Ilmanlaadun oltua kolmatta päivää muun maailman mittakaavassa evakuointitasolla lähdimme päiväksi vuorille tuulettumaan. Nautimme ihastuttavasta alkusyksyn ruskasta sekä ylös polkua seuraamaan houkuttelevasta vuoristopuron lorinasta. Ja kiipesimme, kipusimme ja könysimme... Kipuaminen taisi jopa hieman karata käsistä, sillä paikalle osuneet solttupojat saivat auttaa tytöt alas liian jyrkiltä kiviltä!
Jälleen kerran päämäärätön (kyltitön) kipuamisemme palkittiin huikein maisemin. Kaukana alhaalla sumun läpi häämötti hopeinen pagodalaakso, josta lähdimme liikeelle. Ihmeellinen maa täynnä toinen toistaan ihmeellisempiä paikkoja. Mitäpä sitä vaeltajalle etukäteen turhalla informaatiolla paineita luomaan.
Voi jestas mitä maisemia taas... *huokaus* Nuo rukoilijasirkat sitten osaavat olla lumoavia,niin upean näköisiä,mutta toisaalta pelottavia. Hassua kuvitella että siellä ne vain luonnonvaraisina kävelevät.
ReplyDeleteSirkat ovat ihmeellisiä kyllä.
ReplyDeleteJa maisemat.
En ihmettele jos lähdette likaista ilmaa pakoon kun mullakin oli tänään sama mielessä eikä tÄällä ole murto-osaakaan siitä mitä teillä.
Mutta harmaaksi ja haisevaksi vetää vaan täälläkin kun on ollut taas tosi lämmintä ja kun kulkee pahaan aikaan ruuhkapaikoissa.
Kuviesi ja tekstiesi kautta tulee vaikutelma suurten vastakohtaisuuksien ja äärimmäisyyksien maasta.
ReplyDeleteHuikeita paikkoja!
Hietzu, rukoilijasirkat ovat ihan mun lemppareita. Ne kun osaavat kääntää päätäänkin ja selvästi katsovat suoraan silmiin!
ReplyDeletePiilomaja, Monesti ilma on vain huonoa, muutaman kerran kuussa jopa normaalia. Sitten sitä tunteekin tulleensa petetyksi ilmanlaadun palatessa "normaalitasolle" eli "koko väestölle vaarallista, kaikkien pysyttävä sisätiloissa". Kotiin me ollaan satsattu suomalaisiin ja sveitsiläisiin ilmanpuhdistimiin oikein urakalla. Joka kerroksessa oma pömpelinsä ja makuuhuoneissa myös. Ilman hajun ero ulkoilmaan verrattuna on hurja, joten uskon saavamme niillä muutaman elinvuoden lisää! Niinpä vietämme melkoisesti aikaa kotosalla, mutta kun on loma, niin tylsäksi tälläinen käkkiminen käy! Nyt aamun jo valjettua huomaan ilman olevan eilistäkin harmaampi - vuoristoretki taitaa olla ainoa mahdollisuus. Hyvä keino livahtaa kuopuksen vaatimista korttipeleistä...
Pipuu, terve! Vastakohtien maa kuvaa hyvin Kiinaa. Pelkästään Pekingissä on 8500 miljardööriä (euroissa miljonääriä) ja rinnalla niin rutiköyhää väkeä, etteivät omista kuin repaleiset vaatteensa ja pakkasen puremat poskissa. Olenkohan missään tavannut yhtä ystävällisiä ja toisaalta välinpitämättömiä ihmisiä, kuvannut huikean kaunista ja limaisen iljettävää, pyöräillyt pohjanmaatakin tasaisemmalla ja kiipeillyt jyrkkää rinnettä, nähnyt ikivanhoja tyyniä temppeleitä ja karseita elementtitalopuistoja... Moninaista ja siksi mielenkiintoista. Joka päivä sitä vihastuu jostain, mutta myös päivitellen ihastelee...
Oi, te kävitte tuolla hopeisten pagodien maassa. Kaunista! Minä tässä keräilenkin uusia menovinkkejä. Kiitos!
ReplyDeleteTuo on niin totta, mitä tuossa yllä kirjoitit. Vastakohtaisuuksien maa. "Joka päivä sitä vihastuu jostain, mutta myös päivitellen ihastelee..." Niinpä. Onneksi myös ihastelee. Ei tätä muuten jaksaisi.
Mulle tuli korkeanpaikankammo! Mutta siitä viis, hienot kuvat.
ReplyDeleteIhan ihmeellinen tuo ötökkä!