Saturday, March 31, 2012
Tianjin
Pieneksi irtiotoksi pistäydyimme 140 kilometrin päässä sijaitsevassa Tianjinin 10 miljoonan asukkaan satamakylässä. Yhden yön matka oli kaikin puolin virkistävä ja hupaisakin. Lounastimme käärmeravintolassa (brokkolia ja lammasta), totesimme Saudi-Arabiaakin kuivemman paikan sifonkihuivimuodin olevan tuulessa enemmän kuin tarpeen, eksotiikan nälässämme illallistimme yöruokatorilla intialaisia pöperöitä, veimme lapset hotellinjohtajan kutsusta jazzbaariin kuplivalle omenamehulle, hankimme mauttomalta turistikadulta kesätuliaisia Suomeen ja loppuhuipennukseksi etsimme Pekingiin vievää moottoritietä tunnin.
Mennyt vuorokausi poikkesi siis kaikin tavoin tavallisesta. Tällaista pitäisi saada aikaiseksi useammin!
Thursday, March 29, 2012
Pieni iso maailma
Esikoinen on ystävättärensä kanssa kiihkeästi suunnitellut vierailuja toistensa synnyinmaihin. Tänään oli äitien aika tavata ja pohtia käytännön järjestelyjä. Yllätyksekseni jouduin selvittämään suomalaista mökkielämää sekä tarkentamaan, etteivät ulkohuussit ole sen enempää "suomalainen perinne" kuin minkään muunkaan maalainen. Kuitenkin olin näkevinäni taiwanilaisnaisen silmissä pientä kauhua hänen tarkentaessaan mökin ja huussin välistä matkaa.
Ajatteliko hän pientä teiniään yksin pelottavassa metsikössä vai arvailiko meidän köyhyyttä, en tiedä. Mutta onneksi hän voitti epäluulonsa ja jatkoimme yhteistuumin kesälomasuunnitelmien ideointia, sillä tytär on jo suomalaistumisessaan pitkällä: syö viiliä ja saunoo!
Maailma on mielenkiintoinen paikka! Täynnä eroavaisuuksia ja toisaalta niin samanlaista.
Monday, March 26, 2012
Hengissä!
Ilolla ja tyytyväisenä totean selvinneemme kunnialla eräästä 11-vuotissyntymäpäivästä.
Myrskytuulessa hankittu lavamopollinen herkkuja upposi keskimmäisen 13 parhaan ystävättären massuihin ja kemuohjelmana piiloleikin ja aarteenetsinnän lisäksi ollut vanhojen sukkien uusiokäyttöön perustuva askartelukin oli aivan ässä.
Juhlaviikonlopun päätteeksi lapsi totesin syntymäpäivän olleen parhain ikinä. Voiko elämältä enempää toivoa kuin onnellinen lapsi talossa?
Myrskytuulessa hankittu lavamopollinen herkkuja upposi keskimmäisen 13 parhaan ystävättären massuihin ja kemuohjelmana piiloleikin ja aarteenetsinnän lisäksi ollut vanhojen sukkien uusiokäyttöön perustuva askartelukin oli aivan ässä.
Juhlaviikonlopun päätteeksi lapsi totesin syntymäpäivän olleen parhain ikinä. Voiko elämältä enempää toivoa kuin onnellinen lapsi talossa?
Wednesday, March 21, 2012
Tunnelmasta toiseen
Aamulla sain ihailla keskimmäistäni esiintymislavalla prinsessa Vasilisana. Pientä jännitystä ilmassa, hienosti harjoiteltua näyttelemistä, veikeitä ilmeitä, kekseliäitä lavasteita, mitä kaikkea nyt koulunäytelmiin kuuluukaan!
Kameran kanssa kun liikenteessä olin pujahdin koulun takaportista kylään, tai mitä siitä nyt on jäljellä. Kaduttaa. Mitä minä sinne enää menen itseäni kiusaamaan, harmistumaan, tiputtelemaan rinnuksilleni kyyneleitä, ahdistumaan?
Tämä taitaa olla jo kolmas kerta, kun lupaan itselleni olla palaamatta sinne. Eihän minuun voi luottaa yhtään! Itse asiassa tiedän rikkovani tämänkin lupauksen.
Nyt tarvitsisin yhden koulunäytelmän lisää!
Tuesday, March 20, 2012
Hengenheimolainen
on löytynyt!
Toki olen alusta pitäen tiennyt intohimoni kärpäslätkiin olevan jalo ja hieno ominaisuus, no, ehkä myös hieman erikoinen. Mutta varmasti joku jossain keräilee jotain vielä mielenkiintoisempaa(?) kuin kiinalaisia kärpäslätkiä.
Riemuni oli kuitenkin suuri bongatessani taidemuseon seinältä maan tunnetuimman toisinajattelija-taiteilijan Ai Wei Wein kullatun kärpäslätkän. Aika makee, vai mitä?! On ns. perinteistä mallia, jossa on puuvarsi ja punaisella kanttinauhalla huoliteltu hyttysverkkolätkä.
Mieleni liitelee taivaissa, en ole yksin!
Viikon tilanne: lätkiä koossa 207.
Toki olen alusta pitäen tiennyt intohimoni kärpäslätkiin olevan jalo ja hieno ominaisuus, no, ehkä myös hieman erikoinen. Mutta varmasti joku jossain keräilee jotain vielä mielenkiintoisempaa(?) kuin kiinalaisia kärpäslätkiä.
Riemuni oli kuitenkin suuri bongatessani taidemuseon seinältä maan tunnetuimman toisinajattelija-taiteilijan Ai Wei Wein kullatun kärpäslätkän. Aika makee, vai mitä?! On ns. perinteistä mallia, jossa on puuvarsi ja punaisella kanttinauhalla huoliteltu hyttysverkkolätkä.
Mieleni liitelee taivaissa, en ole yksin!
Viikon tilanne: lätkiä koossa 207.
Monday, March 19, 2012
Terveisiä taistelutantereelta
Asiat voi tehdä kovin monella tapaa. Mutkattomasti, kuten tämäkin kauppias. Ristipistot voi vallan mainiosti ripustaa esille nauloihin galleria-alueen graffitiseinään. Ehkä juuri kontrasti sai minutkin pysähtymään!
Asiat voi hoitaa myös hankalasti ja kieroille, pieniä valheita lipsautellen, ja siitä eteenpäin vieläkin sekavammin kasvojenmenetyksen pelossa.
Meillä ei taida oikein niin sanotusti synkata tuon koulun sijaiskoordinaattorin kanssa. Mutta tämäpä rehellinen ja avoimeen toimintatapaan uskova suomalainen ei moiseen sekoiluun alennu. Varsinkaan kun sijaisuuspesteistä kilpailevalla koordinaattorin poikaystävällä ei ole edes ammatillista pätevyyttä.
Tällä kerralla ylsin opettajien avustuksella erävoitoon ja huhtikuu tulee olemaan kiireinen. Aurinkokin yrittää paistaa!
Asiat voi hoitaa myös hankalasti ja kieroille, pieniä valheita lipsautellen, ja siitä eteenpäin vieläkin sekavammin kasvojenmenetyksen pelossa.
Meillä ei taida oikein niin sanotusti synkata tuon koulun sijaiskoordinaattorin kanssa. Mutta tämäpä rehellinen ja avoimeen toimintatapaan uskova suomalainen ei moiseen sekoiluun alennu. Varsinkaan kun sijaisuuspesteistä kilpailevalla koordinaattorin poikaystävällä ei ole edes ammatillista pätevyyttä.
Tällä kerralla ylsin opettajien avustuksella erävoitoon ja huhtikuu tulee olemaan kiireinen. Aurinkokin yrittää paistaa!
Thursday, March 15, 2012
Olemme ottaneet melkoisen rauhallisesti Kiinan kokemisen. Neljässä vuodessa toki olemme paljon nähneet ja elämyksiä koettu, mutta monia asioita jotka turistimatkalaiset mahduttavat ensimmäiseen viikkoonsa on edelleen "suorittamatta". Käymättä on Kesäpalatsi, katsomatta Pekingin ooppera. Mutta vieraiden avituksella saimme sentään vietyä lapsekin syömään Pekingin ankkaa! Ja kuinka ollakaan, epäilevästä ennakkoasenteesta huolimatta maistui ruoka kaikille ja kuopukselle jäi suoranainen himo: "Tahdon uudestaan ankkaan!".
Itsekin jouduin vastatusten ennakkoluulojeni kanssa. Jälkiruoaksi tarjoiltiin mustaseesamikeittoa. Sysimustaa, lämmintä, paksua... Maistoin, mutta myönnän, litteä maku ja aavistuksen liimainen tuntu eivät sallineet sopan syömistä loppuun.
Nyt tiedän miltä mämmin kohtaaminen ulkomaalaisesta tuntuu!
Tuesday, March 13, 2012
Kevättä!
Uskottava se on, että kevät tekee tuloaan. Lemmikkikauppiaskin on jo uskaltautunut levittämääm kauppansa kadulle! Beo-rastaat kujertelivat auringossa, kaupan lupa-asiakirjat keikkuivat kyyhkyn hyppelyn mukaan seinällä ja kultakalat näyttivät vironneen talvisesta kohmeesta.
Sanovat mitä sanovat häkkilintujen pidosta, mutta minusta tällaisissa puuhäkeissä on jotain todella viehättävää. Niiden muotokieli on kuin satukirjakuvituksesta ja puuritilät ovat asumuksen seininä metallisia lempeämpiä. Siksi niitä varmasti täällä suositaankin.
Saturday, March 10, 2012
Klovnit liikkeessä!
Toisluokkalaisten suuri yhteinen projekti on saavuttanut huippunsa. Muutaman kuukauden ajan ovat pienet harjoitelleet jumppatunneilla yksinkertaisia mutta hauskoja jonglööraus-, tasapainoilu- ja akrobatiatemppuja. Niinpä me perheet saimme perjantai-illan iloksi seurata 104:n klovnin sirkusesitystä. Tervetuloa mukaan! (Kuopuksen tunnistanee kuvista mainiosti suomalaisen asunsa ja hiustenvärin ansiosta.)
Toivottavasti viihdyitte!
Toivottavasti viihdyitte!
Monday, March 5, 2012
Uusin silmin
Niin siinä usein käy, että kun vieraille näyttää omaa arkeaan havahtuu itsekin tarkkailemaan sitä hieman enemmän. Eilisiltainen tuttu ravintelikin näytti niin, noh, kiinalaiselta sen tavallisuuden sijaan.
Ruoat maittoivat toki kuten aina, keittiöväki ennätti leväyttää iloisia hymyjään ja hotpotin sekä tupakan savun muodostama sumu hajun tunnistaa takista päiviä. Mutta eniten kuitenkin hätkähdytti tyttärien vähittäisen kiinalaistumisen tila: lappasivat riisiä paikalliseen tapaan kipoja leuan tasolla pitäen, tikuilla melkein vain kevyesti riisiä reunan yli suuhun siirtäen.
Mihin tässä vielä sopeutuvaisten kanssa päädytään?
Ruoat maittoivat toki kuten aina, keittiöväki ennätti leväyttää iloisia hymyjään ja hotpotin sekä tupakan savun muodostama sumu hajun tunnistaa takista päiviä. Mutta eniten kuitenkin hätkähdytti tyttärien vähittäisen kiinalaistumisen tila: lappasivat riisiä paikalliseen tapaan kipoja leuan tasolla pitäen, tikuilla melkein vain kevyesti riisiä reunan yli suuhun siirtäen.
Mihin tässä vielä sopeutuvaisten kanssa päädytään?
Subscribe to:
Posts (Atom)