Tuntuu kuin olisin syyslomalla. Veden laskettua ovat joutsenet vallanneet mökkirannan ja samalla muistan kylän kauniit kurkimaalaukset ovien päältä ja seinistä.
Kissoja ja koiria täällä ja siellä, samanlaisia maastoutujiahan ne. En herätä heissä suurempaa mielenkiintoa. Itse asiassa, harva heistä minussakaan. Vaikka yhteen Kitaan olen "täällä" tutustunut, joka ei taida itsekään tietää olevansa kissa ja on siksi mielenkiintoinen.
Haluaisin oikeastaan näyttää näille elottomille toistensa kuvat: "Katso, tässä pikkuserkkusi." Samanlaisia, mutta niin erilaisia.
Kaksi mennyttä viikkoa pohdittuani en itse asiassa saa tolkkua siitä minne kuulun tai toivon. Suomeen, Kiinaan, Eurooppaan vai muualle maailmalle? Aika niin rientää ja olin unohtanut miltä jäätynyt hiekkalaatikkoleikki näyttää.
Puhuttelevia kuvapareja.
ReplyDeleteRistivetoa sinne ja tänne ja tuonne voi varmaan ymmärtää vain sellainen, joka kaltaisessasi tilanteessa elää. Toivon silti, että aina pystyt tuntemaan jonkinlaista kotiutumisen oloa siellä missä milloinkin olet.
Hyvää alkanutta vuotta. Kirkastukoon tavoitteeet sitä mukaa kuin niiden on tarpeenkin.
Niin, yksi vaihtoehto on ajatella itseään mobiilina persoonana. Ne jotka mielestään kovasti kuuluvat jonnekin, ovat ehkä vähän kuin vanhat lankapuhelimet. Ehkä ei tarvitse perustaa olemistaan ja kuulumistaan johonkin paikkoihin. Kuuluminen voi tulla suhteista ja tekemisistä. Olet siellä, missä kamerasi - esimerkiksi. (Kitalta terveiset!) T2
ReplyDeleteMorso, sehän se hassua onkin, kun kotiutuu ihan minne vain... Missä ikinä esimerkiksi lomailemme alan heti kuvitella miten arkeni siellä järjestäisin ja kaikkialla tuntuu olevan mahdollisuuksia.
ReplyDeleteT2, hehe, minä ja kamera nyt asuttaisiinkin missä vain, vaikka puolivuosittain eri paikassa, mutta harmillisesti pitää hieman huomioida noita koululaisiakin. Lankapuhelin en missään nimessä halua olla! Paitsi sellainen vanha eeriksoni, vaikka vihreä, kesäisin mökillä.
Osuitpa naulan kantaan pohdinnoissasi, mihin sitä kuuluu. No jos kuuluu Suomeen, menee Eurooppa siinä samalla, ja päinvastoin. Tajusin kyllä tuon Suomen ja Euroopan. Alkaa tuntua siltä että kuuluu kaikkialle ja ei minnekään. Täytyy keskittyä elämään tässä ja nyt, jonka voi vaihtaa sitten toiseen tässä ja nyt. Tietoisuus vaihtamisen mahdollisuudesta helpottaa oloa humattavasti. Minkä sille voi kun on utelias mieli ja levottomat jalat ja ikuinen matkakuume.
ReplyDeletepaskeriville