Tuesday, January 31, 2012

Klo 08.23

Arki on palannut, paitsi luonnollisestikin vakiokokoiselle ryhmälle kotiapulaisia ja kuskeja, jotka palaavat työmailleen vasta (ehkä) loppuviikosta hoidettuaan ensin "yllättäen loman aikana menehtyneiden tätien ja setien hautajaiset".




Aamuisin jaetaan kadunlakaisijoille tehtävät, muistutetaan työn tärkeydestä asuinalueen viihtyvyyden ylläpidossa jne. Lakaisijoita tosin tuntuu kiinnostavan enemmän minun dokumentointipuuhani kuin naistyönjohtajan ponnekas kailotus...




Päivisin asuinalueellamme on hiljaista kuin huopatossutehtaassa, eikä näin pakkasilla ole oikein edes lehtiä mitä lakaista. Onneksi monissa porteissa on kauniita uudenvuodenkoristeita lakaisijoiden silmäniloksi. Toivottavasti huomaavat siinä verkkaisen lompsottelun ja salaisen roskiksien tonkimisen lomassa niistä nauttia.

Tänään lämpötila miinus kolme astetta, pohjoistuulen vuoksi tuntuu kuitenkin miinus kymmeneltä. Ilmankosteus 20% eli pyykit kuivuvat kahdessa tunnissa. Jos olisi mattoja niin ne kannattaisi pestä nyt!

Saturday, January 28, 2012

Lomailua vaan





Alkuviikolla otettuja kuvia teille näytän. Silloin auringonpaiste olikin huikean kaunis - ja pekingiläinen viima sen mukainen. Tänään on tyyntä eli harmautta riittää ja saastetaso nousi "normaaliksi".

Katukuvasta huomaa lomaviikon selvästi: rauhallisesti tassuttelevia pariskuntia, lukittuja ovia, talviulkoilusta nauttivia perheitä. Meidänkin poppoosta muut ovat käyneet kahdesti laskettelemassa Himoksen kokoisessa lähimäessä. Kuopus on miehen mukaan syöksylaskussa luonnonlahjakkuus, sillä ymmärsi homman jujun tunnissa ja sen jälkeen ei isä olekaan meinannut tyttären perässä pysyä. Niin, jarruttaminen ja kääntyily ovat kuopuksen mielestä hidastavat ikävästi vauhtia...

Friday, January 27, 2012

Sitruunaista


Alkoi niin ahdistaa tuo olohuoneen voimattomuus ja turha varovaisuus. Kangasvarastojen uumenista löytyi kuitenkin oiva lääke:




Anopin vanha Marimekon Fantango-pöytäliina vuodelta 1963! Nyt minä sen sitten silppusin ja ompelin uuteen uskoon piristämään, antamaan voimaa ja ilahduttamaan.




Ja seinälle teetän heti ensitilassa, kunhan tekijät palaavat uudenvuodenlomiltaan, oikein suuren kuvaparin. Muistoksi aurinkoisista kävelyistäni kylällä.

Valoa ja iloa viikonloppuunne!

Tuesday, January 24, 2012

"Tapaninpäivä"


On meneillään ensimmäinen vuoden kahdesta virallisesta lomaviikosta, juhlista suurimman "Tapaninpäivä". Ja sehän näkyy puistojen lähikaduilla vaeltelevasta ihmismassasta, joka on joko menossa temppelijuhlaan tai palaamassa kotiin kainaloissaan karnevaalikrääsäostoksia. Juhla-ajan myös kuulee vuorokauden ympäri jatkuvasta pamauttelusta. Hauskasti kiinaksi raketteja ei suinkaan ammuta, vaan "ilotulitteilla leikitään".






Taitaa olla krääsäkauppiaiden ohella katuruokakauppiaiden vuoden kiireisin aika. Herkut vaihtavat ennätyksellisen vauhdikkaasti omistajaa ja leivonnaiset ovat taatusti tuoreita.



Sen sijaan museossa oli hiljaista. Eivät edes vahdit aiheuttaneet keskustelullaan häiriötä, vaan nukkuivat rauhallisesti pois juhlaväsymystään...

Sunday, January 22, 2012

Where children sleep

koukutti koko perheen. Ostin James Mollisonin kirjan lähinnä itselleni, mutta päädyin lukemaan sen 55 tarinaa ääneen kuopukselle, keskimmäinen on luettuaan referoinut lasten kohtalot isälle ja esikoinen vakavoitunut kirjan ääressä useampaan otteeseen. Ja tämä kaikki vain vuorokaudessa.






Kaunis, inspiroiva ja ajatuksia herättävä kirja.

Friday, January 20, 2012

Lohikäärmeen vuoden juhlintaa



Kiinalaisen Uuden Vuoden paraati pitkin koulun käytäviä oli jälleen kerran perinteinen: näyttävä, värikäs, meluisa ja ennen kaikkea iloinen. Ohitseni kulki rehtorikunta perinteisiin kiinalaisiin asuihin pukeutuneena, vieraileva akrobaatti- ja näyttelijäryhmä maskeineen, lasten askartelemat ja kuljettamat kirjavat lohikäärmeet, vanhempainyhdistyksen tanssahtelevat äidit...





Luonnollisesti hienointa minusta kuitenkin oli esikoisen wu shu soturijoukkueen esitys. Siitä ei taaskaan vauhtia tai temppuja puuttunut. Luulen, että muuton hetkellä esikoisen arvokkain "kotiinviemisensä" Kiinassa vietetyistä vuosista tulee olemaan wu shu ja sen sisältämä ajatus estetiikasta, ryhmässä harjoittelusta, väkivallattomuudesta ja taitojen jakamisesta vähäosaisempien kanssa. Ihailen häntä.

Wednesday, January 18, 2012

Palkinnonjako



Äänestyksen voittajaksi nousi Aallokko peräti 15 äänellä. Täten toista kierrosta näissä vaaleissa ei tarvitse järjestää. Kiitoksia kaikille äänestysaktiivisuudesta!

Tuesday, January 17, 2012



4.12.2011

Kujalla seisoskeleva herra kutsui pihaansa, jossa syksyn kaalisato lojui kuivumassa säilöttäväksi ja erilaiset tykötarpeet nojailivat siististi talon seinustalla. Miehen murheena oli pihavaraston luhistuminen. Lieneekö itsekseen romahtanut vai purkuväen aikaansaannoksia.

Hän antoi minulle vapisevin käsin rustaamansa lappusen, jossa luki: "Itä länsi kaikkea sähkötarviketta". Jollen aivan ymmärtänyt kaikkea hänen puhettaan, niin eipä tämä lappunenkaan paljoa selventänyt.

13.12.2011

15.12.2011

16.1.2012

Menikö itään vai länteen ja saiko sähkötarvikkeita? Luhistunut varasto tuntuu nyt jotenkin pieneltä murheelta.

Monday, January 16, 2012

Katutaidetta

Kun talon aukot tulee peittää syntyy vahingossa hauskaa katutaidetta, ikäänkuin kierrätysmateriaaleista valmistettuja reliefejä.

Ja koska äänestys on viikon sana voit harjoitella sitä täällä! Mikä sinusta on paras? Valinnan saa myös perustella.

"Tikapuut"



"Hyttysverkko"



"Aallokko"



"Sängynpääty"

Friday, January 13, 2012

Tarina kuljettajasta

Palatessamme joululomalta kotiin lentokentällä meitä on vastassa tyysti vieras kuljettaja oman Wanksumme sijaan. Pian saamme kuulla Wanksumme olevan vakavasti sairas ja pitävän kuukauden sairaslomaa. Huolestumme kovin, sillä hän on työskennellyt kuljettajanamme lähes neljä vuotta, jonka aikana ollut enintään kuusi päivää sairaana. Seuraavana päivänä saamme kuulla auton leasing-firmasta hänen kärsivän vatsahaavasta ja olevan hoidossa sairaalassa.

Samanaikaisesti on hiljattain maahan muuttanut tanskalainen hakenut 1.1. palkatulle kuljettajalleen kulkukorttia työpaikalle. Tanskalaisen ja kuljettajankin yllätykseksi yrityksen systeemi kertoo kulkukortin jo olevan olemassa, että tämä Wanksu työskentelee toiselle... Pian tanskalainen soittaa miehelleni ja tiedustelee miksi työsuhde kuljettajan kanssa on lopetettu?! Olemme toki helpottuneita, ettei tähän asti uskollinen Wanksumme makaakaan riutuneena sairaalalaverilla, vaan on täydessä kunnossa! Mutta tosiaa, vasta nyt meillekin selviää työsuhteen loppuminen!

Kuljettajan omien sanojen mukaan hän saa enemmän palkkaa tanskalaiselta ja että meidän leasin-firma pakotti hänet lopettamaan. Kumpikaan näistä ei tosin ole totta. Mutta Wanksu-parkahan ei näemmän ennättänyt neljän vuoden aikana huomata, että kun suomalaisia jokin asia ihmetyttää tonkivat he asian selväksi pohjamutiaan myöten.

Viikon kestäneen salapoliisityön tuloksena on saatu selville, että oikeastaan ainoa syy tähän yllättävään häipymiseen on se, että me emme ole antaneet kuskin ajella autollamme ja bensoillamme hänen omia kotimatkojaan (30km suuntaansa), sillä olemme halunneet auton olevan iltasella ja viikonloppuisin omassa käytössämme, mutta tanskalainen on näin tehnyt. Tosin epäilen, ettei hänelle ole kerrottu kotimatkan pituutta! Huomannee sen pian bensiinin kulutuksessa.

No niin, kyllä työpaikkaa saa vaihtaa, mutta oih ja voih, tapa miten se täällä tapahtuu saa minut ärsyyntymään. Kasvojen menettämisen pelossa ei sanota lopettamista suoraan, vaan ikäänkuin hivuttaudutaan pois, sairastutaan, ehkä vammaudutaan, tai vähintään isä kuolee kolmatta kertaa ja täytyy lähteä kahdeksi viikoksi hautajaisiin. Kiinnijäämisen pelkoa ei tunneta.

Sillä ensimmäinen hyvinkin mahdollinen kohtaaminen on jo huomisaamuna mennessämme Suomi-kouluun. Tanskalaisilla on nimittäin samanaikaisesti ja samoissa tiloissa Tanska-koulua. Ja parkkipaikka on hyvin pieni. Saati koska tahansa lähiruokakaupamme parkkipaikalla, jossa nämä tanskalaisetkin käyvät. En ole vain vielä osannut päättää mitä Wanksulle kohtaamisen hetkellä sanon, vai sanonko mitään. Onnittelenko pikaisesta paranemisesta vai mitä murjaisen?

Entäpä tämä leasing-firman lähettämä varakuski! Tänään neljä ja puoli päivää työskenneltyään hän kello 11 tule luokseni, lyö autonavaimet kouraani ja portaita alas juostessaan huikkaa pään olevan kipeä! Häntä lienee enää turhaa odottaa töihin. Päänsärkyä, jo vain!

(Kuvien ja tarinan yhtäläisyys on varovaisessa huumorissa. Tällä viikolla Kiina on ollut monella tapaa vitsikäs.)

Tuesday, January 10, 2012

Tulkintaeroja



Luin juuri suomalaisesta mediasta näkyvyyden olleen aamulla kiinalaisten viranomaisten mukaan peräti 200m. Minusta se oli enintään 10 metriä. Lapsia kouluun viedessäni ei tullut mieleenkään hurjastella lavamopolla tavalliseen tapaani 15km/h, vaan vajaan kymmenen kilometrin tuntivauhti tuntui mukavalta. Koulun parkkipaikalla en nähnyt edes koulun ääriviivoja. Mistä tätä posketonta positiivista asennetta täkäläisissä oikein riittää? Vaikka autot matelevat hätävilkut välkkyen ja kurkkua kirvistää, niin juu, ei meillä ongelmaa ole, pikku sumu vain.

Täytynee ilmeisesti noudattaa joululomalla tapaamani silmälääkärin ohjatta hankkia uudet lasit. Jospa minäkin alan taas nähdä pidemmälle, kuten paikalliset viranomaiset!