Monday, March 31, 2008

Viimeinen pariisilaissunnuntai / The last Sunday in Paris


Vihdoinkin huomenna alkaa uusi kausi elämässämme. Viimeinen päivä pyrittiin käyttämään arvokkaasti. Hyppäsimme metron sijasta taksiin, jotta voisimme nähdä maisemat. Silloin se iski, haikeus, kaiho, ymmärrys että se on menoa nyt. Suuntasimme Notre Dameen, jossa olikin kuin tilauksesta messu meneillään. Kuorolaulua latinaksi, kaikuvaa papin puhetta ranskaksi sekä aivan seonneen kuuloinen urkuri, joka ilmeisesti yritti raivoisalla soitollaan saada urkupillit lentämään.


Seinen rannan bukinistit tekivät sievoiset voitot ansiostamme, sillä päätimme leikkiä turisteja ja ostimme jättikortteja, printtikopioita, vanhan Babar-aapisen sivun, viisi pientä Eiffeliä, kimaltelevat Pariisi-teemaiset t-paidat tytöille. Ja ehkä vielä jotain muutakin.


Lounas nautittiin pikkubrasseriassa kirkkoa vastapäätä, vettä tihuutti, eikä ollut kiire mihinkään. Märät plataaninlehdet ja kirsikankukat piristivät raikkaalla vihreällään maisemaa, jota imimme muistilokeroihin parhaamme mukaan.


Onnistuneen päivän päätämme hyvillä mielin. Laukut ovat nyt kiinni, lapset vielä huomiseksi "hoitoon" kouluun ja illalla hyppäämme koneeseen kohti uutta kotia. Täytyy myöntää, että vähän jännittää...

Saturday, March 29, 2008

Tack vänner!


Jag har haft en ära att lära mig känna så många underbara mammor här i Paris. Idag var det sista lunchen tillsammans med tretton härliga kvinnor och det var skönt. Tack för vänskap, sällskap, hjälp, tips, alla fikorna, roliga kvällar, skratt och gråt, blad annat.

Kiitos.

Friday, March 28, 2008

Jäähyväisiä / Time for good byes


Eilisilta meni juhliessa, sillä esikoinen halusi tarjota illallisen ystävilleen. Tärkeää oli laittaa tervetuliaismalja kuohuviinilaseista nautittavaksi. Ystävät antoivat pieniä muistoja ja tunnelma oli alusta loppuun niin herttainen kuin vain voi kymmenvuotiaiden juhlissa olla.


Ruokailun jälkeen pientä vallattomuuttakin ilmaantui, kunnon kikatusta, punaisia poskia ja niin muuttuivat Ludvig Louiseksi, Oliver Oliviaksi, Johan Johannaksi...


Herkuttelua, salapoliisi ja murhaaja -silmäniskuleikkiä, musikstoppia Abban tahdissa, breikdancen alkeita, hikisiä otsia, hengästyneitä juhlijoita.

Tällaiset olivat esikoisen järjestämät ensimmäiset kunnon bileet. Jäähyväiset.

Thursday, March 27, 2008

Tykätä vai vihata / Love or hate

Tänään oli lapseni opettajan kanssa"kehityskeskustelu". Lapsi on kuulemma kovin mustavalkoinen ajatuksissaan ja reaktioissaan. Myöntelin, tottahan se on. Vaan samaisten tunteiden kanssa taistelen itsekin. Päivittäin. Erityisesti rappukäytävässämme. Näin viimeisten päivien kunniaksi esittelen sen teille, ken siellä ei ennättänyt käymään.


Sisään tultaessa näyttää lupaavalta. Kaunis ja sympaattinen lattia vastaanottaa tulijan.


Seinätkin ovat hienoa kiveä, jota sormet haluavat sivellä. Kesäisin ihana viileys.


Kun kipuaminen kolmanteen kerrokseen alkaa tila kapenee 75 senttiin, tummansinisestä kokolattiamatosta voi lukea leipomolaisten monet askeleet ja liehuneet jauhoiset esiliinat, seinissä kymmenien muuttojen muistot.


Porras portaalta seuraan jalkalistan elämää...


Aivan aina ei jaksa, parasta hypätä hissiin. Tuohon autuaaksi tekevään, rappukäytävän kaventavaan ja synkkään palveluntarjoajaan. 50 x 70 cm. Mahtuuhan sinne kassi ja minä.


Parasta rappukäytävässämme on matka ulos. Kapeissa portaissa on helppo kiirehtiä, kaatumaan ei mahdu eikä seiniä pahemmin lisää voi sutata. Jälleen kerran todettakoon: "Suo siellä, vetelä täällä."

Wednesday, March 26, 2008

Vaihtelevia tunnelmia / Various feelings

Kiitos kaikille "osallistumisesta" muuttoprosessiimme. Tänään selvisi kirjarajoituksen todellakin liityvän tulliin, sillä ensimmäiset kymmenen kirjaa saa tuoda Kiinaan ilmaiseksi, lopuista menee todella korkea tulli, jolla kustannetaan virkailijoiden kirjasyynäys. Lapsille sanoimme vain ettei saa ja se siitä. Nieleskelivät, mutta nyt on jo 48 lastenkirjaa ja pari kiinalaista keittokirjaa valittu Aasian kasaan. Eikä edes sattunut! Ja sitten jokainen ottanee "matkalukemisensa", onhan lento tooooosi pitkä, joten kirjoja on oltava monta repussa, vai mitä? Ja tulevaisuuden vieraat tuovat loput tärkeät teokset mukanaan. Ilmoittautumisia?


Tänään onkin jo uudet murheet tällä työkaluhullulla materialistilla. Muuttokonsulttimme ennätti tiputta uuden pommin. Vaikka olisin valmis maksamaan sähkölaitteista sattumanvaraisesti määrätyn tullin, niin mitään kunnon laitetta ei Kiinaan kannata viedä, sillä varsin epätasainen sähkövirta tappaa moottoreita kohtuullisella menestyksellä. Hän suorastaan kielsi riskeeraamasta hyvän ompelukoneen hyvinvointia! Nytpä tässä kaiholla muistelen poljettavaa Singeriä, jonka muinoin dyykkasin lauttasaarelaisesta roskiksesta...minneköhän sen lahjoitin Ranskaan muuttaessamme?


Kuin kostoksi säännöille ja tulevan kotimaan tarjonalle ostin äsken kahdet kevätkengät. Niiden tuontia ei ainakaan toistaiseksi ole kielletty, vaikka ranskalaisia ovatkin. Kyllä tämä tästä taas, olkkarissa Maija Poppanen on hoitamassa lapsiani ja luottavainen mieli alkaa palata. Aika pieniä ovat meikäläisen ongelmat verrattuna monen muun tilanteeseen.


Tämä kukkaposti on tulevalle kälylle sairaalaan!!! Haleja.

Tuesday, March 25, 2008

Yllätyksiä / Surprises, not always so neat


Kuin yllätykseksi itsellekin sain värkättyä tämän kaaoksen keskellä jonkinmoisen pashan. Limen kuorta raastoin mukaan ja sepäs loi suussasulavaa raikkautta. Hyvä aloitus toiselle pääsiäispäivälle. Pullan sentään haimme valmiina leipomosta.


Niillä eväillä jaksoimmekin lajitella kirjastomme kahteen erilliseen läjään: Kiinaan, Suomeen..Hmmm... Suomeen, eikun Kiinaan... Tätä jatkui monta tuntia. Saimme karsittua kirjaston 250 kirjaksi, toki päälle tulevat mukaan lupaamamme koko lasten kirjasto eli ainakin 200 kirjaa. Vaikea tehtävä tuollainen kirjojen arvottaminen, mutta myönnettäköön sen olevan ihan terveellistä. Ja nythän se on tehty.


Tai ainakin niin LUULIMME. Luulo ei ole tiedon väärti! Asiat kääntyivät päälaelleen, ainakin vaativat hieman sulattelua.

Ovesta poistui juuri muuttofirman arvioija, joka pläjäytti pöydälle faktaa muutosta Kiinan. Hah hah, maahan saa viedä mukanaan vain 50 kirjaa ja 20 cd:tä!!!! Siis kymmenen kirjaa per immeinen meidän poppoolla. Nyt tarviaan hyviä vinkkeä kuinka kerromme totuuden lapsille, positiivisessa hengessä, että kiinalaiset tullimiehet eivät ennätä tarkistaa enempää kirjoja, jottei maahan livahda kiellettyjä ajatuksia.

Vaan nyt jatkamme nöyrästi eteenpäin, edessä viimeinen viikko Pariisissa. "Nöyryyttä ja rauhallisuutta" olkoon uusi mantrani, vapaaehtoisestihan tässä liikenteessä ollaan.

Monday, March 24, 2008

Pääsiäinen saapui sittenkin! / The Easter finally arrived!


Tarkalleen ottaen viime yönä 23.30-01.15 pääsiäistrulli lennähti katonrajaan,


herkulta tuoksuva pupuliini hypähti takanreunukselle


ja namuset täyttivät kulhon.


Puhtaat perintöliinat silisivät pöydille, joille vähäiset koristeemme levittyivät. Kauniille kankaille oli ihanaa kattaa pääsiäisaamiainen muutaman tunnin kuluttua.


Lounasvieraat toivat mukanaan paikallisia käsityönä valmistettuja Mignonien serkkuja. Niin veikeitä, ettei raaskittu vielä edes maistaa.


Saapa nähdä soivatko nahkavekkarit huomennakin kukonlaulunaikaan vai saataisiinko nukkua toisen pääsiäispäivän kunniaksi hieman pidempään. Toivoa sopii.

Friday, March 21, 2008

Kauan kauan sitten.../ At the time I didn't even know I was pregnant


...tein tämän. Tarkalleen yhdeksän ja puoli vuotta sitten. Kokeilevan kankaanpainon kurssi ja sen viimeinen tehtävä: täkki. Höyhen- ja sulkakausi meneillään, pehmeää puuvillaa valmiiksi varastossa. Valmista täkkiä loppukritiikissä esitellessäni tuumasivat opiskelutoverini, että sehän on vauvantäkki! Oletko raskaana? Täkkiä tehdessäni en ollut, mutta sen valmistuttua olinkin.






Muutto on hauskaa, sillä omaisuuttaan paikasta toiseen siirrellessä esiin putkahtaa esineitä menneisyydestä. Muistoja tilanteista, hulvattomista ihmisistä, opituista ja sittemmin unohdetuista taidoista! Voih kuinka viisas ja taitava olisinkaan jos kaiken muistaisin!

Thursday, March 20, 2008

Perittyjä tapoja / Inherited manners

Keskimmäinen rakastaa piirtämistä, mutta isosiskonsa innoittamana on jo jonkin aikaa virkannut ja muutamia kertoja ompelukoneellakin hurautellut.


Uusin valtaus on ristipistotyö. Vallan uppoutui työhönsä, pienen tauon pidettyään riensi ärtyneenä luokseni: "Kuka on mennyt tekemään ristipistoani?!" Ei reppana ollut huomannut kuinka pitkälle olikaan jo lankaa sujautellut.


Ja työn jatkuessa pujahtivat isovarpaat halaukseen, aivan kuten minullakin aina silloin tällöin kesäpäivinä. Äitinsä tytär.

Wednesday, March 19, 2008

Kulttuuria ja kotitöitä / Learning about roots


Kotityöt, kuten silitys, oli jäänyt tekemättä ainakin kolmelta viikolta. Tytöt kaipasivat "jotain kivaa" yhdessä, jolloin esikoinen muisti kapin uumenissa odotavat Suomi-fimit. Oli tulut Katariinan ja Munkkiniemen kreivin vuoro!


Musiikki oli kaunista, lasten suurin ihmetys oli puhuttu vanha suomi, tarina sopivan jännittävä. Pikkuhuomioita, mielipiteitä henkilöistä ja puvuista, hyvyydestä ja pahuudesta. Filmin katsominen tyttöjen kanssa ei tarkoita hiljaisuutta!

Ja samalla syntyi pitkin olohuonetta valmiita, melko siistejä pinoja kaappiin vietäviksi. Vaan tuolla ne edelleen odottavat kuljetusta, pitäis ryhtyä eikä vaan blogata...

Tuesday, March 18, 2008

Virvon varvon, sanoi posteljooni


Joskus ihmiset onnistuvat yllättämään. Eilen toi posteljooni höyhenenkevyen paketin, jonka sisältä ilmestyivät oksat ja kortti - Alvan kummitäti virpoi meitä! Olipa mukava yllätys. Tuossa nuo oksat ilahduttavat meitä muuttoon saakka, palkkion lupasin kunhan tulee Kiinasta hakemaan!

Monday, March 17, 2008

Eräs vapaapäivä / A Sunday in Beijing

Puistovierailu muutaman viikon takaa.


Hauskaa ja hassua, pallokelluntaa uima-altaalla, hieman erilaista talviuintia. Punatakkiset ovat Vilijonkan kaksi nuorimmaista. Tällainen pitäisi saada mökillekin! Lapset palloon ja narulla kiinni rantakoivuun.


Pilkkimistä pekingiläisittäin. Kahdella eurolla ongintaoikeus puoleksi tunniksi ja mötikkä matotaikinaa.


Saaliin sai omakseen ja muovipussissa kotiin. Tänne palaan. Ajatelkaas, itse ongittuja kultakaloja.

Saturday, March 15, 2008

"Kalan elämää" / "Life of goldfish"


Tervetuloa näyttelyyni ystävät! Tämä on toinen ja viimeinen näyttelyni Pariisissa.
Plup, plup.


"Ihmettelen... elämäni tarkoitusta?" / "I wonder.. meaning of my life?"
akryyli kankaalle
21 x 21 cm


"Seuraelämää" / "Social life"
akryyli kankaalle
30 x 10 cm


"Kuka minäkö?" / "Who me?"
akryyli kankaalle
11 x 11 cm

Friday, March 14, 2008

Se on kauppa kun kannattaa / Ikea-style garagesale

Jalat ovat turvonneet, sormet osuvat vaivalloisesti näppäimille, vuosi sitten murtuneet nikamat vihoittelevat, takana liian monta raadantapäivää ja -yötä. Väsyttää, haluaisin päästä nukkumaan, mutta tiedän etten kuitenkaan nukahda sillä niin monet asiat pyörivät päässäni. Kuitenkin mieli on hyvä, olen erittäin tyytyväinen itseeni ja tunnen olevani kekseliäs esillepanija sekä taitava kauppanainen.


Eilen aukesi Vilijonkan sisustus- ja huonekaluliike, Ikeaa parempi, sillä huonekalut ovat valmiiksi kootuja! Ja asiakkaat pääsevät halvalla, hinnat kolmasosan alkuperäisestä. Keittiökoneet puoleen hintaan. Hamstereita piisasi eilen aamusta myöhäiseen iltaan, mutta vielä on tavaraa jäljellä.


Uutta kotia kaipaavat edelleen asianpeukone, hella, jääkaappipakastin, liesituuletin, tv & dvd, taulutv, dvd-hylly, iso lasiovinen vaatekaappi, 6kk vanha parisänky, lasioviset tv-taso ja dvd-hylly, pari spottilamppua...


Mutta kylläpä oli eilinen hauska päivä. Lähes kaikki koulun opettajat piipahtivat ja saivat nähdä lapset omassa kodissaan, suurin osa lähistön mammoista tuli kahvittelemaan ja ostoksille.


Hauskanpitoa voisi jatkaa pidempäänkin, että jos jotakuta vielä kiinnostaa? Tervetuloa!!! Lisäbonuksena pääsee tutustumaan taidenäyttelyyni "Kullatut kultakalat" ja nauttimaan lasillisen kuohuvaa.

Wednesday, March 12, 2008

Pieniä huomioita


Kaikkialla oli ihmisiä. Pieninä tai suurina ryhminä. Keskenään työtovereita, ystävättäriä, ventovieraita jonottajia, sinipukuisia miehiä, verryttelypukuisia koululaisia, keltakypäräisiä hanslankareita, harrastelija tanssijoita, soittajia ja jumppaajia puistoissa.


Vaatimaton, mutta kiinteä yhteisöllisyys oli läsnä. Työntekijät juttelivat hiljakseen keskenään, yhdessä kaikki ryysivät samanaikaisesti kohti linja-auton ovea, moottoritiellä Pekingin tuhannet taksit jonottivat rinnatusten kolmella kaistalla.


Ja välillä oli levähdettävä. Kaikkialla, kadunkulmissa, maantien pientareilla, risteyksen reunalla. Kykkivät ja turisivat, heittivät korttia, pelasivat lautapelejä nuo miehet. Naisista ei jäänyt muistikuvia, missä lienevät lepäilemässä? Se jäi selvitettäväksi.

Tuesday, March 11, 2008

Bloggailuani on ruvettu sensuroimaan jo nyt! Blogger ei halua ladata kuviani ja jos vahingossa lataakin, niin postaukseni on kuulemman laiton???? Nyt on tämä mamma ihan pihalla.

Lamppukatsaus / Lamps in Beijing

Niin siinä sitten kävikin, että muutamme Kiinaan ainoastaan seitsemän kuution henkilökohtaisen omaisuuden keralla. Mikä itse asiassa tuntuu varsin vapauttavalta ja tervehdyttävältä. Olen nauttinut suunnattomasti siivoamisesta, roinan lajittelusta kasoihin: lahjoitettavat, kirppari, Suomeen ja Kiinaan. Ja eihän meidän kolhiintuneet sekalaisen tyyliset puuhuonekalut ehkä näihin interiööreihin sopisikaan!


Talot vuokrataan Kiinassa yleensä juuri maalattuina ja kalustettuina. Lamppuvalinnat toiminevat suuntaa antavina tulevasta sisustuksesta.


Tämä olisi tytöjen mieleen, valmis diskohuone. Carola soimaan ja marmorille keikkumaan.


Tilaa ja korkeutta riitti useissa taloissa. Ilmavuus on aika huumaava, siihen varmaan tulee riippuvaiseksi. Jo nyt mietin miltä tuntuu sitten joskus muuttaa Porvoon hirsitaloomme, kodikkaalta vai ahtaalta. Ainakin vaihtelua piisaa kesälomilla, sillä Hellu-kesämökin huonekorkeus taitaa olla 2 m.


Tämä lamppurivistö löytyy lempitalostamme. Miksi yhdessä tilassa pitäisikään tyytyä vain yhteen tyyliin? Oppimista riittänee...mutta eiköhän kaikkeen totu!


Tämä oli kyllä kaikkien 22:n kohteen ylivoimainen voittaja pröystäilevässä tyylissä. Huomatkaa kynttilässä tönöttävä hiuslenksu. Kuinkakohan monta sinne meidän tytöt saisivatkaan osumaan? Suuren punaisen seinän ja kruunun nähdessään Innakin hieman säikähti, että tälläiseenkö?!


Kaiken kaikkiaan lapsukaiset jaksoivat kohtuullisesti, ainakin ensimmäisenä päivänä. Toinen kierros oli jo liikaa, keskittyivät lähinnä lattiatilojen tastaamiseen ja kattorakenteiden katseluun. Alva totesi jokaisen talon jälkeen sen olleen paras, taisi ressukka toivoa siten kiertelyn loppuvan nopeammin.

Nyt vain odottelemme agentin raporttia, millaisten lamppujen alle muutamme.