Kunpa tietäisin mitä ajatella. Houkuttaa, tai enpä tiedä. Oikeastaan haluaisin vain kurkistaa tulevaisuuteen ja nähdä kuinka tässä käy. Siis elämässä. Ei tämä ainakaan tylsää ole.
Voisin tietysti olla hieman vähemmän innostuvainen, mutta silloin en olisi minä vaan joku toinen. Sitä taas en halua, sillä Vilijonkkana on ihan hyvä olla. Parasta vain hengittää syvään, istahtaa sohvalle ja jatkaa Haahtelan Naiset katsovat vastavaloon.
Hyvää viikonloppua kaikille!
Kiintoisaa pohdintaa.
ReplyDeleteMillaistahan siellä olisi, tulevaisuudessa? En kyllä ehkä halua tietää. Tämä hetki on ihan hyvä elää näin ja pitää tulevaisuus avoimena. Tuntuu, että jos tietäisi, mitä tulevaisuudessa on, se rajoittaisi nykyhetkeä.
Nyt jos koskaan haluaisin kurkistaa edes parin kuukauden paahan. Talla hetkella se ei rajoittaisi vaan rauhoittaisi mielta.
ReplyDeleteTotta puhut.Omana itsena on parasta olla.
Tuo on ihana kirja, oikein sopiva viikonlopuksi!
ReplyDeletevoi samoissa tunnelmissa mennään. Voisipa kurkistaa, sillä muutosta tarvitsen, mutta pelottaa hyvpätä!
ReplyDeleteMinäkin malttamattomana usein ajattelen noin. Varsinkin kun tässä ei ole oikein mitään käsitystä tai tietoa siitä mihin ollaan päätymässä.
ReplyDeleteMullakin on joku Haahtela tullut mukana kesällä Suomesta, mutta Röyhkän farkkusuomi pitäis ensin lukea. Siinä onkin muikeita kuvauksia Oulusta.