
Kotikaupungin nähtävyydet ovat tuntuneet hieman pakkopullalta. "Kaikki" on niin kovin historiallista, suurtaa ja tyhjää. Toki yleisöä on kaikkialla paljon, mutta on puuttunut sellainen aito elämä.

Tänään sitä kaipaamaani vilskettä sitten löytyikin. Alunpitäen lähdimme ihmettelemään yhdestä jättimäisestä seetristä kaiverrettua 26-metristä Buddhaa, mutta retken todellinen anti oli jotain muuta. Olen tänään kokenut elävää uskontoa enemmän kuin koskaan.

Satoja hartaita rukoilijoita, suitsukepakkausten kanssa taistelevia ihmisryhmiä, kymmeniä uskonnollisia tarvikepuoteja, kiireellä paikkoja siivoavia munkkeja, naapurinpojannäköinen nuori tiibettiläisiä tekstejä mumisemassa.

Valotaulussa kiellettiin suitsukkeiden polttaminen tuulisena päivänä. Tänään ei erityisemmin tuullut, mutta tätä kansaa tuskin mikään pidättelisi sytyttämästä muutamaa tikkua...

Olipa ihana kokemus: elävää hartautta, hyväntuulista uskontoa, rentoa meininkiä. Hulppeita rakennuksia, upeita värejä ja kauniita yksityiskohtia. Jopa tyttöt tykkäsivät! Kotiin palasimme luonnollisesti kolme Buddhaa rikkaampina...