Pikkukaupunkiin muuton myötä muuttuivat tavat. Hadutin iltasella suuren pannullisen Earl Greytä ja seuraksi jälkiuunileipää.
Myös Pariisi toi mukanaan teeuudistuksen. Tutustuin vihreään teehen. Kevyesti sitruunainen Sur le Nil on ihastukseni. Sitä pakkaan mukaan lomillekin, se tuo levollisen mielen lasten mentyä nukkumaan. Tuntuu hieman ylelliseltä nautiskella kupillinen vihreää, mukavia rupatellen. Istumme sohvalla ja kertaamme päivää.
En ole muuttanut, mutta eilen taisi alkaa uusi teeaika. Tai oikeammin yrttijuomakausi.
Vihreät lehdet olivat lopussa, samoin satunnaisesti käyttämäni mustat, joten suuntasin teekauppaan. Hetken mielijohteesta kysyin myös punaisen teen saatavuutta. Ja olihan sitä, useampaa eri laatua ja näin kassiini sujahti vihreä ja mustan lisäksi pussillinen punapensaan neulasia. Ovat selvitykseni mukaan suorastaan elämän eliksiiriä. Ja tuo tuoksu, niin lempeä ja hyppysen eksoottinen, lämpimän savanninen. Entäpä maku, yksinkertaisesti aivan ihana.
Tässä uusi ystävyyteni, Roibos-tee.
..........
Ps. Editoin edellisen postauksen lopun totuudenmukaiseksi, tuli paha mieli kun kirjoitti höpöjä.
Mun ensimmäinen Roibos-kokemukseni on muutaman vuoden takaa. Yksi suomalaisnainen Haagissa kehui sitä kovasti ja kertoi sen mm. "poistavan tehokkaasti nesteitä ja kuona-aineita". En tiedä oliko ihan oma tulkintansa vai mistä oli oppinut.
ReplyDeleteNo, joka tapauksessa ihastuin makuun ja muutenkin viehätti ajatus että tee voisi olla kaikin puolin niin kovin terveellistä. Join yhtenä päivänä sitten pari pannullista.
Yöllä luulin vaihdevuosien jo alkaneen. Kauheaa hikoilua ja vessassa ravaamista. (Toki jos juo mitä vain nestettä noin paljon...)
Eli joo, nesteet vaihtoon, sano.
Roibos ei ole kestosuosikkini vaan se on Earl Grey. Suhteellisen uusi suosikki on Lady Grey joka on Twiningsin sininen pönttö. Se on kuin Earl Grey mutta aavistuksen verran sitruunainen. Väitettiin että tuollaisena se oli Ladyn mieleen enemmän.
Vihreä tee, esim. Gunpowder on toinen suosikki. En laita teehen sokeria, vaan hunajaa.
Eilisestä höpöttelystäni(sorry) jäi vähän ontto olo, mutta onneksi täällä on uusi ihana aihe tänään!
ReplyDeleteRoibosta on ehdottomasti kokeiltava, mutta ei ehkä paria kannullista kerralla!
Miten tuo opiskeluaikojen teenlitkiminen olikaan niin tuttua! Monesti myös oltiin niin köyhiä, että yritettiin täyttää lähes ilmaisella teellä mahaa, ja sitten sillä ranskanleivällä kun se oli halvempaa kuin ruis.
Mulla näyttää olevan tismalleen samanlaiset tee-mieltymykset kuin Violetilla.
Ihana taeekuppi, tuo kultareunainen!
Violet,
ReplyDeleteodotan nesteiden uusiutumista!
Liivia,
ontto olohan mullekin tuli höpinöistäni, sellaista se joskus on että kirjoittaa ja ajattelee vasta sitten.
Ja tuo kuppi kuuluu noin viiden kupin sarjaan, joka on mieheni isoäidin peruja. Kuvissa ei näy, mutta niissä on ihania kuluneita yksityiskohtia, joiden toimitusaika on se 70 vuotta.
Ja mää vaan höpisen enkä tajua edes olla ontto;-)
ReplyDeleteTeestä ja muusta vielä sen verran että bergamotin tuoksu on niin ihana, että haluaisin itsekin tuoksua sille,. Body Shopilla oli ennen sellainen bodyspray joka tuoksui bergamotilta..mutta LUONNOLLISESTIKIN sitä ei enää saa. öljynä kai kuitenkin.
En taida tietää miltä bergamontti tuoksuu. Täytynee ottaa selvää. Alvalla on sellainen mansikkatuoksu jota aika ajoin suihkuttelee itseensä ja pikkusiskoon, eikä niin vähää kerralla, vaan niin että rappukäytävässä asti lemua.. On kait sitten hyvä.
ReplyDeleteVapaapäivien aamuihin kuuluu meilläkin teehetki oikein pitkän kaavan mukaan. Haudutettua teetä (Hakaniemen hallista käyn aina kerran kuussa hakemassa erilaisia teelaatuja) sellaisessa mukavassa teehärvelissä, jossa roikkuu teenlehtiä varten pieni siivilä. Oikein kätevä laite.
ReplyDeleteItse en bergamottiteestä (niinkuin Earl Grey) välitä ollenkaan. Tällä hetkellä Darjeeling ja Assam ovat mieleisiä. Ankean aamun teenä on sitten maté-hauduke, jonka pitäisi auttaa vaivaan kuin vaivaan...
Ihana aihe ja lämpöinen teetarina.
ReplyDeleteMinä olen ollut teen ystävä myös jo vuosikausia. En juo kahvia ollenkaan. Earl Grey on kestosuosikki, samoin vihreätä teetä ja nyt myös Twiningsin valkoista teetä löytyy kaapista. Onpa tuolla Assamiakin laatikollinen. Illalla en pysty kyllä mustaa teetä juomaan, menee uni. Ja tuo Roibos... se maistuu kyllä hyvälle mutta minulle tulee kauheat vatsanväänteet siitä. Join sitä kerran viikon ajan joka päivä Etelä-Afrikassa anopin luona ja ihmettelin miksi vatsaan sattuu jatkuvasti. Sitten jätin teen pois.. ja vatsavaivat hävisi. Ei siis sovi minulle.
Mutta hei te Earl Grey -ystävät, oletteko kokeilleet Russian Earl Greytä? Se on aivan ihanaa.
Ja Vilijonkka, kadehdin niin sinulta Pariisin teehuoneita... tahtoo sinne..
Moikkamoi Vilijonkka! Minä olen surkea teen-juoja. En malta hauduttaa ja juon liian kuumana. Ei maistu miltään ja palaa suu. Ehkäpä kunnollisen teepannun hankkiminen houkuttelisi myös tutustumaan paremmin teen valmistukseen ja nauttimiseen:)..meillä juodaan kahvia ja mustana. Teetä juoville vieraille onkin usein tarjolla vain surkeita, rypisteneitä tee-pusseja:( Puolustukseksi täytyy kyllä sanoa, että teepussit ovat kyllä Earl Greytä:)
ReplyDeleteJoin juuri pari kupillista rooibos-teetä. Tee löysi tiensä keittiön perusvarustukseksi luettuamme Alexander McCallin kirjoja Mma Ramotswen "seikkailuista" Botsvanassa. Rooibos-tee on kirjoissa hyvin keskeisesti esillä. Kokeile vaikka sarjan ensimmäistä osaa Naisten etsivätoimisto nro 1.
ReplyDeleteTeen ystävä täälläkin... Näin kun tulee "vanhaksi", en itsekään enää iltaisin viitsi juoda mustaa teetä kuten silloin hamassa nuoruudessa ja villeinä opiskeluaikoina. En tiedä, onko totta vai pelkää psykologista uskottelua, mutta mielestäni nukun huonosti mustan teen jälkeen.
ReplyDeleteIltateeksi on siis kokeiltava muita vaihtoehtoja. Rooibos on hyvä (oli valikoimassa jo ennen täältä saatua vinkkiä Mma Ramotswesta...), samoin puhdas piparminttutee. Vihreistä teesekoituksista ehdoton suosikkini on sellainen, jota myydään nimellä Keisarin valinta (Forsman). Hedelmäinen, hieman makea. Hyvää ilman hunajaakin, vaikka ylipäätään teen kyllä kruunaa lusikallinen hunajaa...
Merja, ihania teehuoneita juu, mutta enpä ole kuin muutaman kerran käynyt. Nyt kun kaikki lapset ovat päivisin hoidossa, yritän päästä käymään.
ReplyDeleteMai, ihan hyvinhän teillä pärjäisi teenjuoja. Muistelen kauhulla opiskeluaikojen vierasvaraa kahvinjuojille. Jotain tosi vanhaa poroa laitoin... Nykyisin on sekin aisia korjaantunut, itse kun on saatava kunnon latet joka aamu.
Käpsä, maté on vallan uusi vinkki.
Kimmo, juuri Mma Ramotswelta minäkin roibosin opin! Ja kirjoista olen lukenut kaikki. Heinäkuussa yksi postaus oli vallan Ramotswen inspiroima (Kutsu Afrikkaan).
"Täytynee" lähteä kirjastoon, niin monta kertaa olen lukenut blogissasi Alexander McCollinin kirjoista. Onkin sopivasti yöpöytä tyhjä. Tee on vieläkin vaihtelevasti Tiikerin päiväunta tai Viidakon tulta onpa joskus Sadepäivän iloakin. Jotakin tosi hyvää toin silloin sieltä Pariisin teekaupasta. Enpä laatua muista.
ReplyDeleteHetken minulla kävi mielessä, että kirjoitan asiasta, jonka jo tiedät. En kuintenkaan tarkistanut asiaa. Minulta taisi jäädä kesällä väliin jokunen postauksesi eli juuri silloin kun kirjoitit Kutsusta Afrikkaan. No - kertaus on kai opintojen äiti.
ReplyDeleteThis comment has been removed by a blog administrator.
ReplyDelete