Tämä päivä olisi voinut tapahtua missä päin maailmaa tahansa:
-Kahvittelin globaalin kahvilaketjun putiikissa. Mutustelin croisanttin ja holautin alas puoli litraa maitokahvia.
-Ostin kasan Philipsin lamppuja.
-Rääkkäsin itseäni pilateksessa, kolmen muun suomalaisen seurassa.
-Tarjosin iltapäiväkahvin yltiöiloiselle ameriikkalaisrouvalle.
-Keitin illalliseksi nakkia ja makaronia.
Juuri nyt kodin on vallannut isänmaallinen tunnelma:
-Keskimmäinen maalaa Suomen tuhansia järviä koulun kansainvälisyyspäivän julisteeseensa.
-Mies tapailee pianolla Sibeliusta ystävän soittaessa viululla.
Seuraavaksi kampean lapset Ikean sänkyihin, jotta heräisivät pirteinä Pekingin syksyiseen huomiseen.
Myöhemmin tällä viikolla tyttäret aloittavatkin uuden "harrastuksen" nimeltä Suomi-koulu. Niin, siihen tulokseen loppujen lopuksi perheessä päädyimme. Muuten kirjoittavat lopun elämää peivan seda ja männinkeinen.
Kiva postaus!
ReplyDeleteKerran suomesta täällä lomaillut ystäväni totesi poistuessamme talostamme ulos, että "aivan kun siirtyisi täysin eri maailmaan". Tajusin silloin, että meidän suomen koti oli enemmän tunisialainen kuin meidän tunisian koti on, sisustukseltaan siis. Ja samoin, jos ollaan useampi päivä motissa sairaana kotona niin ulos mennessä tulee sellainen ahaa-elämys, että niin tosiaan afrikassahan tässä asutaankin :D Johtuen paljolti netistä ja suomen kanavista töllössä jne.
Ainakin meidän lapset tykkää kovasti Berliinin Suomi-koulusta. Ja se poistaa osan siitä huolesta, että täytyy pitää huolta lasten kotikielen kehittymisestä...
ReplyDeletepekingin suomi-koulusta olen kuullut pelkaa hyvaa. hieno valinta:-)
ReplyDeletetämä ei ole erityisesti teidän perheellenne tai millekään muullekaan perheelle mutta entisenä Suomi-koulun opettajana (Ranskassa ja Hollannissa) ja moniin perheisiin tutustuneena haluan sanoa varoituksen sanan siitä,että Suomi-koulu kerran viikossa (tai joissakin tapauksissa harvemminkin)ei tee ihmeitä yksistään.
ReplyDeleteSe VOI olla suuri apu ja siellä voi olla kivaa ja se voi antaa lapselle motivaatiota jne. mutta
yksin Suomi-koulun voimaan kielen säilyttäjänä ei kannata uskoa.
Mutta kuten sanottu, ei mikään "moite" tai sen kummempi tämä.
This comment has been removed by the author.
ReplyDeleteviolet; totta puhut mutta parempi sekin kuin ei mitaan. ainakin mina opena aina annoin myos kaikkea vinkkia mita kotona voisi sitten lisaksi tehda. tosin vanhemmat eivat aina halunneet kuulla sita lukekaa ja puhukaa suomea mantraa
ReplyDelete:-) mulla on yksi ystava tanskassa jolla on tanskalaisen miehen kanssa kaksi lasta. paivaakaan eivat ole kayneet suomi-koulua mutta lapset puhuvat kaunista suomea ja ihan on menty silla voimalla etta aiti lukee ja puhuu suomea ihan joka paiva.:-)
sitten meille tuli usein lapsia suomi-kouluun niin etta vanhemmat olivat 'heranneet' jonkun 7-vuoatiaan kanssa kun se ei puhu suomea. siina vaihessa on tosiaan vaikea alkaa kuromaan ulkomailla pelkalla kahden tunnin satsilla viikossa.
Violet ja Aurinko, joo eihän muutama tunti viikossa ja vähän kotitehtäviä YKSIN mitään tee, mutta ne vähätkin tehtävät taatusti tukevat kielen kehitystä. Minähän en koskaan puhu tai lue lapsille muuta kuin suomea ja mies puhuu ainoastaan ruotsia, mutta lukee toisinaan iltasadun suomeksi, jos hyvä kirja kohdalle sattuu, ja niitähän osuu! Mutta valitettavasti on myönnettävä, ettei tule kovinkaan paljoa kirjoitettua lasten kanssa, ainakaan riittävästi. Siksi ajatus suomikoulusta kypsyi kuin vahingossa. Mutta ennen kaikkea ajattelen suomikoulun olevan tärkeää kulttuurin kannalta, että tytöt saavat tavata ikäisiään suomalaisia edes joskus. Kaksi vanhinta ovat esimerkiksi luokkiensa ainoat eurooppalaiset! Kaikkien muiden passeissa on joko uuden maailman tai Taiwanin tai Hongkongin kannet. Ja kuopus on vallan ruotsalaisten kanssa, tekee hyvää hänellekin välillä tavata ronskimpia suomalaisia.
ReplyDeletelasten vertaista oppimista ei korvaa mikaan! tama juuri aidinkielen yllapitamisessa.
ReplyDeletemina olen taman syksyn tauolla suomi-koulusta ja omat lapsetkaan eivat ole sinne paasseet. kylla heti huomaa!varsinkin kun lapsilla ei yhtaan suomenkielisia kavereita talla hetkella ja olivat suomessa viimeksi kesalla 2008.