Tämä on kotiäitien kaikista terapiamuodoista älyttömin, mutta toisinaan siihen sorrun. Etenkin kun Alva, perheen perinteiden mukaisesti, sai hiljan 6-vuotissyntymäpäivälahjaksi ikioman puukon. Pitihän minunkin päästä sitä kokeilemaan!
Harva asia on hienompi kuin käsin terotettu värikynärivistö. Äläkä naura siellä, jollain minunkin on päiväni täytettävä, meillä kun ei leivota ja kaupasta saa ihan hyvää tomaattisoppaa valmiina. Kaiken huipuksi tuo Marttiini on aika ukko tekemään puukkoja.
Hahaa, oot ihan mahoton! Meidan koti-isa puolestaan vaihtaa paivittain kalusteiden paikkaa. Olemmekin kavereiden kanssa miettineet rahoitusta hanen tyollistamisekseen, jopa kodinhoitajamme on luvannut osallistua pienella panoksellaan. No, hyvalta nayttaa, syksylla viimeistaan opiskelevat aasialaiset lapset (ja muutama lansimaalainenkin) suomalaisella korostuksella maailman historiaa.
ReplyDeleteTiitta
ReplyDeletePuukoterapia on avointa toimintaa, myös isukit ovat tervetulleita kokeilemaan. Ja eikös Toivokin vähitellen ala sotkea värityskirjoja, joten teräviä kyniä tarvitaan.
Hauskaa jos äitisi on löytänyt Vilijonkan, sittenhän äitimme lukevat lapsistaan myös ristiin!
Ei sitten muuta kuin hippasille..(tai ehkä puukkohippa sopii vain Pohjanmaalle ja aikuisille).
ReplyDeleteMeillä on niitä kulmikkaita punaisia lyijykyniä..mitä ne onkaan, on niillä joku nimikin.?
No kuitenkin, niitä terotan aina puukolla koska eihän niitä muuten voikaan, muotonsa vuoksi. Ja ne ovat sitten kauniita ihan itsessään!
Timpurinkyniä? Niillä onkin aivan ihanaa piirtää raakalaudalle, jonka pintakarvat taipuvat kynanterän alla.
ReplyDeleteTimpurinkyniä! Kiitos.
ReplyDelete