Syysaurinko kutsui minut temppeliin, jälleen. (Nyt siellä lukijat luulevat minun olevan ihan hihhuli, mutta mitäpä siitä. Paljonko hihhulilla ja muuten kahelilla on oikeasti edes eroa?)
Yritin kovasti katsella niiden tiibettiläisten perään, mutta heidän sijaan löysin kotoisan punamaaliämpärin. Juuri noin itsekin jätän pensselin maaliin seisoksimaan. Kaunis sävy tuo temppelin punainen, lieneekö sukua suomalaiselle punamullalle kun niin sydämessä helkähti.
Kaunis kuva tuo alin, vaikkei mua punainen niin viehätäkään värinä.
ReplyDeleteJa nuo allaolevat kilin kolin menevät talot, voi sääli. On hyvä että olet ehtinyt dokumentoida edes jotain ennen nurin menoa. Sulla on nyt hyvä sauma siellä ottaa kuvia siitä mitä oli ennen purkuja.
Hihhuli tai ei,olisin itse aivan varmasti joka päivä kameran kanssa temppeleitä tutkimassa jos tuollaisiin maisemiin ja kulttuuriin pääsisin. Hulluus kai on katsojan silmässä?
ReplyDeleteSamaa mieltä,punainen on kaunis, ja hyvin paljon muistuttaa punamullan sävyä. Katon (?) ornamentiikka sykähdyttää myös :o Tuo vihreä.
Mä en ole punamullan ystävä, mutta tuosta maalista tykkään. Kiinassa, tuskin näyttäisi meidän mannuilla yhtä hyvältä.
ReplyDeleteKirkot ja temppelit tuppaavat olevan kautta maailman hienoimpia paikkoja, joten pakkohan niissä on käydä vaikkei muuten uskonnosta perustaisikaan.
mina olen punainen ja rakastan taalla punaista seka hindu etta buddhatemppeleissa. se ei ole kai se paavari:-) mutta se vetaa. tykkaan tasta uudesta tyylista vai mika tama on (mitaan tietamaton valokuvauksesta) tunnen olevani ihan missa vaan aasiassa naissa kuvissa.
ReplyDeleteniin ja ne laatat, niita kosken ja niita olen ostanut taallakin kalliilla hinnalla jonnekin tulevaisuuden kotiin:-)
ReplyDelete