Vihdoinkin huomenna alkaa uusi kausi elämässämme. Viimeinen päivä pyrittiin käyttämään arvokkaasti. Hyppäsimme metron sijasta taksiin, jotta voisimme nähdä maisemat. Silloin se iski, haikeus, kaiho, ymmärrys että se on menoa nyt. Suuntasimme Notre Dameen, jossa olikin kuin tilauksesta messu meneillään. Kuorolaulua latinaksi, kaikuvaa papin puhetta ranskaksi sekä aivan seonneen kuuloinen urkuri, joka ilmeisesti yritti raivoisalla soitollaan saada urkupillit lentämään.
Seinen rannan bukinistit tekivät sievoiset voitot ansiostamme, sillä päätimme leikkiä turisteja ja ostimme jättikortteja, printtikopioita, vanhan Babar-aapisen sivun, viisi pientä Eiffeliä, kimaltelevat Pariisi-teemaiset t-paidat tytöille. Ja ehkä vielä jotain muutakin.
Lounas nautittiin pikkubrasseriassa kirkkoa vastapäätä, vettä tihuutti, eikä ollut kiire mihinkään. Märät plataaninlehdet ja kirsikankukat piristivät raikkaalla vihreällään maisemaa, jota imimme muistilokeroihin parhaamme mukaan.
Onnistuneen päivän päätämme hyvillä mielin. Laukut ovat nyt kiinni, lapset vielä huomiseksi "hoitoon" kouluun ja illalla hyppäämme koneeseen kohti uutta kotia. Täytyy myöntää, että vähän jännittää...