Vierailevien ystävättärieni ihmetellessä suuria nähtävyyksiä olen kulkenut perässä ja nauttinut. Kukapa ei viihtyisi kun katseltavaa on niin paljon. On kummallisia isoneniä tuijottavia lapsia, poseeraamisen upealla tavalla hallitsevia naisia, ryhmälippalakkien koristamia eläkeläisryhmiä, oppaan perässä kuuliaisesti laahautuvia maalaisherroja. Tällä viikolla olen tarkkaillut ihmisiä enemmän kuin koskaan. Tyyneys ja aavistuksen hämmentynyt ilo on välittynyt heistä kaikista. Jospa lähitulevaisuudessa palaisin Taivaallisen rauhan aukiolle ja istua nököttäisin, tutkailisin lisää ihmisiä ja vain olla möllöttäisin. Ja antaisin kameran liverrellä sielunsa kyllyydestä.
Makee toi eka kuva ja kolmannessa niin herttainen poseeraus :D
ReplyDeleteIhmisten tarkkailu on mukavaa. Kun väkeä soljuu tasaiseen tahtiin ohi, aika ei käy pitkäksi.
ReplyDeleteHauskalta kuulostaa toteamus:"Antaisin kameran liverrellä rauhassa sielunsa kyllyydestä." Toteamuksesi henkii tyytyväisyyttäsi.
Tätä viimeisen rouvan tyyliä tässä katselen...:)
ReplyDeleteIhanaa, vierailin taas pitkästä aikaa blogissasi. Täällä on niin mukavaa vierailla, kun aina näkee jotain uutta ja sellaista, joka saa suupielet kääntymään hymyyn.
ReplyDeleteMinulle luot erilaista kuvaa Kiinasta ja kiinalaisista kuin minkä muuten saisin elämääni. Toivottavasti myös monelle muulle käy näin. Kiitoksia sinulle, Kiina-kirjeenvaihtaja-blogisti kun jaat maailmaa kanssamme. Nautin postauksistasi.
Jos kököttäisit Taivaalisen Rauhan aukiolla, mitäpä arvelet, sataisiko juaneja syliisi vai häätäisivätkö kiinalaispoliisit Sinut matkoihisi? Veikkaan tuota jälkimmäistä, sillä eihän siinä kauniissa, suuressa maassa toki ole kerjäläisiä, ainakaan julkisesti, eihän?
ReplyDeleteSinulle on tunnustus blogissani: (Syyskuun teksti Ooooooh) =)
ReplyDeleteIhanaa punaista, hieno kuvasarja!
ReplyDeleteMizyena, turistit istuivat punaista seinää vasten kuin huutaen valokuvauksen perään. Tykkään tuollaisista riveistä ja jonoista kuvissa.
ReplyDeleteMarjatta, niin, ihminen on kiinnostunut ihmisestä, aika luonnnollista! Vaikkakin valokuvauksessa minulle uusi juttu.
Liivia, ja kuule, hänen jalat olivat sellaisessa prinsessaniiausasennossa, vaaleine lenkkareineen!
Mari A. toivonkin luovani erilaista kuvaa tästä suurten kontrastien maasta mitä muut viestimet Suomessa harrastavat. Ei mikään kansa ansaitse minusta sellaista mollausta, vaikka kuinka maassa olisi epätasa-arvoa, hankalaa tai jopa julmaa. Sitä paitsi, tämä blogi kertoo mitä minä näen ja koen, täysin subjektiivisesti. Tervetuloa jatkossakin!
Lissu, oih, mahtaako löytyä maailmasta maata jossa kerjäläisiä ei olisi! Paitsi tietty Suomessa, jossa se kohta kielletään, kun ihmiset eivät kestä kohdata todellista köyhyyttä. Eli todella surkeita ihmisiä siis näkyy kaduilla täälläkin, vammaisia pääasiallisesti.
Rusina, kiitos, tulen katsomaan!
Leena, kiitos vain!
Kiva katsella kuviasi taas pitkasta aikaa!
ReplyDelete