Itsen siirtämistä

Se on ollut lakkoilua vaihteeksi. Pariisin julkinen liikenne vastustaa rautatieläisten kohtuuttomien eläke-etujen järkeistämistä. Sillä seurauksella, että kaupunki on ollut enemmän ja vähemmän sekaisin viime päivät. Yksilötasolla lakkoilu on saattanut vaikuttaa hyvinkin dramaattisesti elämään, kuten meidän perheessämme.


Yleensä mies körryyttelee paikallisjunalla 6 min toimistolle tai asiakasvierailu/lentokenttäpäivinä jonottelee ikuisuuksia kehätiellä tuhansien muiden yksityisautoilijoiden seurana.


Minä toimitan tytöt koululle vallan jalan, matkaa kun on ainoastaan 700m. Omina retkipäivinäni suhautan pitkin kaupunkia metrolla. Olen rakastanut metroilua, sillä kun pääsee kaikkialle kohtuullisella aikataululla, liikenneruuhkista hermostumatta ja varsin edullisesti (á 1.20 euroa).


Lakko pakotti miettimään vaihtoehtoisia menetelmiä. Autoilu tarkottaisi työpäivän viettämistä moottoritiellä ja metroista kulkivat vain harvat ja valitut. Hmmm.


Kolme vuotta on kulunut empiessä, mutta nyt mies rohkaistui, sujautti kypärän päähänsä ja hyppäsi polkupyöränsä selkään. Illalla kotiin saapui hieman hengästynyt, kevyesti hikinen ja kovin onnellinen mies. Oli kuulemma ollut mahtavan sujuvaa ja helppoa ja nopeaa ja tehokasta ja kivaa. Ainoa huono puoli oli ollut, ettei voinut työmatkan aikana kuunnella paikallisradiota ja jäi aamusta paitsi päivän uutisista.


Minä puolestani halusin päästä Trocaderolle, jonne toki voisi myös kävellä, mutta mutta, hätähousulla on kiire. Lainasin esikoisen potkulautaa. Hiukset pystyssä lykin, talot vilahtelivat ohitseni, sujuvasti ohittelin jalankulkijat, perillä olin turvallisesti ja vikkelään, luulen matkan taittuneen bussiakin nopeammin.


Kiitän lakkoa, sillä se vallan aloitti uuden aikakauden perheessämme. Tuntuu ihmeen vapaalta, kunto kasvaa silmissä, hauskaa toteuttaa pieniä vihreitä valintoja, eikä aina vain puhua periaatteista.

Seuraavaksi voisivat lakkoilla sokerin- ja läskintuottajat, silloin sitä vasta terveeltä itsensä tuntisi.

(Kuvitus: Hellun & Håkanin liiteristä löytyi pieni museollinen kulkuvälineitä, muistumia menneiltä vuosikymmeniltä.)