Elämme nautiskellen / We are here to enjoy life!

Kesäloman aikana oli kotiin ilmestynyt haitari, aito kiinalainen. Kodin päämuusikko on edelleen suomalainen, jonka käsistä lähtee niin Karjalanheilit kuin Satumaatkin. Haitarin ääni on huomattavasti edeltäjäänsä muhkeampi ja soitin varmasti painavampi. Pian on meillä lihaksikas soittaja, siis voisiko tätä kutsua "hyötysoitoksi" kun kunto kasvaa samalla?




Lapset nauttivat ja laittoivat tanssiksi. Tilaakin kun on vielä jäljellä, sillä pianokauppoja ei sentään ehtinyt kesän hiljaisina tuokioina syntyä. Taitaa olla ensimmäinen kerta kun elämme pianotta. Kokemushan se sekin on.

Töissä! / Work started!

On ihan uskomattoman hienoa nähdä oppilaiden ahertavan, kynät sauhuten kirjoittavan, pohtivan oikeita vastauksia päät höyryten. Itsekseen supattaen ja välillä vähän kaverillekin... Olemme onnistuneet luomaan hyvän ilmapiirin ja keksimään hauskan (ja ihan salaa opettavankin) tehtävän.


Todellakin ME, minä kuvataideopettajan ominaisuudessa saan tehdä tiivistä yhteistyötä tekstiili- ja teknistentöidenopettajien kanssa. Suunnittelemme tehtäväkokonaisuuksia, joita toteutetaan eri ateljeeaineissa ja jotka nivoutuvat yhteen muodostaen lopuksi kokonaisuuden tai jopa vain yhden lopputuloksen. Unelmien homma! Vähemmästäkin oppilaat motivoituvat.

Lyhyt selostus ensimmäisestä tehtävästä.
1) Kuviksessa tutustutaan heraldiikkaan (=vaakunatiede), jossa opiskellaan lipputietoutta värioppineen ja mittasuhteineen. Samalla tulee kerrattua tasaisesti laveeraaminen.

2) Rättikässässä ompelevat eri maiden lippuja. Yksinkertainen tehtävä, jossa kerrataan ompelukoneen käyttöä. Monimutkaisimmat kuviot painetaan.

3) Puutöissä kootaan lipputangot joiden nupit on itse sahattu ja hiottu. Lopuksi maalaavat ne valkoisella ja kullalla.

Näin valmistuu aulaan huikea lippurivistö uuden koulurakennuksen vihkijäisiin marraskuun lopulle. Kaikki koulussa edustetut kansallisuudet saavat oman lippunsa riviin mukaan.


Aika hauskaa, sillä jo tänään opin itsekin paljon näiltä kahdelta muulta opettajalta. Ikään kuin täydensimme toisiamme. Aina olen puhunut yhteistyön mahdollisuuksista koulutyössä, mutta harvoinpa se on käytännössä saanut tulta alleen. Milloin on ollut mahdotonta aikataulullisesti, milloin ei ole löytynyt aikaa tai tahtoa. Onneksi nyt näin.

Kehuttakoon vielä ryhmäkokoa: 12-15 / luokka ja se jaetaan vielä kolmen eri opettajan kesken. Parhaimmillaan siis neljä oppilasta opetettavassa ryhmässä. Ei valittamista. Ulkomailla voi käydä näikin.

----------

I started my teaching work today. And it was cool, so great. I'm working closely with two other teachers and I feel learning from them a lot. And we have luxurious small groups, only 12-15 children is shared with three teachers. I feel lucky.

Terassinvalloitus / Strange visitor

Eilisen uusi eläin. Nimeä ei ole, mutta ayi sanoi heti, että toimii hyvin lasten leikeissä... samaa sanoi edellisestä öttiäisestä. A good toy! Taitaa olla kiinalaisilla sellainen leikkisä asenne hyönteisiin.


Kiinalaisten pikkueläinten mittakaava on vain niin hämmentävä. Eikö puolta pienempi riittäisi? Täytyykö kaiken olla niin suurta ja mahtavaa?


Tällaisia pitkäkoipia tänään. Kouluunlähtevät jalat sekoilivat sinne tänne terassilla ja ensimmäisen koulupäivän lähtöä täytyi todella rauhoitella, ettei kukaan satuttaisi itseään. Lopulta kaksi nuorinta saatiin pakatuksi autoon kohti ruotsalaista koulua ja minä lähdin köpöttelemään Innan kanssa kadun toiselle puolelle, 2000:n oppilaan kansainväliseen kouluun. Sepä se vasta iso ja mahtava olikin. Mutta pienestä alkanut, viidellä oppilaalla 1980!

Mielenkiinnolla odottelen millaisia pieniä eläinvierailijoita tänään nähdään ja kuinka pitkäkoipien ensimmäinen koulupäivä sujuikaan!

------

A new visitor came. Quite elegant I think. Walked proudly and didn't make any noise. Ayi said it is a good toy!? I guess it means it does not bite.

These other long legs, they went to school first day today. Nervous feet, maybe tomorrow a little cooler.

Nao bin, nami!

Joitain asioita ei edes muista kaivata. Siihen toiseen ympäristöön asia ei kenties edes istuisi, eikä siksikään tule mieleen.


Mutta Kiinaan palattuani vesi herahti saman tien kielelle muistaessani paikalliset rieskat. Asiakkaan silmien alla kaulittu ja paistettu, pehmeä ja lämmin nao bin. Jotain ruohoa mausteena.


Kolmatta päivää jo kotona, emmäkä olleet rieskaa saaneet. Porukka pyöränsatuloille ja menoksi kohti tuoksua. Uusi leivänpaistaja oli saapunut kylään.


Kahden tikun näppärässä käsittelyssä rieska valmistui vain kahdessa minuutissa ja silti paikalle ehti kertyä kolme miestä yleisöksi. Tytöt hieman ärsyyntyivät, mutta muistutin heitä, että tuijotellaanhan mekin heitä, aivan yhtä paljon ja minä räpsin kuvia sen kuin ehdin. Ilo oli siis molemminpuolinen.

------------

Some things are so local that you don't miss them in other places. That's how it goes with local thin bread, nao bin. I didn't miss it once in Finland, but I am so happy to eat it here. Fresh, warm, soft, just perfect. It made my day today!

Kotona! / At home

Tervetulleiksi toivottivat zhi liaot, Sirisevät, tsäkättävät, pärisevät örkit! Sadat elleivät tuhannet. Joka puussa ja puskassa. Korviin tunkeva tsrrrrrrrrrrr tsrrrrrrrrrrr, träk, tsäk, träk, träk, träk, tsrrrrrrrrrrrrrrr. Aaltoilevana, kuohuvana, hiljenevänä, välillä kokonaan kadoten. Sitten taas, kiihkeästi trrrrrrrrrrrrr.


Eipä kulunut vuorokautta kotikonnuilla, kun esikoinen oli hankkinut sisällekin yhden. Torre on tyypin nimi. Tosin on sen verran vanha tapaus, että ayi ennusti tuon kuolevan hetkenä minä hyvänsä. Niinpä tytöt päästivät Torren takaisin luontoon kuolemaan, omiensa pariin.

-----------

Finally back at home. Thunderstorm is above us right now and the noise of these "zhi liao" has vanished for a minute. This Torre spend a day with girls while I tarted work. It feels nice ad so exiting to be back at home. I really had forgotten everything - the weather, language and details during the summer holidays in Finland.

Valmistautumista syksyyn

Tuttavaperhe muutti hiljan Keniaan ja perivät asunnon mukana suomalaisperheen kouluttaman henkilökunnan. Kaikki kuulosti strukturoidulta ja selkeältä. Erityisesti korvassa kilahti kuullessani kotiapulaisen laittavan illallisen seitsemän viikon kiertävän ruokalistan mukaisesti. Siis 35 erilaista ateriaa, huh. Minä osaan tehdä ehkä 15 erilaista ruokaa. Ja sitten olen ostanut niitä ankeita eineksiä. Ayimme osannee karjalanpiirakoiden, makaronilaatikon ja spaghetin lisäksi myös 10 kiinalaista ruokaa variaatioineen.


Nyt tulee meidänkin aterioihin muutos. Hankin kotiinviemisiksi tämän uudistetun 100 vuotiaan klassikon. Yhdessä ayin kanssa voidaan opetella siitä karjalanpadat ja bostonkakut. Suunnitelmani on, että vähitellen saamme syksyn kuluessa laadittua meillekin edes neljän viikon ruokalista, jossa 1/3 aterioista voisi olla suomalaisia ja loput kiinalaisia pöperöitä. Lisäksi voisin valistaa Xiao Hongia, ettei karjalanpiirakat munavoilla ole pääruoka, vaan lisuke.


Ajat muuttuvat, tässä samainen teos vuosisadan alusta. Aina on ihmisen pitänyt saada syödäkseen, mieluusti maukasta ja terveellistä. Nyt meillä on ainakin teoriassa kaikki mahdollisuudet onnistunesiin aterioihin. Eikös kuulosta ihanalta!

Totuuden kohtaaminen

Joskus vain käy niin, että on myönnettävä oma rajallisuus ja ajankäytöllinen ammatitaidottomuus. Minulle kävi nyt näin. Projekti eteni, mutta liian verkkaiseen. Tekniikka hioitui, liikeradat minimoituivat, sarjat löysivät muotonsa. Mutta aika loppui kesken. Epäonnistuin täydellisesti työn aikatauluttamisessa. Suurin osa jäi tekemättä.


Eilen oli pakko toimia ja hankin työlleni jatkajan. Nyt hänet on evästetty tehtäväänsä yhdessä työskennellen, lainattu tarvittavat työkalut, esitelty tilaajalle, naurettu optimismilleni. Valmiit sidokset toimitin kotiin, jossa iloinen pariskunta vastaanotti sen vähän mitä oli saatavilla. Alkuun sentään pääsevät ja pian saavat lisää.

Nyt on vain pakko ajatella, että tämän kaiken ääneen myöntäminen on ammattitaitoa. Parhaani yritin, mutta se ei riittänyt. Niillä urheilijoilla siellä tv:ssä on aina jotain hauskoja analyysejä takataskussa epäonnistuneista suorituksistaan, kuvitelkaa jokin sellainen tähän perään.

Huomenna en tätä enää murehdi, vaan menen kaupungille kahville. Kakkukahville.

Pientä kiirettä

Viimeisiä lomapäiviä viedään. Kotiinpaluun aiheuttama jännitys tiivistyy, viimeiset hankinnat muistilistassa. Jotain pientä haluaisin myös viedä kotiapulaiselle, mutta mitä ihmettä, kiinalainen maku kun on varsin erilainen....Ideoita?


Kaikki sunnuntaina Pekingiin lentävät, täältä on tulossa varsinainen simpanssilauma koneeseen! Onneksi koneessa jaetaan korvatulpat.

Uusi ura?

Työn ohessa olen kuunnellut radiota. Jo puoleen päivään mennessä olin kuunnellut jännittäviä tutkimustuloksia katsekontaktin merkityksestä vauvan kehityksessä, seurannut saksofoninsoittotuntia sekä paljon muuta. Inspiroiduin, mietin mitä uutta voisin tänään kokeilla. Ja pian ajatus kehittyi ja pidin pienen tauon kirjansidonnassa.


Muotikuvaus ja mallina olo. Ihan vaatimattomasti, molempia samanaikaisesti.

Niin, eihän nämä otokset mitään Vogue-tavaraa ole, mutta sain haukattua samalla raitista ilmaa, todettua ettei ulkona enää sada ja seuraavaksi jaksan paremmin jatkaa pakertamista.


Seuraavaksi voinkin syventyä pohtimaan, olinko parempi valokuvaajana vai mallina!

Kaikki mukaan kokeilemaan jotain uutta!

Työtä, tuoksua, silmäniloa

Työtä, yötyötä, pyhätyötä, kesätyötä... Kaikkia näitä samanaikaisesti.


Kirjansidonta etenee hitaasti, mutta laadusta en tingi. Sarjakuva-albumien jokainen ruutu on niin kaunis, paperi suloisen pehmeää. Näitä on ilo tapittaa, liimata ja ommella. Enää 700 jäljellä, viikko aikaa, heh, melkein ei naurata.




Jätin tarkoituksella Liivian tekemät askit tuolille, inspiraation lähteeksi, ikäänkuin työhuonetoverin edustajaksi. Kimppatyöhuoneesta kun unelmoin, aina vain. Toistaiseksi Classic Radio saa luvan toimia seuranpitäjänä.




Toisaalta, yksin pakertaessa saan vallan itsekseni päättää ympäristöstä, haalin ympärille dynaamisia värejä, viehättävää tuoksua, herkullista syötävä.

"Kivaa!" huudahtaa tämä kesätyöläinen!

Tyst!

Hiljainen aamu. On aavemaisen tyhjää, linnutkaan eivät ilmianna itseään.


Edellispäivien vauhti ovat muisto vain, jossain tarkkasilmäinen näkee merkkejä tapahtumista, tuulesta ja seurasta.


Tyhjyyden keskeltä alkaa erottaa elämää, sillä kanttarellit kasvavat kohisten.


Luonnon pienet eivät ole levänneet tänäänkään. Mökin ympäristössä on useita uusia verkkoja.

Meidän akut alkavat olla ladatut.

Vauhdikasta elämää

Asuimme kolme ja puoli vuotta metromatkan päässä Pariisin Disneylandistä. Emme sinne ennättäneet...


Linnanmäelle sentään pääsimme, eilen, kauniina kesäiltana. Vauhtia, menoa, sokerihumalaa, vemputusta ja pyörimistä. Ylenantaminen oli melko lähellä, vaikka minä kuljinkin kuopuksen matkassa.


Mutta mikään ei vetänyt vertoja tämänaamuiselle. Minulle tuotiin maitokahvi laulun kera vuoteeseen. Hetken kuluttua kuopus päättää nousta pois, ottaa tukea yöpöytänä toimivasta kukkapöydästä, jolta tarjotin kippaa mehuineen, lautasineen, kahveineen hänen päälleen. Huutoa, säikähdystä, ryntäämistä rantasaunalle, vartti viileää vettä päälle, perheelle vaatteet päälle, hytisevä lapsi autoon ja ylinopeutta sairaalaan tarkistukseen.

Luojan kiitos, selvisimme säikähdyksellä. Onnittelijat olivat sen verran olleet liikkeissään rauhallisia, että kahvi oli jo riittävästi jäähtynyt. Lintsi kalpenee aamun adrenaliinin rinnalla.

Hahmoja vuosien takaa / Childhood memories from the box

Kävin autotallissa, jossa eräs kaaosmainen läjä omaisuuttamme asustaa. Takahyllyltä osui silmiini pahvilaatikko, jossa luki "nallet, autot, partiohuivit, t-paidat". Lupaavaa, avasin ja aivan ensimmäiseksi syliini hyppäsi Apuna! Uskollinen ystäväni, partioleireillä ja kielikursseilla, ties missä. Viimeiset kymmenen vuotta on reppana ollut hyljättynä, mutta ajattelin parantaa tilannetta. Liittyköön pikkanen mökin sekavaan apinalaumaan. Viihtynee varmasti.

Apuna on muuten poika, vaikka Alva väittikin toisin!


Samaisesta aarrelaatikosta ilmestyivät Mr. Vilijonkan ja minun nallet. Yhdessä ovat jakaneet viimeiset vuodet pimeydessä, mutta suon heillekin hieman päivänvaloa, sen he ovat ansainneet. Muuttuisimmekohan mekin noin seesteisiksi ajan myötä? Aina voi yrittää!

Odottamista / Waiting for returning home

Illalla ystävä oli käymässä. Söimme sinnikkäästi rannalla, mutta jälkiruoalle oli jo siirryttävä sisään. Syksy on todellakin saapunut.


Yritämme nauttia jäljellä olevista hitaista aamuista, hieman hupsutella, rakentaa jalkatornia, yrittää puhutella toisiamme toisilla nimillä. Haikealta kuitenkin tuntuu muiden aloittaessa jo kouluvuoden. Olisiko sittenkin pitänyt palata kotiin Pekingiin aikaisemmin, täällähän tuuli riepottaa pyykit irti naruilta ja lapset puhuvat kaihoisasti kodista. Onneksi on odotettavissa vielä ainakin yhdet juhlat ennen paluuta, puolitoista viikkoa on lyhyt aika ihmisen elämässä.

----------

Autumn is here, it really is. Candle light, windy nights, children missing home, that all tells about it. Only 1,5 weeks left in Finland and then we return to Beijing. It will be interesting to see what a mess is waiting for us.

Family hairdresser, who me?

Puoli tuntia ennen tätä hetkeä suustani pääsi paha sana taistellessani itsepäisten hiuksien kanssa. Tässä vaiheessa, muiden vieraiden saapuessa, olivat lapset (edelleen) puhtaita ja puettuja, omatkin vaatteet päällä ja pakkelit huiskittu.




Olen jälleen yhtä kokemusta rikkaampi. Tiedän millaista on värkätä jokseenkin tavallista nutturaa juhlavampaa sykkyrää kiireessä, hermostuneena, epäluottamuslauseiden saattelemana kolmelle heiluvalla heinämiehelle.


Vaan mitäpä ei ihminen tekisi juhlistaakseen tärkeää perhetapahtumaa. Hyvin meni juhla, he saivat toisensa.

Kukin tyylillään / Wedding

Tänään on kesän toiset häät. Perhepiirissä, anoppilan pihalla, omenapuun alla. Keskimmäinen odottaa malttamattomana "pienen morsiusneidon" tehtäväänsä. Äiti tässä hermoilee saako aikaiseksi juuri oikeanlaisia kampauksia tyttärille, toiveet ovat kovin haastavia. Itsellä riittää vahalla kohentaminen.

Aika juhlia! / Partytime!

Buddhakin vallan intoutuu tunnelmasta.


Hyväntuulista askartelua pitkin päivää.


Uusien lyhtyjen kehittelyä.


Riittävästi syötävää.


Veljesten ja perheiden rapujuhla, nuorimmaisen pariskunnan "polttari-ilta", hauskaa niin aikuisille kuin lapsillekin. Elokuu on on ihana, paljon syitä juhlia!