Toisinaan on aivan pakko uhmata kieltoa. Tekee vaan niin mieli, sormet eivät kerta kaikkiaan pysy aisoissa. Kamera roikkuu siinä mahapömpällä ja aivan kuin vahingossa näkymät siirtyvät filmille. Pidän sokkokuvauksen sattumanvaraisuudesta. Säädöt mitä sattuu, rajauksista puhumattakaan. Kuin oikeassa elämässä.
Onk tää nyt sitä dogma-kuvausta? ;)
ReplyDeleteMutta ihan totta, heti mielenkiinto herää noita kuvia katsoessa. Liikettä ja läikettä.
Sinun innoittama kokeilin mutta tulos oli...jotain ihan muuta.Tarttee varmaan säätää sitä kaulanauhaa, jotta saisi näkyviin jotain järkevää.
ReplyDeleteKieltojen uhmaaminen on hyvästä, aina välillä.
Mitä ihmiset tekevät? mitä nuo lamput on? Äänestävät?
ReplyDeleteHienot kattokoristeet!
Isoinpapu, mitä lie onkaan, hauskaa kuitenkin.
ReplyDeletePikkujutut, pelkkien polvien kuvaus saattaa olla tylsää, kääntelen kameraa sillai huolettomasti salakuvatessani, sohottaa vähän joka suuntaan.
Eilen tänään huomenna, nehän rukoilevat, kuvat siis edelleen temppelistä, jonka sisätiloissa kuvaaminen on kielletty - ymmärrettävää toki. Kyseisessä salissa ilmeisesti munkit opiskelevat näiden pitkien pöytien äärellä.
Tätä on pakko kokeilla. Ennen kuin luin tekstiä olin jo ihan hurmiossani näistä kuvista.
ReplyDeleteMinä harrastan tuota matkoilla :) Kukaan ei huomaa, kun roikottaa kameraa kaulassa ja sitten vaivihkaa laukaisee. Sillä tavalla mies on kuvannut kielletyissäkin paikoissa, muun muassa paavin hautaa Vatikaanissa. Tuosta noin vaan. Tulee muuten kivoja kuvia.
ReplyDeletemeillä kolmevuotias kyllä vie kameraa naamalleen muttei näe mitään ja ne kuvat ovat vähän samanlaisia, usein todella hienoja.
ReplyDeleteajaa, että monikäyttöiset on pöydät. No minä jo ajattelinkin, että uskomukset on monet, mutta hassulta tuntuu jos rukoukseen valaistusta tarvii. Tulee kai se valaistuminen sisältä päin!
ReplyDeletenama ovat loistavia! naista valittyy meininki ja juuri se keltaisuus. mina olen kahlannut monet temppelit ja koskaan en ole kahlinnut tata:-)
ReplyDeleteMun isä rakensi tuota tarkoitusta varten kauan sitten piruuttaan semmosen ihme kaulapussin mihin mahtui pieni kamera sisään ja sieltä sitten kuvasi...Musta se oli lähinnä kummallista kun äijä hiplaa kaulapussia jatkuvasti. Herätti varmaan enemmän huomiota!
ReplyDeleteJos kuuluisin johonkin uskontoon se olisi Buddhismi.
ReplyDeleteKoen aina valtavaa kunnioitusta ja rauhaa astuessani Buddhalaiseen temppeliin ja munkin näkeminen sykähdyttää jotenkin aina. Värit ja tuoksut...
Ex Isäpuoleni oli vahvasti Buddhalainen ja lähipiiriin kuului eräskin Rimpoche. Ehkä tunne juontuu sieltä, mutta kyllä tuohon kulttuuriin tunnen jotain syvempääkin. Ehkä edellisessä elämässä...?
Toteutin tätä tekniikkaa itsekin viime matkallani sekä kielletyissä paikoissa että joissakin tilanteissa, Kun oikea peukaloni naputteli laukaisinta ohimennen ja erinäisiä kuvia siirtyi omaan albumiini muistoksi tilanteista ja tapahtumista, joita muut eivät voi ymmärtää.
ReplyDelete