Puolisonsa J.L.B.Matekoni, autonkorjaaja, on ylpeä vaimostaan, joka ei halua välittömästi tilalle jotain näyttävää ja muodikasta peliä. Hän vetää samassa johtopäätöksen: "Mma Ramotswen kaltainen nainen ei koskaan vaihtaisi vanhaa ja kulunutta aviomiestä uuteen ja muodikkaampaan. Se oli hyvin rauhoittava ajatus."
Aivan hilliton ajatus. Jäin miettimään omaani, että onkohan tuo vanha? No eipä kovin. Kulunut? Jaa, vähemmän kulunut kuin vaimonsa ainakin, kun ei ole kantanut ja synnyttänyt kolmea lasta.
Haluaisinko uuden miehen? Löytyypä tuosta uusia puolia vielä 18 yhteisen vuodenkin jälkeen aina silloin tällöin. Muodikkaan? Olisi aika veikeää jos huushollissa pyörisi trendiheppu, mutta se toisaalta loisi valtavia paineita minulle. Useinhan pariskunnat kuin itsestään alkavat täydentää toinen toistaan. Muodikkaan miehen kanssa saisin aikaiseksi mennä jo pidempään leikkimielellä miettimälleni pukeutumisneuvojan vastaanotolle. Jaa-a, kinkkinen kysymys.
Toisaaltahan nykyisen ei kovin vanhan ja vain vähän kuluneen miehen kanssa saan olla turvallisesti se vähän vanha ja aavistuksen kulunut päpättävä emäntä. Tyytyväisenä odotan miestä kotiin palaavaksi. Bonsoir, Monsier.
Ja näin elämä on yhtä ruusuilla tanssimista!
(The cards illustrated by Paula Sanz)
Mielenkiintoisia ajatuksia. Minä en haluaisi uutta miestä ensinnäkään siksi, etten yksinkertaisesti jaksaisi enkä viitsisi "aloittaa kaikkea alusta". Tiedän tiedän, joskus joku uusi vain tulee eteen ja se on menoa sitten - näin minulle on kerrottu. Niin monet ovat eronneet.
ReplyDeleteUutta tai toista en haluaisi siksikään, että olen vuosien mittaan tajunnut että suurin osa asioista jotka silloin tällöin suhteessamme mättävät ovat minun omaa syytäni. Kyllä kyllä, olen vihdoin tajunnut oman osuuteni asioihin!
Mitä tulee muodikkuuteen tai "kuluneisuuteen"....mun mieheni ei varmaan juuri kenenkään mielestä ole ns. hyvän näköinen, mutta monilta olen kuullut että hän on kovin sympaattisen oloinen. Ja sitä hän onkin. Vaatteensa ovat olleet suhteemme alusta pitäen hiukan sitä tai tätä,sellaisia, jotka moni vaimo panisi vaihtoon. Minä ajattelen että jokainen aikuinen on vastuussa omasta ulkonäöstään ja siihen liittyvistä valinnoista. En odota häneltäkään mitään vinkkejä omaan olemukseeni;-) (Totta puhuen en huolisi niitä, voisin vaikka suuttua..)
Olen toki usein imarreltu kun 5 vuotta nuorempaa miestäni luullaan minua vanhemmaksi. Juu-u, niin monta vuotta sai kuulla nuorempana leikinlaskua siitä miten olen "pikkupojan" mennyt iskemään, että otetaan nyt takaisin sitten näin päin.
Mutta haluaisikohan mieheni vaihtaa MINUT? Sitä en aina uskalla edes ajatella....
Ah, Mma Ramotswe... :) Siina vasta nainen, jonka tutkimuksia luen aina yhta innoissani. Olen vasta paassyt alkuun niissa, kolmas kirja on menossa, ja tykkaan kovasti hanen ajatuksistaan!
ReplyDeleteMinä juuri totesin miehelle,että kyllä minä sen ottaisin uudelleen. Ja uudelleen. Ja uudelleen. :D
ReplyDeleteOi, olen juuri lukemassa Kirahvin kyyneleitä (olikohan se suomennettu myös noin..?) Le lacrime della giraffa, jossa JLB Matekoni kosi Mma Ramotswea. :D Aivan ihana sarja!! Ja rautainen rouva :)
Paljon paljon lämpimiä ajatuksia Pariisiin!!
Miten tämä aihe on pyörinytkään päässäni juuri tänään, ja sitten täällä pääsee sitä puimaan kuin tilauksesta!
ReplyDeleteSiis normaalia latenssia suhteessa meneillään, eripuraa ja tylsyyttä, niinkuin välillä asiaan näemmä kuuluu...
Yhdyn Violetiin, vaihtaa ei ainakaan jaksaisi, eikä se ole ihan mielessä ollutkaan. Trendimies kodissani, hui.Tosiaan, sitten pitäisi varmaan alkaa esittämään jotain muuta kuin itseään että sellaisen saisi pidettyä, jos edes haluaisi..
Ja mitä vääriin vaatteisiin tulee niin olen lähtenyt siitä, että otan tämän ihmisen tälläisenä, en halua toista omaan muottiini laittaa ja ihmetellä sitten mihin se mies katosi, johon rakastuin. Tykkään kyllä mieheni tyylistä, mutta kulunut kyllä on...
Tässä jo hukkui ajatuksen ydin, niin käy helposti kun oikein ottaa pattiin.Mutta kiitos kun täällä sai vähän purkaa!
Vielä, ymmärsin kyllä että tämä postauksesi oli positiivissävyistä pohdintaa ja oma miehesi tuli sen tuloksena havaituksi erinomaisen kelpaavaksi. Nämä pohdintasi auttoivat kiukkuani laantumaan oikein sopivasti.
ReplyDeleteNättejä kortteja. Minulla on maailman paras aviomies, oikea aarre. En ikipäivinä vaihtaisi! Tosin joitain sen vaatteita voisin vaihtaa... Kuten muutaman vitsi-t-paidan. Yksivärisetkin olisivat parempia!
ReplyDeleteMatroskin; et ottais mun miehen t-paitoja...greetings from Senegal jotain vuodelta -82...
ReplyDeleteEn minäkään vaihtaisi omaani,en ollenkaan. Mies jo hieman vaatteiltaan kulahtanut mutta siellä sisällä on edelleen sitä samaa joka vei jalat alta 17 vuotta sitten.
ReplyDeleteKirjasarja on loistava.
Voi teitä rouvat, kyllä ollaan täällä miehen kanssa yhdessä naurettu noita t-paitajuttuja. Kuuluisiko kulahtanut t-paitavarasto aviomiesten perusominaisuuksiin?
ReplyDelete