Saturday, October 3, 2009

Kuhinaa metsikössä



Kuopuksen sanoja lainaten, menimme retkelle metsään nimeltä Luonto. Ihmettelemistä riitti, pieniä jänniä juttuja: jatkuvaa siritystä ja surinaa, vaatteisiin takiaisen lailla tarttuvia pieniä siemenhaituvia sekä onttoja jättiläisörkkejä.



Metsä oli kuiva, valoisa ja huisin korkea. Sää paras mahdollinen, vaikkakin syksyn saapuminen on tosiasia, sillä päivän hellelukemista huolimatta yöllä eivät kesämakuupussiemme eristeet riittäneet.



Reilu vuorokausi täyttyi mukavista hetkistä, paljosta naurusta, koko illan kestävästä laulamisesta.


Ja koska olemme Kiinassa, emme joutuneet olemaan yksin. Lauma lampaita vaelsi ohitsemme illalla itään, aamulla takaisin länteen. Täällä liikennettä riittää pusikkoonkin. Toki mieluummin sata kiinalaista lammasta kuin lauma Ylämaan karjaa valtavine sarvineen, kuten muinoin skotlantilaisella niityllä telttaillessa pääsi käymään...

7 comments:

  1. Mika orkki! Huh!

    Ei teilla siella tule tyhjan tilan kammoa kun joku on aina lahella...

    ReplyDelete
  2. Ihanaa kuhinaa metsässä! Oltaispa mekin päästy mukaan kuhisemaan ja lauleskelemaan. Terkut Singaporesta. Aino

    ReplyDelete
  3. Pikkujutut, juu, missään ei tarvitse pelätä yksinolemista. Joka ojanpientareelle riittää istuksijoita, hedelmäpuulehtoihin morsiusparien kuvauksia, metsiköihin lammaslaumoja paimenineen. Ainakaan Peking ympäristöineen ei sovi erakkosieluille.

    Aino, kiva kun kävit tervehtimässä Vilijonkkaa! Sporessa ei vissiin ole pöpelikköjä?!

    ReplyDelete
  4. Näyttää kauniilta, mutta jätiläisörkit eivät kuullosta kivalta. Lampaat kyllä, tykkään lampaista aina vaan.

    ReplyDelete
  5. Onkohan tuo Turilas vai Jäärä?
    Suuri kummiskin.

    KOko illan kestävä laulaminen kuulostaa hyvältä. Siis ainakin ajatus. Sitä itse lauluahan en kuullut;-)

    ReplyDelete
  6. Mulla olis jaanyt telttailematta ihan tuntemattomien otokoiden pelosta! Ja Hangzhoussa oli myrkkykaarmeitakin, ja niitahan EN VOI sietaa. YAK!

    Ollappa yhta rohkea kuin sina... Minusta vaan on tullut ian ja lasten myota tosi varovainen. Liianki kanssa.

    ReplyDelete
  7. Kauhia öttiäinen. Minä aina haluan ottaa käteen kaiken ja tutkia, mutta tuo olisi kyllä jäänyt tutkimatta. Ties vaikka haukkaisi palan!

    ReplyDelete