Tällaisena kulttuurien yhteentörmäyksien päivänä on hyvä mennä (kuskin ihmetykseksi ja kauhuksi) tunnin kävelylle purkutyön alla olevaan lähikylään. Siellä sitä sitten voi päivitellä lisää kiinalaista nykypäivää, surkutella katoavaa elämäntapaa, yrittää jälleen kerran ymmärtää, jopa välillä siinä onnistuen. Ja seuraavassa hetkessä taas kauhistella, pelätä tarkkailevia, tosin ihan oikeasti lepposien työnjohtajien reaktioita valokuvaavaa isonenää kohtaan. Niin, lähinnä tunnen järjestäväni heille ilmaista hupia tasapainoilemalla kömpelösti tiilikasasta toiseen...
Päivän törmäykset:
Fysioterapeutti päätti lähettää minut konsultaitavaksi olkapääortopedille, johon asiaankuulumattomasti naurahdin, että mahtaa olla tylsä työ jos hoitaa tosiaan vain olkapäitä. Mutta fysioterapeutin mukaan kyseisen lääkärin työ on varmasti hyvin kiinnostava, sillä "siinä käärii paljon rahaa". Hmm.
Kuinka monta pintaa ehtii kotiapulainen läikittää karhunkilellä ennen kuin ymmärtää sen tosiaankin olevan vain ja ainoastaan kattiloiden sisäpintoja varten luotu kapine. Dalmatialaisleikkiin ovat toistaiseksi liittyneet lasinen ruokapöytä, kaasulieden rosteripinta sekä kiiltävät peltiset tarjottimet... Mrrr.
Pieniä juttuja sinäänsä, tiedän sen. Tosin kello on vasta puoli kuusi, joten vielä ehtii kolahdella lisää, sillä kohta edessä on lääkärireissu viidettä päivää kuumeilevan kuopuksen kanssa. Lycka till meille.
Lycka till, tosiaan!
ReplyDeleteKOlauksia voi tulla vaikka missä.
Mies lensi eilen turvalleen keilaradalle.
Veljensä sen sijaan iski nyrkkinsä oman autonsa nokkapeltiin niin kovaa että pikkusormi murtui. Hermostuksen syynä se, että Ranskassa kun on nyt vähän ongelmia saada bensaa asemilta ja joku oli kiilannut eteen ja saanut viimeiset pisarat...
mina olen tanaan yrittanyt paasta kello 5.15 hindutemppeliin katsomaan hiililla kavelya. ei me nyt ihan peltia tuhottu mutta kylla harmitti kun oltiin linssit valmiina ampumaan. tilaisuus oli loppu kun saavuimme.
ReplyDeleteMeidänkin kaasulieden rosteripinnan on eräs naarmuttanut karhunkielellä raivoisasti hankaamalla..
ReplyDelete..ja pessyt peltiset tarjottimet pilalle.
...ja minä olen ihan itse onnistunut tekemään kaikkea tuota karhunkielellä :).Ei varmaan paranisi tunnustaa, mutta menköön nyt.
ReplyDeleteToivottavasti taudit tokenee kuopuksella...Pakko yhtyä fysioterapeutin sanoihin ja todeta että olkapää on mielenkiintoinen, mutta ei niinkään rahan vaan haastavuuden takia :).
Piilomaja, hih, no veljeltä taisi irrota kunnon ärräpää päälle, sekä kiilarille että itselleen. Tuolla tempperamenttisen asenteen vuoksi koko maa onkin ollut kovasti uutisissa viime viikolla.
ReplyDeleteAurinko, voi, ensi kerralla lähdette liikkeelle jo edellisenä päivänä!
Mizuena ja Pikkujutut, kenelle tahansa käy vahinkoja, mutta luulisi jossain vaiheessa ihmisen alkavan miettiä... Fysioterapeutin mielestä kiinnostavuuden toi nimenomaan raha, voi hyssykät, sanoi sen vielä ääneen. Jäin miettimään että ajateleeko hän minuakin hoitaessaan vain ja ainoastaan tililleen kilahtavia varoja... Ilmankos hän niin innokkaasti halusi jatkaa hoitamistani, vaikkei tilanne ole edistynyt viikkoihin mihinkään. Yksityissairaanhoidon kääntöpuolia!