Identiteettikriisi

Eilen huuteli kuopukseni: " Moaa, Moaaa!" Hetkinen kului kunnes ymmärsin hänen kaipaavan MINUA. Yhdeksän vuotta olen ollut vaihtelevasti "äiti" ja "mamma" lapsen iästä ja seurasta riippuen, hyvä niin. Mutta tämä tanskalainen "moa" tuntui varsin omituiselta, sisimmässäni kuohuivat vahvat tunteet, hullunkurisuus, ärsyyntyminen, hilpeys ja totuuden paljastuminen taistelivat keskenään. Kuka minä olen, kuinka kansainvälisten lapsien mikäminänytolenkaan olen? Vielä ei ole kuulunut paikallista "maman"...

Tänään selvitin asiaa kuvin. Syntyi kolme omakuvaa.