Ainoilla lapsilla on kuulemani mukaan, lehdessä oikein sanottiin, muita suurempi tarve puhua itsestään. Tässä sitä taas mennään. Eli mies on matkoilla, lapsukaiset nukkumassa, koti melkein tip top, pää tyhjä.
Kaukosisareni pitävät onneksi minulle seuraa. Heitä katsellessani voin kuvitella olevani yksi heistä, ainakin lähes yhtä kaunis.
Ja pian kait olenkin, sillä olen antanut itselleni luvan kutsua heidät meille ainoastaan jumpatessani. Viimeisen viikon aikana olen seurannut juoruja jo neljästi ja tänään kantaessani väsähtänyttä, 14-kiloista kuopusta kolmanteen kerrokseen, olikin hän kummallisesti keventynyt. Kiitos kaukaiset kotirouvat seurastanne! Joku järkevä opiskelisi tietty kuntoillessaan ranskaa ...
Monday, May 7, 2007
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
Hei! Tulin vastavierailulle. Sulla näyttää olevan hauskat sivut, mukava lueskella elämänmenostanne. Eikä meillä niin hirveästi ole edes välimatkaa. Edellisviikolla olin viimeksi käymässä kaupungissanne, seuraava kertaa taitaa mennä kesäkuun puoleen väliin, vaan silloin meillä pitäisikin olla TGV toiminnassa ja matka hurahtaa parissa tunnissa nykyisen reilun kolmen ja puolen sijaan.
ReplyDeleteHeippa naapuri!
ReplyDeleteTämä sinun blogisi on I-H-A-N-A. Piti oikein kesken Pohjolan kevätlomankin tulla fiilistelemään tänne. ;)
Me palaamme sinne ensi tiistaina, pian siis nähdään! Hali
p.s. alkoi noi "kanssasisaresi" kiinnostaa - miten olisi vaihtis desp.housewives vs. sex and the city (koko tuotantokausi)? hih! ;)
ReplyDeleteKiitos kohteliaisuudesta. Ja reilut vaihtarit kiinnostavat aina!
ReplyDelete