saa heittää blogiini ;-)
Hienoja töitä, mahtavaa kun saa pienestä pitäen tutustua erilaisiin käsitöihin ja tekniikoihin.
ReplyDeleteOsa minusta on vain kiitollinen siitä, että kaikki hienot ideat on jo keksitty -- voi itse rauhassa vain tehdä itsensä oloista jälkeä sen kummemmin stressaamatta siitä, että pitäisi aina keksiä jotain uutta ja upeaa ;)
Merja, kursseja järjestetään Tuusulan mummilan vilpolassa tietty!
ReplyDeleteHei täällähän on toinenkin Inkivääri - blogger näköjään hyväksyy usiamman saman nimisen8O
ReplyDeleteOn se jännä tuo ideoiden kiertäminen. Keräsin pyöreitä kiviä ja ruosteista rautaa paljon ennen kuin aloin nähdä niitä lehdissä.
Samoin taloomme laitettiin paneelin sijaan raakasahattua lautaa yhteen kohtaan - vuoden päästä mainostettiin Avotakassa raakalautaa seiniin...