Olen punaisessa pisteessä. Kaiken kansan keskellä, taloviidakossa, mutten kuitenkaan aivan eksyksissä. Koti on avenuen varrella, jonka puut tuovat vehreyttä ja vuodenaikojen vaihtelut hahmotettaviksi. Täällä pyöritän perheemme arkea.
Joskus tuntuu kuin olisin kaikkien perheen asettamien aikarajojen kanssa kuin pikkuinen lintunen häkissään. Samaistumisestakohan johtuen pidän lintutorista, jolla sadat pikkuvisertäjät odottavat joka sunnuntai huolehtivaa kotia itselleen.
Tilanteet muuttuvat, kaikki lapsukaiset ovat päivisin koulutiellä, keskipäivän vapaus on koittanut ja olen löytänyt pariisilaiset kahvilat. Toisaalta monesti juon aamukahvini virtuaaliystävien seurassa, tämän koneen ääressä.
Naputtelen viestejä, luen kommentteja, laitan postauksia. Par avion on nykypäivänä valoakin nopeampi. Ihmeellisen vilkasta seuraelämää, paljon muiden tarjoamaa inspiraatiota ja ajattelemisen aiheita.
Apinalauman elämä Pariisissa jatkuu, kyläilijöitä on ollut jo 10 000! Hillittömän hauskaa kun saa jakaa opittuja temppuja sekä pikkuapinoiden käsittämättömiä kekintöjä muiden kanssa!
(Kuvat Miroslav Sasekin kirjasta "This is Paris" vuodelta 1959)
Onnittelut yhden rajapyykin saavuttamisesta!
ReplyDeleteTäällä on mukava käydä lurkkimassa minkälaista menoa suomalaiset järjestävät muualla maailmassa. Samalla saa hieman haaveilla omasta maailmanvalloituksesta..
ehkä sitten joskus minäkin kirjoittelen blogiani jostain ihan muualta kuin nyt.
Tunnustan, katsoin kartasta jo kesällä missä päin asut. Ja kiitos että saamme useina aamuina kahvitella yhdessä!
ReplyDeleteJotenkin surkuhupaisaa, että ihmiset eri puolella, kaukanakin ovat tulleet tärkeiksi ja läheisiksi, vaikkei heitä ole koskaan tavannut. Ja kuitenkin siellä toisessa päässä on aina oikea ihminen, eikä pelkkä virtuaalityyppi. Siis surkuhupaisaa siksi, että välillä tuntuu että tunnen nykyään blogiystäväni paremmin kun ne blogien ulkopuolella olevat vanhat ystävät, kaikilla kun on nykyään niin kiire tavata tai ylipäänsä pitää yhteyttä. Blogi on hieno keksintö!
Ja tuo mainio kirja, sen haluaisin!
Hieno kirja. Aika aikaansa edellä tuo Miroslavin kuvittaja näköjään ollut, vaikuttaa jotenkin aika contemporaylta nuo piirrustukset.
ReplyDeleteSmall family member, tuo M.Sasek on itse sekä kirjoittanut että kuvittanut teoksen. Ja samaa itsekin ihmettelen, että eipä ole moni asia Pariisissa muuttunut viidessäkymmenessä vuodessa!
ReplyDeleteOnnea pyöreitten johdosta ! Minulla oli tuo sama kirja, Tällainen on Pariisi jota selailin Mummin kanssa pienenä. Mummi matkusti hurjasti, lierihattuineen kapsäkkeineen ja suurine aurinkolaseineen, ja haaveilin lähteväni joskus mukaan.
ReplyDeleteOn ollut hienoa tutustua sinuun blogisi kautta. Ja moniin muihinkin...
ReplyDeleteKuvat tuossa kirjassa ovat ihanan pehmeitä ja herttaisia.
Kirja on hieno, todella ajaton.
ReplyDeleteSamaa olen miettinyt kuin Liiviakin että kovin läheiseltä tuntuvat monet blogi-ihmiset. Ja ihan oikean ystävän olen saanut (yksi nainen jonka kanssa meistä sitten oli se yksi lehtijuttukin Kodin kuvalehdessä, en tiedä näitkö). Kaikki siinäkin alkoi netin kautta ja vaikka olemme tavanneet oikeasti vain kaksi kertaa niin tuntuu että tunnemme paremmin kuin tunnen monta ihmistä joiden kanssa olen puuhastellut vuosia.
Onneksi olkoon merkkipaalusta! Huh 10 000! Sehan on melkoinen laja lukijoita! En kylla yhtaan ihmettele - mukavaa luettavaa ja katseltavaa tama Rouva Vilijonkan blogi!
ReplyDeleteEncore félicitations et bon aprèm!
Onnittelut hienosta lukijamäärästä!
ReplyDeleteNiinä aamuina jona nettiyhteys on poikki, tuntuu että aamukahvitkin maistuvat erilaisilta.
Mukavaa matkaa toisille tuhansille!
Wow, this book looks so nice. Is it "This is Paris" it is called, and is the authors name Miroslav Sasekin?
ReplyDeleteFine little day, you got it right. The book is translated to several languages, even to Finnish, so propably to Swedish as well. I bought it last week from Paris for 22 euros. This czechoslovacian author has written&illustradet several similar books: This is London, This is New York and This is San Fransico.
ReplyDeleteOn hauska lukea blogistasi, millaista siellä on nyt! Itse olen asunut Pekingissä jonkin aikaa kahteen otteeseen; 1999 ja 2005. Kaikista kummallisuuksista, saasteista yms. huolimatta menetin kyllä sydämeni Pekingille.
ReplyDelete