Muuton pähkäily ei ole onneksi vielä vuoteen ajankohtaista, mutta huomaan kuitenkin sitä vähän väliä ajattelevani. Että missä kasvoni seuraavaksi haluan pestä, minne pyykkini roikottaa. Nämä perusasiathan hoituvat aivan missä maailman kolkassa vain, suurin piirtein samalla tavalla. Mutta entä elämän muut osa-alueet. Miten ihmisenä vuoteni tuhlaan, mihin panostan, kuinka energiani suuntaan? Mistä oikeasti nautin, mikä on se elämän suola?
Jokin pieni tyytymättömyys nykyisessä elämismuodossa on. Pikku hiljaa alan ymmärtää, mitä Euroopasta oikeasti kaipaan. En pelkästään jotain ruokia tai tavaroita, vaan jotain huomattavasti arvokkaampaa: minun mieleisiä sinfonia- ja kamarimusiikkikonsertteja, gallerioita joiden näyttelyihin voi ohikulkiessaan poiketa ja tulla ulos hyvällä mielellä. Erilaisia ihmisiä, laajaa ystävien kirjoa, hulluja ja hauskoja tempauksia heidän kanssaan. Sellaista taidan kaivata.
----
Mizyena haastoi minut ja kaikki ulkosuomalaiset paljastamaan, mitä hullua onkaan armaasta synnyinmaasta tullut maailmalle rahdattua. Perinteisten lehtien, kirjojen, lääkkeiden ja salmiakkien lisäksi luonnollisestikin pakettikaupalla Chifonet -tiskirättejä, Atrian pakastepinaattikeittoa (kuopuksen vakiotoive) sekä litra tolkulla "ihanaa maitoa" eli Valion Hyla-maitoa keskimäiselle, jonka mielestä sen voittanutta ei ole (eikä hän ole edes laktoosi-intolerantti). Ainakin näitä, mutta paljon muutakin.
juuri tassa teen listaa mita suomesta kannan kun sinne lahden talla viikolla. mutta etta pakastepinaattikeitto! se on minun esikoisen suurta herkkua! sita en ole edes tajunnut raahata. minulla lahtee siskolle matkalaukullinen vaatteita, kankaita ja lehtia ja tuon ruokaa takaisin.
ReplyDeletetalla kertaa aion myos tuoda makkaraa. kylla. sita loytyy vaikka mita australian herkkulammasmakkaroita taalta mutta mina kaipaan grilli-iltaan suomalaista makkaraa. aivan kauheaa etta voi sellaista kaivata. enhan mina sita suomessakaan syonyt. sitten tuon esim aurajuustoa,sinappia,porkkanalaatikkoa jouluksi ja tietenkin sita leipaa. vaikka me hemmotellut singaporelaiset saamme taalla fazerin leipaa joka on kuin reissumiesta. hiusvari on myos sellainen mita tuon. taalla valikoimaan ei kuulu blondit.
voi kylla minakin kaipaan eurooppaa. ymmarran kaipuusi.
14 kk on pitka aika olla poissa. matkalla suomeen olen paivan amsterdamissa, vanhassa kotikaupungissani. rakastan amsterdamia ja on ihana menna sinne kahviloihin istumaan yksin paivaksi. ja ostamaan juustoa:-)
Minakin olen tuonut mukana omat Chifonetit! Ajattelin tuoda sauvakavelysauvat, mutta muuttovasymyksessa se jai.
ReplyDeletejoo sauvakavelysauvat loytyvat taaltakin! tietenkin!
ReplyDeleteMulla tulee usein mukaan Tolu-puhdistusainetta ja Sini-tuotteen astianpesuharjoja, niitä joissa on irrotettava harjasosa, samoin kuin rikkaharja/lapio setti...
ReplyDeleteKovin tutulta nayttavat nuo toisen kuvan vadit. Ihan kuin viime keväänä ranskalaisena antiikkina ostamani kuparinen vati katsopa vaikka: http://orkideoitaikkunalla.blogspot.com/2009/04/hankintoja-parvekkeelle.html
Mutta sekö on teillä siis selvä että "lähtö tulee" eli muutatte vuoden päästä?
ReplyDeleteVoisitteko halutessanne vielä jäädä? Haluaisitteko?
Sain kuvan että et haluaisi.
Meillä Ranskasta HOllantiin ja Hollannista tänne Belgiaan muutot ovat olleet aina seurausta siitä, että olemme halunneet muutosta ja mies on etsinyt uuden työpaikan.
Sama ala, eri työnantaja joka kerta, eli lähetetty työntekijä ei ole ollut.
Mikään pakko ei ole ollut koskaan lähteä, ei siis tietty aika mikä tulee täyteen tai potkut tai muuta. Ja silti ollaan lähdetty.
Mutta miten monta kertaa ja minne jne. seuraavaksi?
Kyllä näitä miettii, sitäkin että mitä aina jää ja mitä tulee lisää, eikö voisi pysähtyä ja miksi pitäisi, toisaalta.
Eli en osaa mitään sanoa muuta kuin että ymmärrän hyvin pohdintasi.
Et ole ainoa, joka Chifonet-luutuja raahaa ;D. Ja minulla aina auto täysi Iittalan laseja, Arabian astoita, Marimekon tekstiilejä ja milloin mitäkin kuten tänä kesänä mainio magneetilla toimiva tiskiluutun pidike jne.
ReplyDeleteMeilla verkot jo vesilla, katsotaan nappaako ja jos ei sitten taas uudet suunnitelmat. Mutta muutoksen aika olisi jo. Jos miehen tyonantaja sailyisi samana, se tarkoittaisi yha huonompiin olosuhteisiin menoa ja niihin en enaa suostu, tassa on ihan tarpeeksi.Joten uusia kuvioita on pakko miettia.Hassuinta on etta juuri nyt taalla on kaikki hyvin.
ReplyDeleteYmmarran paremmin kuin hyvin nuo aatoksesi.
Tein oman listani myos samasta aiheesta..
Aurinko, enpä minäkään Suomessa makkaraa suuria määriä syö, mutta kylläpä se suomalainen kabanossi maistui herkulta taannoisella telttaretkellä, toinen perhe kun sitä oli älynnyt tuoda.
ReplyDeleteTarja, sauvat oli minullakin Pariisissa, tänne en sitten tuonut, kun käyn salilla ja tänään aloitin pilateksen.
Paevi, Ikeasta onneksi saa melkein suomalaisen veroisia tiskiharjoja! Tulen piipahtamaan.
Violet, ei toki ole selvää tuleeko lähtö vain ei, mutta nyt sopimus on kevääseen 2011 asti, että kyllä sitä täytyy vuoden päästä viimeistään ruveta laittamaan plussia ja miinuksia paperille. Näemmän olen aloittanut jo nyt. Tänne tultaessa halusin nimenomaan tänne, vähän vaatimattomampiin oloihin, seikkailuun. Mutta nyt huomaan ärsyyntyväni tämän maan vielä kovin poliittisesta taiteesta, jäykkistely/rupeanpa kuorsaamaan tuumaa naapuri-konserteista. Ja onhan tuota paljon muitakin miinuksia, jotka juuri nyt ärsyttävät. Katsotaan.
Edith, hauska kun jätit kommentin pitkästä aikaa! Toivottavasti teillä kaikki hyvin!
Juuri pohdittiin miehen kanssa yksi paiva muuttamista ja sen vaikutuksia.
ReplyDeleteTuleeko expat-elaman myota juurettomaksi?
Viimeksi olimme 7v Suomessa ja kylla oli hankalaa mutta ei se mitaan traumoja jattanyt. Paitsi sen, etta oli 'pakko taas lahtea'...
Pikkujutu, toivottavasti nappaa! Rajansa kaikella, vaikka mielenkiintoista olisikin.
ReplyDeleteBlogitse, pelottavinta olisi muuto takaisin Suomeen, että sinnekö sitä sitten jämähtäisi, loppu iäksi? Toisaalta, onhan siellä kaikkea kivaa, sukulaisia, ystäviä, luontoa, kulttuuria...
tassa sina sanot sen: 'sinnekö sitä sitten jämähtäisi, loppu iäksi'.
ReplyDeleteMIKSI tulee tuollainen jamahtamisen fiilis vaikka siella on suurimman osan elamaansa asunut?
MIKSI ei ole 'ihanaa palata kotimaahan' fiilista?
MIKSI mielummin karvistelee kaoottisen liikenteen ja saasteiden keskella kun kotimaassa ilma on puhdasta ja liikennetta ei nimeksikaan?
Mina en osaa ainakaan vastata. Osaatko sina?
Olipas mielenkiintoista tekstiä! Vai tiskirättejä, tämäpä oli jännä asia. Minä en ole osannut niitä kaivatakaan, kun olen ihastunut Monoprix'n mikrokuituliinoihin, jotka ovat mainioita ja lisäksi vielä ekologisia, kun niitä voi pestä 90 asteessa. Voi, nuo sinun ajatuksesi ovat niin tuttuja!! Minne seuraavaksi? Koska? Miksi? Milloin(kaan?) Suomeen? Näitä asioita ei parane miettiä illalla, sillä yöunet voivat jäädä vähäisiksi. :) Olisipa ihana jutella kanssasi ihan kasvotusten. Oletteko jouluna Suomessa? Silloin voisi yrittää ehtiä tavata, jos lomakiireiltä ehdittäisiin...
ReplyDeleteBisous!
Blogitse, jos osaisin vastata, niin en varmaan täällä blogissa asiaa pähkäilisi, saati teekupposen äärellä sohvalla - ilta tolkulla. Ehkä sitä on levoton sielu. Mitähän sekin tarkoittaa.
ReplyDeleteKaisa, en vissiin sattunut koskaan juuri sen hyllyn kohdalle, kaikki muut rättihyllyt kyllä kolusin! Ja tullaan me Suomeen, peräti kolmeksi viikoksi. Yritetään tavata, taas.
Kuulosti kovin tutuilta nuo mietteet. Kaukana Euroopasta ja sen kulttuurista olen myös ajoittain kaivannut kovasti taidenäyttelyitä, konsertteja, museoita. Niitä ei täältä löydy. Ja tietenkin juuri sitä pitää kaivata mitä ei ole saatavilla.
ReplyDeleteOlenkin miettinyt että jääkö lähtemiseen koukkuun niin ettei enää osaakaan olla tyytyväinen vain yhdessä paikassa.
Suomeen jämähtämisen opelo kuikkii minullakin taustalla ja se pelottaa. Lapset alkavat olla sen ikaisia, etta koulut olisi hyva kayda loppuun yhdessa paikasssa ja se tarkoittaisi sita, etta ainakaan 5 vuoteen emme minnekkaan muuttaisi.
ReplyDeleteViimeksi ehdimme olla Suomessa 4 vuotta ja siinä vaiheessa olimme erittäin valmiita taas lähtemään.
Mutta itsellani ainakin Suomikaipuu on viimeisen vuoden aikana nostanut päätään niin paljon että sinne menemme. Kannatti muuttaa Intiaan, että haluaa vihdoinkin mnuuttaa myös Suomeen ;).
Ja minä kun en ole koskaan edes niitä chifonettejä käyttänyt...
ReplyDeleteEn ole kauhean useita kuukausia kerrallaan ulkomailla asunutkaan, mutta noilla kerroilla olen kaivannut kunnollista suklaata. On maita joissa ei ymmärretä suklaan päälle mitään, kuten Italia. Onhan siellä perugialistakin esmes, mutta en tiedä missä piilottelivat.
Nyt en enää lähde minnekään, jollei ole taatusti hyvää suklaata pakattu mukaan.
Ja sitten otan aina myös kynttilöitä. Olen huomannut nekin vaikeiksi saalistettaviksi.
Aasialaisessa kulttuurissa en itse viihtyisi kovin kauaa. Kaipasin siellä nimenomaan sellaista eurooppalaista menoa; kirjakauppoja, (olihan siellä hyvin ilmastoituja kliinisiä kauppoja, muttei niissä ollut ketään. Kirjakaupoissa pitää olla kirjatoukkia selailemassa) ja kahviloita ja aikakausilehtiä, siis eurooppalaisia.
Miten ihmeessä olette saaneet sen pinaattikeiton perille?
Saya, hyvin sanottu, että jää koukkuun juuri lähtemiseen. Pakkailu, siivous, uuden suunnittelu, arvaamattomuus - voi että mitä kutkutuksia ne saavatkaan aikaan!
ReplyDeleteSuzhouren, sitähän mekin ajatattelimme, että suoraan Pariisista Suomeen olisi ollut liian suuri pudotus, mutta Pekingistä Suomeen saattaa olla helpotus, Intiasta nyt puhumattakaan.
Liivia, keittoihin pari kerrosta foliota ja pakkaseen ruumaan. Hyvn säilyvät muutaman päivän vielä jääkaapissa, eikä me olla niin tarkkoja.
Kirjakaupoista postailin joskus viime talvena. Täällähän ne ovat populaa täynnä, makaavat pitkin käytäviä ja lukevat kirjat kannesta kanteen ilmaiseksi. Pekingin suurimman viisikerroksisen kirjakaupan käytävillä sai oikeasti varoa, ettei kompuroinut kehenkään. Mutta kirjakaupassa oli se vika, etten ymmärtänyt yhdestäkään kirjasta mitään, paitsi niistä nuottivihkoista, joita olin hakemassa. Ja ostinhan mä yhden taiteilijoille suunnatun anatomiakirjan. Akateemista on kova ikävä!
Hehee, minun ja siivoojani mielestä Chifonetit ovat vihoviimeisiä... Siivooja erikseen pyysi, että ei niitä.
ReplyDeleteKun asuin ulkomailla, äiti lähetteli UPSilla graavilohta tyhjiöpakkauksessa ja jälkiuunileipää. Nykyään en ehkä voisi elää päivääkään ilman hapankorppuja.
Ulkomailla kävijät rahtaavat minulle sepianruskeaa mustetta, koska täytekynäkulttuuri ei ole Suomessa vaatimusteni tasolla :)
Ai niin, nyt muistankin, että siellähän oli ihan hulkvaton meno kirjakaupoissa!
ReplyDeleteMina roudaan suomesta jalkiuunileipaa, salmiakkiaakkosia ja miehelle mummin korvapuusteja. Jos kassissa on yksikin ylimaarainen kolonen, tungen viela riisipiirakoita ja joskus jossain sekopaisyydentilassa olen kantanut myos muutaman siiderin. Muutama suomenkielinen lehti on myos aina saatava mukaan vaikka taalla onkin aivan ihana paikallinen versio Elle Decorationista.
ReplyDeleteMeillakin on muuton ja muutoksen hetket kasilla vuoden paasta. Toisaalta en malta odottaa, toisaalta haikeaa. Ja toisaalta en tosiaankaan tieda mita tuleivaisuudelta odotan. Sveitsiin olemme kuitenkin takaisin muuttamassa, ainakin toistaiseksi, sen verran ollaan suunniteltu.
Hei.Minä toin koiran,17-vuotiaan nuoren,koiranmuonaa 30kg,englannin kielellä väsäämäni CV:n.Toiveen arvostuksesta perhettä kohtaan.
ReplyDeleteVein takaisin Suomeen leikatun koiran,taistelun IB-yo tutkinnon puolesta,irtisanotun aviomiehen,uusiutuneen syövän muiston hyvästä työhönotto haastattelustani UFH;ssa ja tiedon 2 kk viiveestä työluvan saannissa ja muiston metsäjätti UPM:n suoraan sanoen .... ja ylimielisestä kaiken rakennetun hajottamisesta ja puhumattomuudesta.Älkää koskaan lähtek sen firman ulkomaankomennukselle.
Ettei edellinen näyttäisi niin toivottamalta.Olen nyt selvinnyt raskaista hoidoista. Luonut työuraa.Nuori kirjoitti Suomessa koulunsa parhaana IB ylioppilaana päästen suoraan opiskelemaan,Koirakin on taas valioitunut.Arvon rouvat,jos teidän aviomiehilla on tietoa työstä hyvälle koulutetulle työntekijälle(akateemisia tutkintoja ja työkokemusta)ilmoitelkaa (ei UPM).
ReplyDeleteJa olisi kiva vaihtaa ajatuksia.Miksi firmat kohtelevat huonosti ilman mitään syytä. Onko väärät harrastukset?liian koulutettu aviovaimo?ja kateus siitä?liian sopeutuvainen perhe?Miksi?Kaipaisin keskustelua aiheesta.uskalletaan puhua, meillä on siihen oikeus.Ei ollut mikään pikkujuttu olla ensin erossa vuosi ja sitten kun järjesti kaiken saada järjetöntä kohtelua.Mikä firmoja riivaa?Vai onko UPM poikkeus?
ReplyDeleteAnonymous, kokemuksesi kuulostavat niin valitettavilta ja rankoilta. Erossaolo ja sitten toiselle puolelle maailmaa elämänsä rahaaminen eivät ole kellekään helppoa, sitä toivoisi saavansa jotain ekstraa siitä kaikesta käytetystä energiasta ja vaivasta. Mutta taitanet olla selviytyjätyyppiä, sellaisen mielikuvan kirjoitustyylisi antaa.
ReplyDeleteUPM:stä en tiedä mitään, enkä oikein mistään yrityksestä. Itse työskentelin vuoden Pekingin ruotsalaisella koululla kuvataideopettajana ja sain varsin yllättäen, opettajankokouksessa rehtorin sivulauseessa tietää, ettei minua sitten enää kesän jälkeen tarvita... Olivat ne kolegatkin hieman ihmeissään, että mitä tuo reksi nyt möläytti. Tiedän, kyseessä taloudellinen katastrofi yms. MUTTA, asiallista kohtelua sitä ihminen silti kaipaisi. Että esim. kasvotusten ensin kerrottaisiin potkuista, sitten vasta kaikkien kuullen.
Toivotan sinulle kaikkea hyvä, lienette siis takaisin Suomessa. Ja sitä työpaikkaa!!!
(Palailin töistä juuri). Kiitos kannustuksesta ja myötätunnosta.
ReplyDeleteToivottavasti olen selviytyjä tyyppiä.Aviomies ei ainakaan stressaa tai ole katkera.Monien työvuosien jälkeen taitaa rauhallisempi elämä tehdä hyvääkin.Itse huomaan vihan ja katkeruuden välillä kasvavan ja toivon,että pääsen siitä.Kyseinen firma ei ole sen arvoinen.Ja jossain puhuttiin luonnon kostosta tai minulle sopii ilmaisu korkeamman voiman rankaisu pahoille teoille.Saan voimaa luonnosta ja olen myös taiteellinen:ehkä siksi koenkin asiat voimakkaasti.Toivon sinulle ja perheelle antoisia vuosia.Parasta vuoden ulkomaankomennuksella Kiinassa olivat ystävät ja ihmiset eri maista.Lähtisin varmaan uudelleenkin(mutta en ko.firman matkassa).Nyt paikkani on koti-Suomessa.
En uskonutkaan sen enempää keskustelua syntyvän. Aihe on liian vaikea.Jokainen pelkää oman onnensa puolesta. Elämme jotenkin kuin suuressa tyrannivaltiossa ja tyranni on jokin kasvoton,joka haisee rahalle ja vallalle.Samanlaista oli silloin Kiinassa,kun sain tietää firman päätöksistä ja yritin kysellä miksi ja saada tukea ystäviltä.Kaikki vaikenivat.Hyvää jatkoa teille kaikille.
ReplyDeleteAnonymous, en usko aiheen vaikeuden tai epäilemäsi ihmisten pelon tai välinpitämättömyyden olevan syynä keskustelun puuttumiseen - tämä blogi vaan taitaa olla väärä foorumi. Ensinnäkin suurin osa lukijoistani (ja kommentoijista) ymmärtääkseni ovat Suomessa asuvia tai ulkomailla ei-expatteina, vaan paikallisesti asuvina, jolloin tilanne on vallan toinen. Toiseksi vakituisista kommentoijista yksikään ei asu Kiinassa, saati Pekingissä. Kolmanneksi kukaan muu kuin minä ei taida pahemmin vanhojen juttujen kommentteja lukea. Jos keskustelu syntyy, se syntyy juuri sinä samaisena päivänä kun juttukin on postattu. Joten älähän nyt masennu ihmisten suhteen, täytyy vain löytyä SE oikea aika ja paikka, älä vielä menetä toivoasi ihmisten suhteen!!! Eikä täällä kukaan pelkää onnensa puolesta, mielestäni tunnelma on pikemminkin niin, että kaikki ovat vain aistit valppana ja miettivät jopa itse rohkeiden askelien ottamista.
ReplyDeleteHei vielä Vilijonkka.Kiitos palautteesta. Ymmärränhän minä sen mitä sanoit. Ja asiahan on jo mennyttä aikaa,ihankuin tämän blogin aihekin. Enkä tarkoittanut negatiivisella teidän blogiyhteisöänne. Olette kaikki hienoja ihmisiä.Pääosa (kiitos läheisten ja hyvien ihmisten) minunkin ulkomaankokemuksestani oli antoisaa ja lämmintä.Unohdetaan tämä jutunaihe ja toivotaan,että maailmasta tulisi vielä parempi paikka meille kaikille olla ja asua.
ReplyDeleteAnonymous, En missään nimessä ajatellut sinun arvostelevan blogiyhteisöä, sitä paitsi sinäkin kuulut siihen, koska kommentoit, tämä on meidän kaikkien täällä hilluvien! Minua lähinnä säälitti ja harmitti, kun kerrankin joku olisi ollut halukas keskustelemaan ja ei sitten osukaan muita vastaavassa tilanteessa olevia paikalle.
ReplyDelete