Pekingin talvi on kylmä, neljä kuukautta miinusasteita ja hyytävä viima, josta jaksan aina valittaa. Koska kuivuus on suomalainen talvikuivuus potenssiin kymmenen, ei kumisaappaita tai goretex-hienouksia tarvita. Taivasalla toreilla myydään talvilipokkaita joka makuun. Näissä pysyvät varpaat ilmeisen lämpiminä, sillä tänään näin jopa sukattoman herran tallustelevan tällaisilla työmaalle rakentamaan.
Kauppiaat myyvät pohjia erikseen ja kätevät vaimot virkkaavat päälliset koko perheelle tuossa tuokiossa. Toki kauppialla on valmiitakin tossuja, niitä kun hiljaisina hetkinä syntyy myyntitiskin takana kuin liukuhihnalta. 2-5 euroa pari.
Muuten ostaisin minäkin, mutta kuinka se tuntuukaan oudolta ajatukselta sujauttaa jalka tossuun mittarin näyttäessä -10.
Hauskoja nämä kaksi viimeistä postausta. Paikallista kulttuuria parhaimmillaan. Kiitos :D
ReplyDeleteKivannäköisiä tossuja ja hauskaa että olosuhteet luovat näin erilaisia tuotteita kuin suomalainen talvikenkä jonka on hyljittävä vettä ja loskaa! Nilkkojani kuitenkin kylmää tuon sukattoman herran ajatteleminen.
ReplyDeleteEikö nuo toimis hyvin myös Porvoon kodin lautalattioilla talvella? :)
ReplyDeleteKaikkea sitä näkee ja oppii! Nuo olisivat tosi hienoja erilaisella pohjalla, pohja on aika kauhea...
ReplyDeleteJa täällä osa viipottaa varvassandaaleissa kesät talvet mutta eihän täällä miinusasteita olekaan.
ReplyDeleteHauskat popot.
Ihania! Voikun saisi tuollaiset.
ReplyDeleteMinä kävelin Crocseilla (täällä Berliinissä) vielä joulukuussa ilman sukkia, mutta kun tämä kummallinen ilmiö nimeltä talvi hyökkäsi tännekin, oli pakko paitsi kylmyyden, myös liukkauden vuoksi siirtyä lenkkareihin. Minulla ei jalkoja palella; ehkä kiinalaissetäkin oli kuumajalkainen. :)
ReplyDelete