Saturday, January 16, 2010

Matkaan



Joskus tiet eroavat jo ja juuri ennen matkan alkua. Lopullisesti. Sellainen on kamalan murheellista ja syvältä koskettavaa. Olen aivan sanaton.

Tämä postaus on omistettu pienelle ranskansuomalaiselle enkelille.
Lämpimin ajatuksin, Vilijonkka & perhe.

6 comments:

  1. Kiitos meidän kaikkien puolesta!

    ReplyDelete
  2. Voimia ja kärsivällisyyttä perheelle suuressa surussa.

    ReplyDelete
  3. Vaikken perhettä tunnekkaan, lähetän heille syvää sympatiaa ja jaksamista. Surullista.

    ReplyDelete
  4. Osanottoni...
    En muuta osaa.
    Kurkkua kuristaa.

    ReplyDelete
  5. Kyynel poskellani suren teidän menetystänne, vaikken myöskään tunne teitä. Kaksi kuvaa kertoo lopullisuuden todella kauniisti.

    ReplyDelete