Tapahtui joskus aiemmin: Ihmettelin autonkujettajamme tavallistakin hiljaisempaa käytöstä. Mielessäni liikkui kaikkea henkilökohtaisista vaikeuksista kenties tyytymättömyyteen työssä. Muutaman päivän kuluttua ayi, kotiapulainen, paljasti apaattisuuden syyn: Yengillä oli 40 astetta kuumetta! Mutta ei hätää, lääkäri on antanut hänelle eilen piikin. Hah, siellä tyyppi kuljettaa miestäni pitkin muutenkin kaoottista moottoritietä, korkeassa kuumeessa. Pikainen soitto miehelle, että passittaa kuljettajan heti kotiinsa muutamaksi päiväksi lepäämään. Töihin ei kuumeessa tulla!
Tällä viikolla oli ayin vuoro. Ayi tulee yhdeksäksi meille ja monesti tapaan hänet vasta iltapäivällä oltuani päivän liikenteessä. Näin myös maanantaina. Hänen vointia kysellessäni tunnusti hän voivansa hieman huonosti, oli ollut kuumetta edellisenä päivänä. Kauhistuin ja katsoin ympärilleni. Siinä vaiheessa koti kiilsi jo puhtauttaan ja ayilla hiki virtasi, kasvot olivat kalpeat. Lähetin hänet kotiin lepäämään ja ilmoitin, ettei tiistaina ole töihin tulemista. Aamulla hän soittaa, että vielä on kuumetta, mutta tulee sitten iltapäivällä... Ei, et tule, vaan lepäät. Eilen keskiviikkona olin taas poissa kotoa ja iltapäivällä keittiössä tuoksuivat tuoreet pullat. Kyselin vointia ja iloinen ayi kertoi saaneensa lääkäriltä edellisenä iltana kolme (!!!) piikkiä ja voivansa hyvin. Jotenkin en oikein uskonut.
Luulen olevani työnantajana kiltti. Kiitän, en koskaan valita, annan ayille täyden vapauden tehdä asioita missä järjestyksessä haluaa, maksan jokaisesta ylityöminuutista, todella arvostan hänen ahkeruuttaan. Olen suuttunut hänelle 1,5 vuoden aikana ainoastaan kolmesti, jolloin hän on antanut lasten 1) katsoa telkkaria 3,5 tuntia putkeen 2) kulkea korkealta ikkunoista ovien sijaan 3) ei pitänyt mitään kuria lapsille jotka olivat kuin apinoita ja käyttäytyivät todella huonosti leikkipuistossa. Joten kyse ei voi olla pomon pelosta, vai voiko? Mutta tällainen tyhmän ahkeruus, että sairaana paiskotaan raskasta työtä, pistää vihaksi. Suuttuisinko neljännen kerran vai yritänkö ymmärtää?
He pitävät myös teitä hyvinä työnantajina ja haluavat olla arvostuksenne väärtejä.
ReplyDeleteJuu, vaikka tuo kipeänä töitä paiskominen on tuttua kouluissakin. Niissä on ihan eri käytänteitä reksistä riippuen. Olen ollut kouluissa, joissa opettajat arvostivat oppilasta joka tuli mahataudissakin tekemään kokeen!
Saavatko he palkkaa sairaspäivistä??
ReplyDeleteTäälläkin käydään piikillä joka vaivaan ja ollaan töissä sairaanakin koska palkka ei niiltä päiviltä juokse. Lisäksi työnantajat ovat aika armottomia näissä asioissa.
Liivia, siis vatsatautinen kokeessa, älytöntä. Entäs jos ois tullut housuun kesken tai paperille? Mites olisi opettajien suut silloin menneet? Järki hohoi.
ReplyDeleteMizyena, molemmilla juoksee palkka ympäri vuoden, myös tällaisina yksittäisinä sairaspäivinä. Jos sairastaisivat viikkoja ja pitäisi hankkia sijaisia, niin ehkä sitten tekisimme jonkin komprommissin. Mutta molemmat saavat palkka 12 kuukautta vuodessa + 13. kuun palkan helmikuussa kiinalaisen uuden vuoden yhteydessä. Lisäksi olemme kesä- ja joululomat poissa, joten työtä on kiinalaisiin perheisiin verrattuna todella vähän. Lisäksi heillä on ne maan kaksi virallista lomaviikkoa lokakuussa ja helmikuussa. Eli rahastakaan se ei voi olla kiinni.
Minua ärsyttää eniten kaikessa todella sairaana kouluun/töihin/minne tahansa ihmisten ilmoille menossa se, että nämä marttyyrit tartuttavat helposti muita. Äitini oli sairaanhoitaja ja sieltä minulle on iskostunut niin syvälle selkäytimeen, että sairaana ei ole töihin tai kouluun menemistä. Ja että yksi kuumeeton päivä täytyy olla välissä ennen kuin palaa ihmisten ilmoille. Viimeksi juuri viime viikolla kirjoitin lapsen koulun johtajalle kirjeen, jossa ystävällisen tiukkaan sävyyn pyysin häntä pitämään huolen, että sairaat lapset lähetetään kotiin. Tämähän on täysin vanhempien vastuulla, joten valistusta koteihin päin voisi myös lisätä. Aivan säännöllisesti lapsen kouluun tuodaan kuumeisia lapsia, joille on vain isketty suuuhun aamulla parasetamolia. Argh! Tämä on aihe, joka saa minut todella huonolle tuulelle. Sama asia oli aikoinaan töissä - säännöllisesti sinne könysi näitä marttyyrityöntekijöitä köhien ja korkeassa kuumeessa. Kerran suutuin yhdelle ja sanoin, että hänen pitäisi olla kotona potemassa eikä töissä tartuttamassa. Olin silloin vielä raskaana. Itse omaan ehkä enemmänkin afrikkalais-heimohenkisen sairastamisasenteen (joidenkin mielestä ehkä sitten "laiskan"!); jos ollaan kipeitä, niin silloin kello näyttää "sairasta" ja podetaan niin kauan, kunnes kello näyttää "tervettä". Sitä paitsi kokemukseni mukaan taudit menevät nopeammin pois, kun suo itselleen sairastelulevon.
ReplyDeleteNyt meni kyllä jo vuodatuksen puolelle, anteeksi! Tämä on taas vain niin ajankohtainen aihe, kun junat ovat täynnänsä marttyyrisairastajia ja koulussa flunssaisia lapsia.
Mutta teidän henkikökunnan tapauksissa kyse on varmaan myös kulttuurista. (jotenkin liippaa aika läheltä suomalaista "sisulla vaikka kuumeessa" asennetta..)
Sain potkut eräästä työpaikasta sen takia kun "olin liian paljon poissa" lasten takia. Kyse oli normi kolmesta päivästä, mutta (nais)työnantaja ei kestänyt. Kyseessä oli koeaikana tehty työsuhteen purku.
ReplyDeletePotkut oli mulle shokki. Olen hyvän työntekijän maineessa (mulla on suosittelijoita) ja potkujen saamisen pelkoa poden edelleen, vaikka siitä on jo 1,5 vuotta aikaa.
Jotenkin ymmärrän työntekijöittesi motivaatiota olla töissä. Ne varmaan pelkää saavansa potkut. Ties missä peereiässä ovat ennen olleet töissä.
Kerran tapasin kiinalaista laivahenkilökuntaa yksityislääkärillä. Siellä oli tulkki mukana, ja muistaakseni kolme työntekijää. Ne oli NIIIIN kipeitä, että oksat pois. Lääkäri sanoi, että kiinalaiset tulevat aina kauhean huonokuntoisina lääkäriin.
Samoiten olin kerran näkemässä tilanteen, jossa filippiiniläinen mies tuli hätääntyneenä pyytämään lääkäriltä reseptit kaikkeen mahdolliseen sukupuolitautiin viittaavaan. Hän oli käynyt huorissa, ja saanut jonkun syyhyn. Laivassa oli sellainen sääntö, että sairaana ei töitä tehdä, ja potkujen pelossa hän kävi ostamassa useaa eri sorttia ja salakuljetti laivaan. Taisi saada jonkun piikinkin pyllyynsä lääkäriltä.
Voithan sä suuttua heille, jos luulet sen auttavan :-) Ehkä se kuuluu kulttuuriin.
Kaisa, niin, tuo toisten tartuttaminen ei ilmeisesti toimi samalla tavalla, että kiinalaiset tartuttaisivat ulkkareita. Vain ulkkarit tartuttavat kiinalaisia?!
ReplyDeleteHoya, hyi kun inhottavia tarinoita. Tuollaiset katkerat pomot pitäisi itse potkia tai ehkä sekin oli vain tulosvastuussa ja pelkäsi omia potkuja? Ei täällä kuulu suuttua, tai ainakaan näyttää sitä, hymyillään (tai ollaan totisia) aina vain, eleet eivät muutu mihinkään vaikka tilanne muuttuisikin. Paitsi jos oikeasti loukataan toisen kunniaa, niin sitten ollaan valmiita vaikka mihin vihanpitoon. Senkin olen jo ehtinyt kokea yhden huijarin kanssa, mutta suomalaisella sisulla sain rahanikin takaisin. Ja ikuisen vihamiehen. Hui!
Meksikossa kuumeinen työntekijä lähetetään takaisin töihin työpaikkalääkäriltä. Esim. nuha tai tulehdus ei ole este työnteolle. Parasetamoolia vain napaan ja antibioottipiikki pyllyyn. Jos sairaslomalle joutuu/pääsee niin yleinen sairaus ei oikeuta palkaan tai sairaskorvaukseen 4 ensinmäisenä päivänä. Viidennestä eteenpäin korvaus on 60% palkasta ja senkin saa ainakin kuukauden myöhässä. Työtapaturmassa korvaus on 100% ensinmäisestä sairaslomapäivästä asti. Eli, tapauksia on kaksi... lääkäri ei joko lähetä kotiin sairastamaan tai sitten lähettää mutta työntekijä tulee töihin.
ReplyDeleteHei Vilijonkka.Tässä töihin valmistauessa(täällä Suomessa).Toivoisin,että lukisit eilisiltana väsäämäni(ehkä rajut,mutta totuus on vielä karumpi)kommentit UPM:sta,joka on suomalainen työnantaja.Jos teillä rouvilla herää keskustelua aiheesta,olen valmis keskusteluun.Kommentit löytyvät "Uneksin tulevaa blogista".Mukavaa viikonloppua.
ReplyDeleteVilijonkka: Pomo oli 26-vuotias nainen, lapseton ja osakas. Mutta onneksi luonto kostaa... ;-)
ReplyDeleteTäällä meillä Afrikassakin löytyy työn sankareita. Kerran piti käydä autolla viemässä keuhkotulehduksessa oleva kollega kotiin, kun hengittäminen sattui keuhkoihin niin ettei pystynyt suorassa seisomaan tai salkkuaan kantamaan, silti oli sitä mieltä että kyllä hän itse ajaa kotiin. Oli pöljä vielä raahautunut töihin tekemään poissaoloilmoitusta, ihan niin kuin sinne pitäisi pää kainalossa tulla eikä voisi jälkikäteen lääkärintodistusta tuoda.
ReplyDeleteEi voi ymmärtää aina.