Löytö

Olin jo menettänyt toivoni oman kesäpaikan suhteen. Kolme vuotta, koko Ranska-ajan, vaihtelevalla aktiivisuudella olen mökki-ilmoituksia kolunnut, masentavaa puuhaa. Sitä kun on niin ronkeli. Pitäisi olla vanha, sopusuhtainen, ei remonttipilattu tai modernia, minimalistista ja funktionaalista arkkitehtuuria. Sijaitsee maaseudulla veden äärellä, kuitenkin luonnollisesti enintään 20 min kaupungista ja ystävistä. Sellaista ei ole näkynyt kertaakaan, ei missään hintaluokassa.


Mutta eilen ilmestys tapahtui. Vaikeaa pysyä nahoissaan! Mietin vintti- ja kellarikomeroiden sisällöt, että mitä huonekalua sinne voisi viedä, ainakin se urkuharmooni ja viime kesäinen kirppareilta haalittu 30 euron kesäkeittiövarustukseni. Kyllä niillä jo tuparit syntyy!

Jaa, pitäisikö jonkun kuitenkin mennä vielä katsastamaan paikka ennen ostoa? Ja pankkiin olisi aika paljonkin asiaa.

Vaatimattomuus kaunistaisi,

mutta olen niin iloinen kahdesta asiasta, aivan pakko kertoa.

Ensinnäkin olen ilahtunut kommenteista, joita te olette minulle jättäneet. Niitä luen, tarkkaan tavaten ja usein kerraten! Kiitos.


Ja toiseksi, minulle juuri valkeni, että saan tulevaisuudessa Jaguarin. Ja paljon muuta materiaalista hyvää, hienoa, kenties tarpeetontakin, mutta ilahduttavaa. Sillä koska pääni kasvaa kolmekymppisenä hopeaa näinkin paljon, on hyvin todennäköistä kasvun jalostuvan nelikymppisenä kullaksi. Ja mikä parasta, olen melko vakuuttunut, että jo viisikymppisenä pulpahtelee päästäni pelkkiä timantteja. Täytynee ruveta miettimään brändiasioita ja liiketoimintamallia, jotta saan revittyä kaiken ilon irti tästä luonnonlahjastani. Tähän suunnitteluun kuluu tietysti tovi, joten tässä välissä on vielä turvauduttava ruskeaan väriputkiloon, etteivät vallan harmaahiirulaiseksi luule.

Maalailua

Ihan vakavissani blogia perustaessani tulin kuvailleeksi itseäni "taiteilevaksi kotiäidiksi". Vakavamielisesti olen taiteillut viimeksi marraskuussa maalatessani joulukuun näyttelyä varten. Ja olenko todella kotiäiti vai vain jokin kotiolio, välillä peilistä katsoessani siellä muljottaa joku hirviö harmaat hiukset sojottaen ja silmät mustissa kuopissa, hiljaa tehtäviäni suorittaen haahuilen.


Jottei aivan koko kuvailua tarvitsisi muuttaa ryhdyin jälleen maalaamaan. Jatkan tätä syksyllä aloittamaani teemaa. Pariisin kaiteet, portit ja aidat eivät ihan heti lopu ja tuntuvat edelleen inspiroivan. Lämmittelen ikuistamalla uusin sommitelmin Parc Monceaun sivuporttia. Ja tuollaiset pikkuruiset maalaukset valmistuvat nopeasti, jolloin tulee tehokas ja aikaansaava olo. Eiköhän se hirviöoliokin vähitellen taas kotiäidiksi muutu.

Linnatunnelmaa

Olimme hieman tuulettumassa, päivä pois kotinurkista, ylevästi ihastelemassa kauniita asioita Vaux le Vicomten linnassa, juoksentelemassa nurmikkokentällä, uppoutumassa menneen ajan elämään, bongaamassa vallihaudan karppeja sekä katosvuoteita.




Kummallisesti katseeni hakeutui joka tilassa kattoon ja löysin mitä ihastuttavampia kattokruunuja. Kyllä niiden alla on sentään kelvannut tanssia, herkutella, unelmoida, juonitella, kaksintaistella suloisesta neidosta! Houkutus katsoa kristallipalloista tulevaisuuteen oli suuri.


Tyydyimme kuitenkin ainoastaan tuomaan kotiin hieman makuelämyksiä. Herkuttelimme ne päivällisen jälkiruoaksi. Mikä hieno päätös romanttiselle hääpäivänaatolle.

Pieniä tapahtumia

Tämän lauantain "the" tapahtuma oli leikkihetki puistossa, tuliaisiksi saamiemme suomalaisten lauantaikarkkien mussuttelun lisäksi. Lähimmän puiston delfiini oli päivän suosikki. Aalloille ei tämän enempää keinujia mahtunut.


Niinpä meidän maakravut tyytyivät keikkumaan kiipeilytelineessä. Aika hurjaa kieppumista, mutta palasimme ehjinä ja kokonaisina kotiin. Enintään äänihuulet ja tärykalvot hieman vaurioituivat kaikesta kiljumisesta!

Rakkauksia

Psykologiaa olisi kiva tuntea enemmän. Tempperamentti vai mikä se on kun vaikuttaa mihin kukakin lapsena mieltyy? Yksi hurahtaa kenkäsuunnitteluun toisten vasta opetellessa raaputtelemaan paperille pääjalkasia, toinen rakastuu prinsessoihin, barbeihin, vaaleanpunaiseen klitteriin ennen kuin osaa edes kontata. Ja kolmas...




Hän rakastaa eläimiä, kaikkia eläimiä, kaikkialla: etanaa puistossa, pikkupiskejä kadulla, hummereita kalakauppiaan altaassa. Erityisesti hän rakastaa mummilan kilpikonnaa ja Babareita, oikeastaan kaikkia elefantteja. Ajattelin ilahduttaa hänet ottamalla muotokuvat hänen kokoelmastaan.

Lähes perheenjäsenten arvoisina vilahtelee kuopuksen puheissa myös Pepin hevonen ja apina, lisäksi tietenkin pupu ja hiiri ja...

Villityksen huumaama

Nyt karkasi mopo kyllä ihan käsistä, laumasieluisuus iski, nyprään mitä "kaikki" muutkin...siis yo-yohimo asettui taloksi.


Vuoden taloa hallinnut mustavalkoisuusteema jatkuu myös yo-yoissa. Marimekon Pariisin portit -kangas pääsee tervehtimään Pariisin portteja reippain harppomisaskelin ja railakkaan laulun säestämänä - näin kuuluu kuopuksen mielestä menetellä mikäli yo-yo kaunistaa rintapieltä!


Lasten mieliksi tein myös yhden värillisen afrikkalaisesta kangakankaasta. Se olisi enemmän edukseen Pariisin sijasta jossain Saharan eteläpuolella, rehevän Maman rinnassa, oranssilla hiekkatiellä keikkumassa. Tuliaisidea Afrikkaan valmiina, vain matka, kohde ja tarkoitus uupuvat.

Uutta kesäksi

Koivun tuoksu, Pariisin helle ja pöly, retki, saunaolut, jonotus moottoritiemaksuun, aurinkolasit, ystävät, grillisardiini ja nuotiomakkara. Nämä kaikki kuuluvat kesään, lomaan, uusien voimien lataamiseen.


Ja mansikat ovat olennainen osa kesää! Haluan tulevaksi kesäksi mansikka-aurinkolasit. Uutuuttaan kiiltävät, yllä olevan muotoiset ja väriset, kaiken ikävän näkemästäni sensuroivat, tuoksuvat, lehdellä pieni timantti kastehelmenä, aitoa muovia. Vaikka vietän pääosan kesästä Porvoossa Rivieran sijasta voin silti yrittää olla todellinen Madame suurine aurinkolaseineni. Tunteeko kukaan taitavaa aurinkolasikäsityöläistä?

Värkkäilypuuska

Aivan yllättäen, suunnittelematta tuli eilisiltana sisäinen tarve ommella jotain söpöä, pienelle tytölle sopivaa, hyödyllistä, mutta ilahduttavaa. Pääsenköhän koskaa tuosta käyttöesine ajatuksestani eroon, että kaikilla värkkäämilläni esineillä täytyy olla käytännön funktio? Toistaiseksi pelkkä tekemisen riemu ei tunnu riittävän. Yön jo uhkaavasti lähestyessä olin saanut hatarat suunnitelmat kokoon, materiaalit esille ja työrauha oli laskeutunut taloon.


Vanha yöpaita, kesähousukankaan jäännöspala ja kierreselkävihkon kovat muovikannet saivat uuden elämän. Syntyi pyöreäpohjainen, kahden kimallehiuksisen ponin menevä kesäkassi. Tämän romanttisempaan en minä pysty. Onneksi kummitytöllä on lähiaikoina syntymäpäivä, niin ei itse tarvitse mennä ponikassia heiluttelemaan kadulle, vaikka romanttisuuspuuska yllättikin.

Sukulaisrakkautta

Ensimmäinen muistamistani lapsuuden toiveammateista oli apinatutkija. Unelmoin viidakkoelämästä simpanssien kanssa, banaania kasvavista palmuista, mullistavista havainnoista ja safarivaatteista. Haavekuvat särkyivät peruskoulun kolmannella luokalla huomatessani biologian olevan hankala oppiaine, en ikinä oppinut kokeisiin kuinka monta poikasta mäyrä tai banaanikärpänen saa puolivuosittain. Minusta ei siis tulisi koskaan simpanssibiologia tahi apinasosiologia.


Mutta onni on kuitenkin potkinut, olen saanut kotiini ikioman mölyapinalauman! Koska sukujuuret ovat identiteetin muodostumisen kannalta tärkeitä, raamitin hieman retusoimani valokuvat muinaisista sukulaisistamme kultakehyksiin. Nuo veikeät kuvat on julkaistu oikein kirjassa, 200 muun sukka-apinan kanssa (Svensson & Warren: Sock monkeys).

Seuraava toiveammattini oli Suoman suurlähettiläs Japanissa. Sekään ei toteutunut. Toisaalta, nykyisin puhutaan paljon elämän pituisesta oppimisesta, että kai tässä vielä on mahdollisuuksia.

Matkailu avartaa

Matkustimme metrolla ostoksille Intiaan. Mukaan tarttui Bollywood-filmi "Karan arjun". Täten jatkuu lähipäivinä perheemme suggestopedinen hindin kielikurssi 150 minuutilla ja todennäköisesti barbit saavat sarit päälleen. Nautimme herkullisen lounaan, riisiä ja kanaa annoksessa ainakin oli, ruokajuomaksi poltteen sammuttavaa lassieta. Kerrankin koko perhe söi nurisematta!




Tytöt löysivät bindit otsilleen, näin ei enää energia karkaa kulmakarvojen välistä. Toivottavasti kuitenkin nukahtavat illalla eivätkä rieku koko yötä!

Kodin äänimaailma sai myöskin oman lisänsä. Pieni kilinä ja helinä kuuluu vaihtelevasti eri huoneista tyttöjen mukana. Ylättäen heidän 37 uutta, ohutta ja tietenkin kimaltelevaa käsirengasta paljastavat leikkipaikan. Pääsevät intialaisvanhemmat helpolla kun ei tarvitse pitää lapsiaan silmällä, sen kun vain hieman kuuntelevat.

Värisuora jääkaapista

Kylläpä löytyy omituisia värejä juustohyllyltä. Ja näitä möykkyjä tarjoilen ihan vakavalla naamalla ystäville ja perheenjäsenille. Ruokailijat sitten analysoivat innokkaasti aromeja, mutta harvemmin uskaltautuvat tarkastelemaan ulkonäköä. Enintään:"Onpa mielenkiintoisen näköinen." Diplomaattista. Mikäli nämä tuotteet keksittäisiin nyt, varmasti joku EU-taho rientäisi ne kieltämään, jollei muuten niin katsojia järkyttävinä tuotteina. Onneksi kotosalla juustot nautitaan iltaisin ja kristallikruunun yhä puuttuessa valaistuksena toimivat kynttilät, joten rajuimmat yksityiskohdat jäävät hämärän peittoon. Niin, tervetuloa vaan tänne meille nautiskelemaan...

Teemapäivä

Opetuspäivinä lounasaika jää vähiin, joten tarjoilen itselleni pikaisen, mutta hieman "paremman" aterian. Tänään herkkuna oli carpaccio. Liha ohuempaa kuin parmesansiivut, öljyä valuvat salaatinlehdet, hyppysellinen mustapippuria.


Perrierin kuplat olivat täydellisiä, suuria mutta pehmeitä. Neste itsessään raikkaan mautonta, siis puhdasta vettä ilman sen kummempia kommervenkkejä.


Myöhemmin kotiin palatessamme katseeni osui eteisen lattialla olevaan myttykasaan. Huomasin Alvan jättäneen jälkeensä pelkkiä palloja. Oikeastaan olin miettinyt koko päivän ympyröitä, palloja, aavistuksen myös soikioita. Opettaessani ketjusilmukoita, höylätessäni parmesaania arvioin alkuperäisen juustokiekon mahtavuutta, veden kuplat lumosivat... Teemapäivä siis.

Hurmiossa

Piirtäminen vapauttaa paineita, tyydyttää tarvetta merkitä, inspiroi piirtämään lisää, vaatii harjoituttamaan käden ja silmän yhteityötä ja on kaikille mahdollista. Lyijykynällä paperille, puulle. Langalla muoville, kankaalle, huovalle. Tussilla pahville, seinään, valkotaululle. "Flow" tuli, todella pitkästä aikaa, piirtäessäni nukkuvia tyttöjä neulalla ja puuvillalangalla paksulle, harvinaisen todelliselle markiisikankaalle.

Muistui mieleeni opiskeluaikojen Piirustus Momentti. Tuo vakava ja hillitön ja lempeä ja tuottelias kerho, piirrettiin milloin missäkin, mitä lie kohdalle osui, yhden vaunuissa nukkuvaa vauvaa, outojen hylkäämiä tyhjiä pulloja Kaivarissa, solukämpässä karikatyyrejä toisistamme. Aika kultaa muistot?

Pieni pala Suomea kainalossa

Puistosta aamuleikeistä palatessamme piipahdamme usein leipomoon. Se on hienoa, sillä tuo vielä lämmin patonki useinmiten sujautetaan pitkulaiseen paperipussiin. Kullankeltainen patonki, tuo ranskalaisuuden symboli, yhdistettynä suomalaiseen metsäteollisuuteen. Kuulin nimittäin hiljattain, että suomalainen paperi hallitsee ranskalaisia patonkipussimarkkinoita. Ja se ei ole vähän!


"Konsikentti" ja patonki, totta kai. Toisinaan lapsia hemmotellakseni valitsen myös suklaapatongin. Älkää tuomitko terveysintoilijat, kaikkeen tottuu. Lisäksi ajatelkaa kuinka kätevää, leipä ja suklaakeksi yhdistettynä, sujuu välipalatuokio hujauksessa eikä menetä niin paljoa leikkiaikaa.

ÄIDILLE!

Rakkaalle äidille hyvää äitienpäivää! Toivottavasti saat nauttia tänään hellästä kevätauringosta, puutarhasi kukkaloiston tuoksusta ja siinä sivussa lämpimästä kahvikupposesta terassilla sekä loputtomasta linnunlaulusta.

Kukkivat sydänterveiset myös kummitädeilleni sekä anopille!

Päivän pähkinä kaikille äideille: kuinka laukaisin kameran kun itselaukaisija on kadoksissa ja muu poppoo nukkuu viisu-uniaan?

Ne tyttäret

Aamu alkoi riehakkaalla leikillä, keskiverto ärhäkkyyttä, aavistus vastahankaisuutta, yllättäen kirkasta laulua ja jopa kikatusta, illan odotusta ilmassa.


Näin paljastui totuus, Vilijonkan tyttäret ovatkin pikku Myy -klooneja. Ympäristön ystävällisesti huomioon ottaen laitoin Myyn nutturakampaukset, jotta kaikki osaavat siellä Ikeassa olla varuillaan poppoomme lähestyessä. Taidan puetuttaa päälle vielä Marimekon Iloiset takit, niin oikein kunnolla säikäytämme nämä ranskikset. Paitsi jos todella haluamme uudet patjat... ehkä on sittenkin parasta vain yrittää sulautua massaan, siis vaaleanpunaista ja beessiä päälle Myyt!

Kirja-arvostelu

Jokaisen kotikahelin käsikirja, kannustusta kaipaavan värkkääjän inspiraation lähde, kuvakirjarakastajan herkkupala, teoreetikkojen ja tosikkojen kauhistus. Aivan hiljattain (2001) Jack-in-the-boxin julkaisemassa kirjassa, Kuvan sijamuotoja, on suuresti ihailemani taiteilija Anu Tuomisen keskeiset ideat ohjekirjamuodossa.




80 sivua harmittoman hulluja neuvoja tylsistyneille tyhjäpäille sekä esteetikoille toiset 80 sivua kuvia ihailtavan huolellisesti ja kauniisti toteutettuista ajatuksista. Tässä iloisia lukutuokioita kesämökeillenne ihmiset, pian sormenne syyhyävät! Ja huomaattekos, joku toinenkin on perehtynyt puukkoterapian saloihin.

Tuomio

Heitä ei ole huolittu mukaan viimeiseen viiteen vuoteen. Heidät nostetaan syrjään oitis jos kohdalle osuvat. Heidän katoamistaan ei huomaisi kukaan. Juuri äsken heitä kuvailtiin: tylsiä, nakuja, rumia, vanhanaikaisia. "Äiti, me olemme moderneja lapsia" analysoi esikoinen!


Taidanpa ottaa heidät takaisin aarrelaatikkooni, kenties jonain kauniina päivänä he saavat päälleen vaatteet ja arvoisensa kohtelun. En uskaltanut kysyä lapsiltani, että olenko minäkin ihan vanhanaikainen, kun pidän näistä pienistä olennoista.

Puukkoterapiaa

Tämä on kotiäitien kaikista terapiamuodoista älyttömin, mutta toisinaan siihen sorrun. Etenkin kun Alva, perheen perinteiden mukaisesti, sai hiljan 6-vuotissyntymäpäivälahjaksi ikioman puukon. Pitihän minunkin päästä sitä kokeilemaan!


Harva asia on hienompi kuin käsin terotettu värikynärivistö. Äläkä naura siellä, jollain minunkin on päiväni täytettävä, meillä kun ei leivota ja kaupasta saa ihan hyvää tomaattisoppaa valmiina. Kaiken huipuksi tuo Marttiini on aika ukko tekemään puukkoja.

Ranskalaiseen tyyliin

Kun ranskalainen nautiskelee, poimii hän 87% kaakaota olevan suklaakonvehdin rasiasta ja sulattelee suussaan tuota yhtä sievää herkkua pikku espressotilkkasensa keralla. Pariisilaisrouvien vaateostokset ovat kokoa 34, ne pakataan pieniin viehättäviin kartonkikasseihin ja vaatemallikin on piukan säästeliäs. Patongin tulee olla ehdottoman tuore, niinpä sitä myydään myös puolikkaina. Näin ei tarvitse mietettiä mitä jo puoli päivää vanhalle puolikkaalle tekisi, sellaisia kun ei pääse jäämään. Kaikkialla pätee sääntö: ei määrä vaan laatu.



Lienenkö ranskalaistumassa? Minun suomalaisen Huvikumpuni turhan laaja puutarha on vaihtunut muutamaan kukkaruukkuun ja voi kuinka onnellinen olen näistä kukista. Näitä, vähäisiäni, jaksan hoitaa ja ihastella.



Ehdoton suosikkini on tämä väriä pidättyvästi näyttävä, rungoltaan terhakas pelargoni, joita minulla, paikallisen tyylin mukaisesti, on vain yksi. Kuitenkin, istuessani sohvalla ihastelemassa puutarhaani on seuranani ISO maitokahvi ja monta palaa maitosuklaata!

Suloiset lapset?

Onhan se hienoa, että lapset ovat uteliaita, toimeliaita, puolensa pitäviä, riehakkaita, kekseliäitä, pohdiskelevia. Mutta, myönnettäköön, olen iltaisin varsin helpottunut heidän mentyä nukkumaan, viimeisenkin lukulampun sammuttua.







Näiden luonnoksien pohjalta ajattelin valmistaa modernit huoneentaulut, jotka muistuttaisivat minua lapsieni arvosta. Tyyliin: "Oma koti kullan kallis." Mutta mitä vanha kansa on sanonut lapsiin liittyvää? Onko mitään? Pakko löytyä jotain, vaikka lapset vaativia ovatkin.

Paljastus

Ainoilla lapsilla on kuulemani mukaan, lehdessä oikein sanottiin, muita suurempi tarve puhua itsestään. Tässä sitä taas mennään. Eli mies on matkoilla, lapsukaiset nukkumassa, koti melkein tip top, pää tyhjä.


Kaukosisareni pitävät onneksi minulle seuraa. Heitä katsellessani voin kuvitella olevani yksi heistä, ainakin lähes yhtä kaunis.


Ja pian kait olenkin, sillä olen antanut itselleni luvan kutsua heidät meille ainoastaan jumpatessani. Viimeisen viikon aikana olen seurannut juoruja jo neljästi ja tänään kantaessani väsähtänyttä, 14-kiloista kuopusta kolmanteen kerrokseen, olikin hän kummallisesti keventynyt. Kiitos kaukaiset kotirouvat seurastanne! Joku järkevä opiskelisi tietty kuntoillessaan ranskaa ...

Unelmia

Haaveilen kesälomasta Suomen suvessa, pienestä rapatusta tiilimökistä, harmaavalkoisista räsymatoista, saunomisesta ystävättärieni kanssa, kahvista Välikadulla, hyvästä kesäkonsertista. Osa unelmista toteutuu, osa ehkä ei. Olen onnistunut tartuttamaan lomakuumeen myös lapsiin.


Cilla suunnittelee kymmenittäin tulevan sesongin kesähattuja. "Titta, hattu. Titta, hattu. Titta, hattu..."


Inna jo valmisti pienen kirjasen kesämuistoillensa. Reppanat, kuusi viikkoa koulua jäljellä, paljon piikkejä kammassa.

Kaikella on puolensa

Useinmiten lasten leikit vaikuttavat alati levittäytyvältä leluviidakolta, ryteiköltä jonka uumenista saattaa löytyä lapsi. Oikein tarkkasilmäinen kahlaaja voi löytää myös vuosikertaleipää, neulatyynyn, kuivuneen vaipan, salaperäisesti kadonneet ompelusakset.


Toisaalta pysyvätpä kaapit hyvässä järjestyksessä kun ei yritä mahduttaa sinne liikaa tavaroita.

Identiteettikriisi

Eilen huuteli kuopukseni: " Moaa, Moaaa!" Hetkinen kului kunnes ymmärsin hänen kaipaavan MINUA. Yhdeksän vuotta olen ollut vaihtelevasti "äiti" ja "mamma" lapsen iästä ja seurasta riippuen, hyvä niin. Mutta tämä tanskalainen "moa" tuntui varsin omituiselta, sisimmässäni kuohuivat vahvat tunteet, hullunkurisuus, ärsyyntyminen, hilpeys ja totuuden paljastuminen taistelivat keskenään. Kuka minä olen, kuinka kansainvälisten lapsien mikäminänytolenkaan olen? Vielä ei ole kuulunut paikallista "maman"...

Tänään selvitin asiaa kuvin. Syntyi kolme omakuvaa.

Onnea!

Vapunpäivänä Pariisin kadut täyttyivät jo aamuvarhaisella pikkuruisista myyntipöydistä, jotka pursusivat kieloja, pieninä somina kimppuina, ruukuissa tai ilman, sellofaaniin kietaistuina ne katosivat ihmisten käsiin tuoreen patongin viereen. Iltaan mennessä oli minullekin tarttunut mukaan useampi kotia tuoksullaan sulostuttava kimppu. Näillä toivotetaan hyvää onnea ystäville, sukulaisille, työtovereille.


Onniajatuksen inspiroimana ripustin keittiön ikkunaan vanhan kielokortin. Todella hyvällä onnella minustakin kehittyy loistava kokki! Koemaistajaiset järjestettänee kortin haalistuttua, kielojen tuoksun haihduttua.

Hellää hoivaa

Tässä eläinhoitolassa huolehditaan hoidokkien riittävästä unensaannista. Päivätorkut nautitaan auringon lämmössä silkkipatjoilla, ilmanmuuta.


Nalleprinsessalle on järjestetty jopa kuninkaallinen katoksellinen "balsamiini" vuode. Jospa hoitola laajentaisi palvelunsa myös väsyneille äideille!