Tytöt löysivät bindit otsilleen, näin ei enää energia karkaa kulmakarvojen välistä. Toivottavasti kuitenkin nukahtavat illalla eivätkä rieku koko yötä!
Kodin äänimaailma sai myöskin oman lisänsä. Pieni kilinä ja helinä kuuluu vaihtelevasti eri huoneista tyttöjen mukana. Ylättäen heidän 37 uutta, ohutta ja tietenkin kimaltelevaa käsirengasta paljastavat leikkipaikan. Pääsevät intialaisvanhemmat helpolla kun ei tarvitse pitää lapsiaan silmällä, sen kun vain hieman kuuntelevat.
Hauskat kuvat! Mukava vertailla tyttöjen silmiä, ihanhan ovat itsensä näköisiä.
ReplyDeleteEn ole ennen tätä päivää ehtinyt plogiisi tutustumaan, vaan kannatti poiketa. Kuinka keksit ryhtyä tähän puuhaan?
Pipuu:
ReplyDeleteKiitos kyläilystäsi ja tervetuloa koska vain uudestaan! Kiireistäsi huolimatta.
Seurattuani pari vuotta Tepon blogia, puolisen vuotta Tiitan posteja, viikon vierailin tutun whitecountry.blogspot.com :ssa, eräänä aamuna ymmärsin blogin kenties olevan "se" muoto harrastaa, taltioida ohi kiitävää lapsoperhe-elämää, muuttaa ajatustapaa positiivisemmaksi, saada palautetta ajatuksistani muilta aikuisilta, joilla on sama elämäntilanne/kulttuuritausta/ kenties kiinnostuksenkohteet, samalla helpottaa sukulaisten ja ystävien "osallistumista" elämäämme, välimatkasta huolimatta.
Toistaiseksi blogin kautta on tulllut muutamia mielenkiintoisia tuttavuuksia, joiden luona käyn päivittäin kyläilemässä ja blogi tietty ryhdittää arkea, kun jotain haluan saada tuotettua mielellään päivittäin. Eilinen olikin ihan ahdistava, kun bloggerissa oli jokin häikkä!
Tapaamisiin.
Todella hauska tämä "intialainen silmätemppu", tuostahan näkee suoraan tyttöjen sieluun, eli enemmän kuin kuvasta jossa olisi ollut koko kasvot.
ReplyDeleteLiivia