Tutkailin tilannetta, katsoin totuutta silmiin "kyllä, edessäni on yli neljäkymmentä näyttelyyn valitsemaani kuvaa onnistuneesti tulostettuna" ja rohkaisin mieleni. Valitsin "print" ja aloin jakaa ystäville, tuttaville sekä kyläläisille kutsuja ensi viikon tilaisuuteen.
Mainoksien lähdettyä maailmalle ei paluuta enää ole. Vaikka kuinka jännittää. Miten tämä saikin kehon tuottamaan niin hurjasti adrenaliinia?
Viiteen mennessä olin jo niin voipunut, että nukuin nokoset sohvalla. Samanaikaisesti samassa tilassa myös soitettiin piano- ja viululäksyjä, yksi katsoi Pikku kakkosta, kolme lasten ystävää tuli leikkimään. Eikä häirinnyt yhtään, sillä kellon soidessa palasin tähän maailmaan syvästä unesta.
Kehystysprojekti on alkanut, vallitsee helpottunut olo.
Onpa ihanan hassu tuo koirantassuttelukuva! Onnea näyttelylle.
ReplyDeleteSveitsin maalta kanssa toivottelen hauskaa näyttelynvalmistelua! Ja tietty sitten hurjaa myyntimenestystä ;).
ReplyDeleteKai blogiyleisökin saa jonkinlaisen kuvakoosteen nähtäväkseen? (Emmää mittään paineita halua asettaa, heh.)
Maiku, eikös se näytä vähän lonkkavikaiselta? Vaikken mä koirista mitään tiedäkän.
ReplyDeleteSveitsin Anonymous, jonkin sortin myyntiä sitä tietenkin toivoo, mutta mikään ei ole niin yllätyksellinen kuin asiakas, niistä ei koskaan tiedä. Viimeksi en myynyt "huipputeosta" ollenkaan ja sitten jotkin vaatimattomammat menivät kuin kuumille kiville. Ja totta kai kierrätän blogiväkeä kunhan tulee valmista.
mina tulisin mielellani jos olisit lahella. kuten olen monta kertaa sanonut fanitan sinun kuviasi:-)
ReplyDeleteNo, olipas todellinen virtapiikki. Onnea valmisteluihin.
ReplyDeleteMeilla kun ei taalla mitaan nayttelyita ole, niin virtuaalikierros kuulostaa loistavalta.
Kuulostaa hauskalta, ja olisipa mukava olla paikan päällä. Koirista: viimeisellä on hyvät lonkat, keskimmäisellä saattaa olla vaan kirppujen aiheuttama rapsutuskävelyä. Näyttäisi vähän siltä, että sitä kutittaa kävellessä ;) Onnistunutta näyttelyä toivottaa madame 38 + 3!
ReplyDeleteSkål!
ReplyDeleteIhan mahtavaa!
Ja tuo toka koira häntäkoipienvälissäluikkiva, tykkään!
Ihania koiruuksia :)
ReplyDeleteTsemppiä syksyyn!
Anna P.
Oi, jospa pääsisinkin näyttelyysi!
ReplyDeleteOnnea!
Pidän ihmisistä jotka eivät tyydy souteluun ja huopailuun vaan painavat print -nappulaa.
ReplyDeleteOnnea näyttelylle! Hyvää myyntiä ja kiinnostuneita katsojia;-)
Hienoja tilannekuvia koirista. Aktiivisen päivän jälkeen on ihanaa lösähtää sohvalle ja katsoa vaikka pikku kakkosia (pikkusiskon antama nimi).
ReplyDeleteAurinko, eihän tuota koskaan tiedä kuka muuttaa seuraavaksi ja minne. Niin on arvaamatonta elämä. Ehkä seuraavaan näyttelyyn sitten.
ReplyDeleteTiitta, jo niin paljon! Jännää!!!!
Liivia, eläs nyt vielä skåålaa, tässä on monta työvuoroa suoritettavana ennen kuohuvaa.
Anonymous Anna P. Kiitos samoin. Olet sä Alvan kummitädin tytär Anna P. vai joku ihan muu?
Kaisa, no kato lentokoneella pääsee.
Violet, olen toisinaan aika rivakka, ja sitten taas en olekaan, vaan soudan ja huopaan ja saunonkin. Tällä kerralla näin.
Meidän koirakin makoilee tuollain hassusti mahallaan.
ReplyDeleteOnnea näyttelyyn!
Ei, en todnäk ole livetuttu vaan täältä blogimaailmasta kyytiin lähtenyt :)
ReplyDeleteAnna P.
voi tuota pikkukoirakonkkelia! Mistä kuvan nappasit? ja oliko meno tuollaista kaiken aikaa, vai mikä oli tarina? Adoptiohalu heräsi. Se sisäinen pikkutyttö, joka tuo kotiin kaikki pesästäpudonneet pikkulinnut.
ReplyDeleteOnnea ja voimia näyttelyn valmisteluun!
ReplyDeleteOnnea! Tanssiiko tuo yksi koira riverdancea?
ReplyDelete