Kävimme kaupungilla ihastelemassa Prinssi Gongin linnaa. Eipä tämä aito kiinatyyli eroa kovinkaan paljoa mielikuvista, vai mitä?
Tätä kaikkea tuli nähtyä jo 80-luvun lopulla Hyrylässä ensimmäisen kiinalaisen ravintolan asetuttua kylään. Mutta yksi asia puuttui Kultaisesta Lootuksesta (vaimikäsenytolikaan). Äänimaailma ei kuvissa välity eikä ollut ennalta arvattavissa: uskomaton, jatkuva möly. Täkäläisiin verrattuna kaikki eurooppalaiset kuiskailevat vain ja kuuntelevat musiikkia mitään oikeastaan kuulematta. Kiertely kuuden hehtaarin puistossa, pujahtaminen auki oleviin taloihin oli elämys, triljoonan muun syyslomalaisen seurassa.
Tuesday, October 13, 2009
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
Siis oliko Hyrylässä kiinalainen ravinteli ennen Keravaa? :-O
ReplyDeleteKyllä sen nimi luultavasti oli KUltainen Lootus. Eikös niiden kaikkien nimi ollut;-)?
ReplyDeleteEi ku ei sentään. Treella taisi olla China Town, tollain kekseliäästi.
Kiitos kierroksesta!
ReplyDeleteTuosta mölystä, sitä riittää täälläkin. Mun on ollut todella vaikea tottua siihen että kalifornialaisissa ravintoloissa on aina melu. Mikä hirvittävintä, monessa paikassa on ei vain yksi vaan monta tv-ruutua, katonrajassa kiinnitettynä. Voi miten syvästi inhoankaan sellaista!
Toki löytyy hiljaisiakin, fiksuja, sivistyneitä ravintoloita. Ne on vaan harvemmassa.
Hoya, sitä kun en tiedä, kävin kovin harvoin Keravan puolella. Ainakin Karavalla oli uimahalli jo kolme vuosikymmentä ennen Hyrylää!
ReplyDeleteViolet, kylläpä ne siellä Tampereella osasivat!
Merja, ne hiljaiset ovat samalla kolme kertaa kalliimpia!
Molya, molya sita loytyy taaltakin. Paikalliset eivat yksinkertaisesti osaa olla hiljaa. Ja sitten kun on hiljaista niin sitten ulkomaalainen jo hieman saikahtaa mita nyt on tapahtunut.
ReplyDeleteTeikäkin siellä niin tyylikkäänä vilahtaa:)
ReplyDeleteTulee mieleen väistämättä se Kiinalaiset kissat-piirretty.
Ok, kyllä mä sen uimahallin otan mieluummin :-)
ReplyDelete