Aivan yllättäen, suunnittelematta tuli eilisiltana sisäinen tarve ommella jotain söpöä, pienelle tytölle sopivaa, hyödyllistä, mutta ilahduttavaa. Pääsenköhän koskaa tuosta käyttöesine ajatuksestani eroon, että kaikilla värkkäämilläni esineillä täytyy olla käytännön funktio? Toistaiseksi pelkkä tekemisen riemu ei tunnu riittävän. Yön jo uhkaavasti lähestyessä olin saanut hatarat suunnitelmat kokoon, materiaalit esille ja työrauha oli laskeutunut taloon.
Vanha yöpaita, kesähousukankaan jäännöspala ja kierreselkävihkon kovat muovikannet saivat uuden elämän. Syntyi pyöreäpohjainen, kahden kimallehiuksisen ponin menevä kesäkassi. Tämän romanttisempaan en minä pysty. Onneksi kummitytöllä on lähiaikoina syntymäpäivä, niin ei itse tarvitse mennä ponikassia heiluttelemaan kadulle, vaikka romanttisuuspuuska yllättikin.
Ihana kassi! Apinat olivat myös sööttejä, ja bindit. Poikani (silloin 3 v) piti koko viime kesän bindiä päiväkotikavereiden kummastukseksi.
ReplyDeleteJokaisen tytön unelma tuo kassi!
ReplyDeleteKaunis kuin mikä!
ReplyDeleteHassua..minä tein viikonloppuna myös pienen "tyttökassin", mutta ei se ole ollenkaan noin romanttinen.
Eikä mulla ole edes sitä pientä tyttöä...
Kaunis kassi! Minulla on myös kassin-ompelu vimma päällä. Valitettavasti kangaslaatikosta ei sopivia kankaita nyt löynyt joten kangaskauppaan pitäisi lähteä tilkkukoreja kaivelemaan. Jos en aikaisemmin ole tätä muistanut mainita, niin sinulla on tosi kiva blogi. Sinun postauksistasi tulee aina hyvä mieli=)
ReplyDeleteKiitos kovasti kaikille kehuista!
ReplyDeleteJa hauskaa myös kuulla jos muillekin tulee postauksistani hyvä mieli. Oman mieleni pitäminen positiivisemmalla puolella oli blogini alkuperäinen ajatus!