Vuorokauden toisen ihmeen aika oli illansuussa kokatessani päivällistä. Huoneistoon oli laskeutunut käsittämätön hiljaisuus. Ei telkkarin ääniä, ei riitelyä, ei edes pulinaa. Ovatko lapset karanneet paukahti päähäni. Mitä vielä, esikoinen pakersi tapansa mukaisesti tunnollisesti läksyjen kimpussa ja nuoremmat olivat vallanneet vanhempien sängyn, jonne oli perustettu Koiramäkilukupiiri. Tätä sovinnollista rauhallista lukemista jatkui vielä päivällisen jälkeenkin. Käsittämätöntä.
Lopullinen hämmästyksen aihe paljastui iltasatua valittaessa. Kuopus oli jemmannut keskeneräisen Liisa ihmemaassa -kirjan, joten piti valita uusi kirja. Yleensä esikoinen haluaa jotain kunnon romaania (Veljeni Leijonamieli yms.), keskimmäinen perinteisiä satuja, kuopus katselee vain kuvia, jos sitäkää. Kyyneleet lentävät valinnan hetkellä, kuin kyse olisi vakavammastakin asiasta. Mutta tänään päätyivät sadunlukija ja tyttäret suit sait yhteiseen valintaan. Istuessani Monsieur Mac:in seurana kuulin vain ajoittaista käkätystä Karhukirjeiden edetessä.
Ihania pieniä ihmeitä!
Kaunis postaus. Hektisina hetkina olisi hyva pysahtya aina muistelemaan - etta kylla ne lapset osaavatkin olla niin sopoja ja niin...lapsia! Tuollaisista hetkista heillekin syntyy parhaimmat lapsuuden muistot!
ReplyDeleteomanikin kiipeilevat tutteineen, kirjoineen (katselukirjoja viela) paivineen vanhempiensa sankyyn loikoilemaan peittojen alla, ristiin ja paalle... ja aitia huudetaan paikalle lukemaan satua. Ja voi sita onnea kun saa pienen syliin istumaan ja meinaa porroisen paan hiushapsut menna koko ajan sadun lukijan suuhun... ;o)
Meillä lapsi haluaisi iltasaduksi aina espanjalaista lastentietokirjaa, me ei osata espanjaa, joten joudutaan kuvasta säveltämään. Kirjassa käsitellään kaikki kuoleman ja syntymisen väliltä, välillä aika tiukkojakin aiheita selittää. Tosi uuvuttavaa kelata aina noita samoja.
ReplyDeleteIhmeitä tosiaan, tervetulleita pysähdyttämään.:)
ReplyDeleteMeillä käkätetään juuri Timo Parvela Ella-kirjojen parissa.Kuulostaa vallan hurjalta menolta.Suosittelen.
ReplyDeleteMuistan kun oltiin pieniä, (meitä on monta sisarusta) perjantai oli päivä jolloin ostettiin karkkia ja käytiin kirjastossa. Äiti aina päivitteli sitä rauhaa joka kotiin tuon reissun jälkeen laskeutui. Jokainen vetäytyi omaan rauhaan karkkisäkin ja hyvien kirjojen kanssa, talo pysyi rauhallisena monta tuntia.
ReplyDeleteLiivia, jospa kertoisit kuvista jotain niin kahelia, ettei lapsi lapsi toteaisi olevan aika vaihtaa kirjaa?
ReplyDeletePikkujutut, Ellat on tuttu juttu, hyvä Ellaaa! Esikoinen luki niitä kovasti koko viime talven, samoin muitakin Parvelan kirjoja. Nyt hänellä on meneillään omana iltalukemisenaan (iltasadun jälkeen) toinen Harry Potter ja tuntee vissiin olonsa hyvin suureksi... Heinähattu ja Vilttitossut ovat myös olleet hauskaa monen ikäiselle kuuntelijalle, ootteko niitä lukeneet?
Minun esikoiseni lempikirjoja iltasaduksi ovat olleet kaikenlaiset tietokirjat. Muitakin ollaan tarjottu, mutta hyvin pian hän sanoo: ei tuo ole totta, tuo on satua - ja kuuntelee mieluummin tietokirjatekstiä.
ReplyDeleteKyllä,Heinähattu ja Vilttitossu on ollut lukuvuorossa ja yksi odottaa taas vuoroaan. Jouduttiin laittamaan hetkeksi jäähylle kun ks.elokuvan nähtyään meiltä löytyi vilttitossuja joka päivä ja joka kohdassa. Risto Räppääjä on myös suosikkien joukossa.Harry Potterit odottavat vielä vuoroaan, ovat äidin lukemisina.
ReplyDelete