Sellaistahan se, että kun hetkeksi antaa keskittymiskyvyn ja yleisen huolellisen valmistautumisen herpaantua, niin siitä saa maksaa. Lähdin temppeliin tietoisena lähes tyhjästä kameran akusta. Ajattelin, etten viitsi enää palata toista hakemaan, olenhan temppelissä ennenkin ollut ja pääsen milloin vain uudestaan sinne kamerani kanssa. Temppelin pihalla kuvailin huolettomasti tyhjänpäiväisiä yksityiskohtia, kuten yllä näkyy. Kunnes odotetusti värkki sammui.
Kutakuinkin samalla hetkellä saan kurkistaa toiseen maailmaan, uuteen heimoon, näen ihmeellisiä vaatteita, kampauksia, koruja, hahmoja... tusinan oikeita tiibettiläisiä! Jotka olivat itse yhtä uteliaita meitä ulkomaalaisia kuin me heitä kohtaan. He hypistelivät paikalle osuneita afrohiuksia sekä lähes valkoisia lapsen käsiä. Ja turistit kuvasivat - paitsi minä... Itsetuntoni kohosi hetkeksi pilviin toimittuani muutaman lauseen verran tulkkina saksalaisten ja lhasalaisten välillä. Tunnelma oli vahva ja sydämellinen - tämä tahtoo Tiibettiin! Heti kevään pilkottaessa siellä korkealla vuoristossa suuntaan sinne, niin sen täytyy tapahtua. Oi oi oi.
Voi apua. Ei kotoa saa poistua liian tyhjällä akulla :)
ReplyDeleteMutta nyt sulla varmaan vielä enemmän intoa lähteä heidän perässä Tiibettiin. En malta odottaa niitä kuvia.
Pitkasta aikaa taalla!
ReplyDeleteLuin taas urakalla postauksiasi. Tosi mielenkiintoisia juttuja ja kuvia.
Erityisesti laventelipellolla loikkivat haaparit hymyilyttivat...
Vai Tiibetiin seuraavaksi...
Voihan kameran akku!! Olisin tahtonut nähdä noita mainitsemiasi kampauksia ja koruja :( Sinun pitää palata sinne uudelleen täyden akun kera ;P Tiibetin matka kuulostaa ihanalta,kerrassaan!
ReplyDeleteMizyena, olen ennekin haaveillut Tiibetistä, mutta tähän asti olen jänistänyt, korkea ilmanala hieman jännittää, mutta pikaisesti suoritetun gallupin myötä (harvalla oireita) taidan ainakin yrittää alkaa järjestää matkaa.
ReplyDeleteBlogitse, hei vaan! Unelmia pitää aina olla!
Hietzu, eipä taida temppeliin paluu auttaa, sillä kaksi ja puoli vuotta oplen täällä nyt pyörinyt ja vasta nyt ensimmäisen kerran tiibettiläisiä bongasin. Joten tuskin he siellä enää ensi kerrella ovat! Vaikka eihän tuota koskaan tiedä.
Ilman kameraa pääsee kokemaan tilanteen toisenlaisena, mutta tokihan olisin katsellut kuvia tiibettiläisistä ja tuosta ikimuistoisesta hetkestä. ;D
ReplyDeleteOi oi Tiibet... meillä on samat suunnitelmat... ;)