Tuesday, May 24, 2011

Reppu odottaa pakattuna



Aamun sarastaessa nostan sen olalle ja hilpasen naapuriin. Sieltä lähdemme yhdessä kotiäitien vuosilomalle kohti jylhää Keltaista vuorta. Seuraaviksi päiviksi on luvassa iloisen seuran lisäksi komeita maisemia ja raikasta vuoristoilmaa.

Ensi viikolla tavataan, näyttelyn merkeissä!

Sunday, May 22, 2011

Se aika vuodesta




Näistä punaista seinää vasten otetuista kuvista huomaa vuoden jälleen vierähtäneen. Tyttäret ovat kasvaneet sen kymmenen senttiä, oppineet uusia raajojen ojennuksia ja on kevätesityksen vuoro. Minulle tämä viikonloppu tarkoittaa tarkkaa aterioiden aikatauluttamista, kuuden teatterimeikin ja balettikampauksen tehtailua sekä sukkahousujen eheyden vahtaamista. Harjoitus niin tanssissa kuin tanssijoiden ehostamisessa helpottaa lopputuloksen onnistumista kummasti. Ihan hyvin jo sujui, vaikka itse sanonkin.

----

Myös kertomus puuttuneesta palkasta sai mukavan jatko-osan. Sijaiskoordinaattori soitti juuri kohtuullisen nöyränä, siis pyhäiltana lähempänä yhdeksää, että punainen nippu on noudettavissa huomenna. Melkein alkoi säälittää, muttei kuitenkaan.

Friday, May 20, 2011

Säätöä kiinalaisittain

Hih, jo vallan pelkäsin, että elämä on muuttunut ihan tavalliseksi vain, kun reiluun päivään ei sattunut mitään postaamisen arvoista. Kunnes tänään, kello yhdeltä oli kansainvälisen koulun sijaisilla palkanmaksuhetki. Siitä se taas lähti käyntiin, tämä normaali säätö.




Olin niin odottanut tätä palkkaa, sillä viime kuussa sain hoidettavaksi tavallista enemmän sijaisuuksia. Odotin ihanaa punaista paperinpalapinoa (aasinsilta kuviin - kiinalaiset rakastavat pinoja!) Palkka eli punaiset 100 yanin setelit ojennetaan ruskeassa kirjekuoressa. Päälle on käsin kirjoitettu summa, joka olikin tänään yllättäen vain 40% luulemastani! Ihmettelin ja rahanlaskija ilmoitti, että summa on juuri se jonka palkanlaskija oli hänelle antanut. Siispä palkanlaskijan puheille. Joka ilmoittikin välittömästi suureen ääneen, ettei virhettä ole tapahtunut, että palkat, unohtuneet mukaanlukien, maksetaan kerran kuussa, seuraavan kerran kesäkuun lopussa ja sitten ohjastikin minut sijaiskoordinaattorin puheille. Joka puolestaan häiriöstä närkästyneenä sanoi, että saan kyllä rahani, kuukauden kuluttua seuraavan palkanmaksun yhteydessä.Juu, mitään ei voi tehdä, on kauhea kiire.... Täh ja häh? Kysyessäni josko itse voisin asiaa kuitenkin jotenkin edistää ohjasti hän minua täyttämään tuntikaavakkeen uudelleen ja sitten odottamaan. Kysäisin koordinaattorilta, että entäpä jos hänen palkastaan puuttuisi 60%, niin miltä tuntuisi. Vastaus oli, että "Huhtikuussa oli niin paljon sijaisia..."

Tässä tapahtumaketjussa on kaksi perityypillistä kiinalaista juttua. Kas, ensiksi jokaisella on laatikkonsa ja sen ulkopuolle ei mennä. Eli palkkoja ei makseta kuin juuri tiettynä aikana. Vaikka kassakaappi vieressä olisi punaista pullollaan. Pomolta ei moiseen poikkeamiseen myöskään voi lupaa kysyä, sillä silloin saattaisi paljastua. Toiseksi virheitä ei myönnetä, vaikka ne kuinka olisivat inhmillisiä ja ymmärrettäviä. Siksi niitä ei myöskään voi korjata, koska silloin myöntäisi sen tapahtuneen. Eli minä en saanut palkkaa, mutta virhettä ei ole tapahtunut.

Mutta minä olenkin oppinut jo läksyni. Ensin kiltisti täytin kaavakkeen ja sitten marssin ylemmän pomon eli ala-asteen rehtorin pakeille. Ja siitäpä mielenkiintoinen keskustelu kehkeytyikin, järjellisen tuntuinen heppu! Saapa nähdä mitä Uuden maailman herra, melko uusi pekingiläinen, saa aikaiseksi. Nostaako kädet kiinalaisten hyökkäävän puolustuksen edessä pystyyn vai saako hihat heilumaan. Seuraan tilannetta mielenkiinnolla. Palkka olisi joka tapauksessa kiva saada pian, eikä vasta päivää ennen Suomi-lomaa. Ellei joku siellä Suomessa halua vaihtaa yaneja hyvään hintaan euroiksi?

Wednesday, May 18, 2011

Huh!


Katsahdin kelloa tänään lukemattomia kertoja. Etsiskelin (turhaan) itsestäni oireilta joiden turvin olisin voinut karata tilanteesta. Laskin suoritetuista tunneista tulevaa palkkaa ja tunsin pientä pettymystä. Ja taoin päähäni lausetta: " Ei kiitos, en tule hoitotädin sijaiseksi päiväkotiin. Opetan vain ja ainostaan kuvataidetta ja tekstiilitöitä."

Milloinkahan lopetan tämän Yes, javisst, juu juu -ihmisenä olemisen? Tämä on henkisesti aika raskasta hommaa, elää itsensä kanssa.

Monday, May 16, 2011

Pienten ilojen suuruus



Lähes vuosikymmen sitten ostin ihastuttavan kirjan sukka-apinoista. Sivuille oli koottu keräilijän persoonallisimmista sukka-apinoista otetut potretit sekä valotettiin pula-aikana syntyneen vanhoista sukista keksityn mallin tarinaa. Kirjan ollessa vielä kohtuullisen uusi otin muutamien veijareiden kuvista jopa kopiot ja kehystin hetkeksi seinälle. Säännöllisen epäsäännöllisesti olen muistellut tuota kirjaa, joka on Suomen kirjahyllyssä. Minullahan on suorastaan ollut ikävä niitä vekkuleita!

Ja niin tapahtui vikonloppuna ihme, sillä ilmielävät sukka-apinat saapuivat vierailulle kotiimme lapsen ystävättären kassissa! Olin pyörtyä ja hihkuin innosta huomattuani lapsen kassista kurkkivat päät sekä pitkät pehmoiset raajat. Tämä on minun elämässäni erästä ajankohtaista maailmanmestaruuttakin suurempi riemu ja ihme. Kylläpä oli ihana kohtaaminen.

Tällaisia iloja Pekingissä!

Saturday, May 14, 2011

Tapasin Taitelijan






Käväisimme ystävän kanssa paperiostoksilla Songzhuangin taiteilijakylässä, muutama kymmen kilometriä kaupungista itään. Sinäänsä kylä näyttää aivan samalta kuin muutkin lähitienoon paikat: rumia moderneja yksikerroksisia taloja, joissa lämmityksestä, asiallisesta sähköstä ja viemäröinneistä ylipäätään voi vain unelmoida. Ruutukaavan mukaisilla hiekkakujilla asuu ja työskentelee eri arvioiden mukaan neljästä kahdeksaan tuhatta taiteilijaa. Teknisesti huippuosaajia, sisällön ja sanottavan uupuessa. Mutta onneksi on maailmassa paljon mestareita, joita kopioida - Songzhuangista saa kotinsa seinälle öljymaalauksena minkä tahansa Rembrandtin.

Lounaan päätimme nauttia paikallisessa ravintolassa. Pian tilauksen jätettyämme paikalle ilmaantui ilmielävä eurooppalainen Taiteilija, hiukset hulmuten, löysä villapusero roikkuen (+27!) ja samettipöksyistä hevosetkin karkasivat. Tietänette tyypin. Ainakin me tiedämme hänestä nyt hyvin paljon, sillä meidät hoksattuaan liittyi hän sen kummemmin aikailematta seuraamme ja joutui armottoman puheripulin kouriin. Ei lienee ollut tavannut länkkärinaisia vähään aikaan.

Sveitsiläisellä puoli vuosisataa täyttäneellä herralla oli selkeät näkemykset asioista:
-lapsettomana hänellä on enemmän aikaa tarkkailla perheitä ja ihmisiä ja siksi onkin voinut kehittää oman teorioita lastenkasvatuksesta
-naisia hän tarvitsee inspiraatioon, heitä löytää paikallisesta bordellista, sillä varsinaista tyttöystävää tai vaimoa ei juuri nyt ole
-taiteilijakylässä hän voi elää kuin rikas mies, syöden kaikki ateriansa tässä samaisessa ravintolassa - en ihmettele, maksoihan ateriat vain 1-3 euroa
-minutkin analysoi, että kasvoistani näkee etten aina ole ollut näin pyöreä, että minun kannattaisi tutustua verityypilleni sopivampaan ravintoon...

Juu paljon hän ehti siinä puhella. Syötyämme jouduimme vetoamaan kiireeseen ja suorastaan pakenemaan paikalta. Hänellä ateria oli vasta aluillaan.

Näin on meitä moneksi. Kuten kaupungissa satuloita. Hauskaa viikonloppua kaikille!

Monday, May 9, 2011

Nimim. Hinnoittelusta pöllämystynyt




Leppoisan sunnuntain herkistäminä ajattelimme paneutua kesäloman lentolipppujen hankintaan. Eri lentoyhtiöiden tarjoamien lentohintojen selvittyä tunnen itseni vallan tyhmäksi, sillä ei, en mitenkään kykene ymmärtämään tätä hinnoittelua. Liitelevät samaa reittiä, samanlaisilla koneilla ja hintaero on parhaimmilaan yli 40%! Annanpa teille hintaesimerkit mitä minun ja kolmen tytön (joista yksi "aikuinen") lennot Pekingistä Helsinkiin ja takaisin maksavat.

Aeroflotilla Moskovan kautta 2500 €..
Lufthansalla Frankfurtin kautta 3000 €.
SAS:lla Kööpenhaminen kautta 3600€.
Finnairilla suoraan Helsinkiin 4000 €.

On kuulkaas Vilijonkan protestin aika. Voinen heittää erään kanta-asiakaskortin roskiin ja alkaa opiskella venäjää. Ruoatkin ovat kuulemman Aeroflotilla paremmat!

Lisäkatkeruutta asiaan lisää se, että samanaikaisesti tämä porukka lentäisi Finnairilla Helsingistä Pekingiin ja takaisin alle 2200€! Nyt tarvittaisiin viisaamman luento tästä hintapolitiikasta, että miten voi sama matka vain päinvastaisessa järjestyksessä maksaa puolet vähemmän?

Lapsille myin kierosti Moskovassa pysähtymisen uuden lentokentän näkemisellä... Kelpasi!

(Toinen vaihtoehto olisi tietenkin kesälomailu 40-asteisessa Kiinassa. Näkemistä ja tunnelmaa ainakin riittäisi. Kuvaraportti lauantai-illan hämystä kaupungin sydämestä.)

Friday, May 6, 2011

Katukaupan peruskurssi 1


Ja kuinkas sattuikaan, osuin jälleen kerran keskelle kansantapahtumaa. Hetki siinä meni ennen tilanteen vakavuuden ymmärtämistä. Lärpäke nimeltään iPad2, sehän se on saapunut kauppoihin tänään! Miten se minulta olikin ihan mennyt ohi ;)


Satojen ihmisten järjestäytynyt jonottaminen vaati kymmeniä järjestyspojuja.


Aidosti säälitti nämä ruskettumista kammoavat kiinalaiset. Seisoa nyt siinä kirkkaan auringon alla kolme tuntia ja hankalasti takkia suojana pitäen. En jaksaisi! Saisi olla kovastikin elämääni mullistava juttu, esimerkiksi lääke, jota tuossa viitsisin jonottaa.


Mutta fiksut eivät itse jonottaneet... Aidot katukauppiaat olivat palkanneet kymmeniä vierastyöläisiä jonottamaan puolestaan ja koska kullekin asiakkaalle myydään enintään kaksi läpyskää oli selvästi toisten rahalla ostavia papparaisia ja maalaispoikia liikenteessä paljon. Liikkeen takaovella katukauppiaat ottivat ostajilta laitteen ja vaihtorahat.


Jo puolenpäivän aikaan kaupankäyntiä oli tarjolla ostarin joka nurkalla.


Kiinalaisten välittömyys myös raha-asioissa vaihteeksi hämmensi. Tälläkin hepulla oli vieressään 15 iPodia ja hän myi niitä nyt neljä metriä Apple-kaupan etuovesta oikealle 30 euroa kalliimmalla millä ne oli hankkinut. Siinä kaiken jonokansan edessä olikin hyvä tarkistaa saldotilannetta satasnippu kädessä pullistellen.


Jo yhden ostokeikan tehneet siirtolaiset odottivat takaoven tuntumassa tovereidensa saapumista kaupasta ja samalla keräsivät voimia seuraavaa jonottamista varten. Pojat sanoivat saavansa palkaksi 100 yania eli 12 euroa.
Siinäpä vasta työ, jonottaja.

Thursday, May 5, 2011

Laadusta kiinalaisittain

Mikäli olit loistotuulella varoituksen sana vain; tämä postaus saattaa aiheuttaa pientä pohdintaa ostotottumuksiesi suhteen, jopa ärsyyntymistä. Mitä "Made in China" tarkoittaa, ihan käytännön tasolla.


Varakkaille suunnatussa sushi-ravintolassakin asiakkaiden on käytävä vessassa. Ja siellä saa pissimisensä ohella nauttia sisustuksesta. Mm. pöntöllä istuessa (Huom! ei kyykkiessä) kattolampusta, jonka kuuppa on särkynyt jo matkalla ravintolaan tai mitä todennäköisimmin ensimmäisen lampunvaihdon yhteydessä. Mutta kiva kiekurapoltin, vai mitä?


Kattokaakeli on kätevästi kiinnitetty takaisin paikoilleen teipillä. Harmi vain ettei teippi ihan jaksa laatan painoa, mutta ei tekisi pahaa kokeilla keinoa naapurikaakelin kanssa. Sehän on pienempikin.


Tämä kyltti on tuttu kaikista ravintoloista. Voitte vain kuvitella millainen lemu on paperien lojuessa pitkin lattioita ja avoimissa paperikoreissa... Lapsille sanonkin, että hengittäkää huolella ennen vessareissua ja seuraavan kerran vasta ollessanne takaisin salin puolella.



Sama meno jatkuu käsienpesutilan puolella, jossa hanasta luonnollisestikin tulee ainoastaan kylmää vettä.

Näin meillä, täällä uudistuvassa ja kehittyvässä. Pitäkääs mielessä seuraavan kerran kun ostatte MadeinChinaa...

Wednesday, May 4, 2011

Vauhdikas aamu





Karkasin kodin vallannutta ilmastointiritilöiden puhdistuspartiota. Ei sitä huutelua jaksanut kuunnella. Kotiapulaisen vannotin tarkkailemaan, että loppujenkin ritilöiden puhdistustaso pysyy yllä. Pujahdin moposella päätieltä kylään ja tein kevään ensimmäiset kunnon lätkälöydöt. Muunmuassa herttaisen bambulätkän, kaikessa löysyydessään suloisen. Maksoi sen tavannomaisen 12 senttiä. Ja pian pakenin toistamiseen samana aamun, pian pian kylän laidalle, kylän kuhinasta pois. Karkasin Mrs. Shannonin orgaanista ruokaa tarjoilevaan lounaspaikkaa, joka voisi yhtä lailla sijaita Lontoossa tai Barcelonassa. Että terveiset täältä minttuteen ääreltä. Minneköhän seuraavaksi karkaisin? Mielikuvitusmatkalle ehkä, sillä läppärin lisäksi kassista löytyvät opaskirjanen sekä suuri kartta.

Tuesday, May 3, 2011

Ihan salaa





Suunnittelen pientä matkaa muutaman muun seikkailijan kanssa. Toiselle puolen maata tai ihan minne vain täällä Kiinassa, kunhan siellä asustaa jokin 55:stä vähemmistökansasta. Mielikuvitekseni jo väittää oviverhojenkin olevan siellä erilaisia, kuten myös nuhjuisuuden, lämmön ja chilin. No kieli ainakin. Onneksi eleillä pärjää pitkälle, ja pitkään. Vaikka kaikki muu on vielä avoinna matkani pituuden olen jo päättänyt, että kolme yötä ainakin. Jossain vaiheessa pitää paljastaa suunnitelmat perheellekin, kai?