Lääkäri Elias Lönnrot on kirjoitti jo 1860-luvulla "waimoväkeä kolmannella ja neljännellä wuosikymmenellä rasittavasta hysteriasta, johon parasta hoitoa on lewollinen, iloinen mieli, raitis ilma, tasainen elämä, huwittavaiset työt, wedenjuonti ja matkustelu."
Erityisesti tuossa ihastuin huwittavaisiin töihin ja matkusteluun. Niitä sopivassa suhteessa, kiitos. Wäliin wähän peliä ja säätöä. No, säätöä piisaa Kiinassä ihan pyytämättäkin.
Kotona oli nimittäin 20 kattoon upotettua spottilamppua palanut. Lamput ovat erityisiä energiansäästölamppuja, jotka vuokranantaja kustantaa. Kutsuin siis huoltomiehet paikalle asian hoitamaan. Tähän mennessä he ovat käyneet talossa kolmesti - odotan neljättä vierailua, jolloin vaihtaisivat jo kertaalleen vaihdetut lamput uusiin, kylmän aniliininpunaisista lämpimän päivänvalon sävyisiin, mitä ne kaikki muutkin ovat. En ole varma kuuluuko tämä huwittavaisiin töihin vai tasaiseen elämään. Ehkä jotain siltä väliltä, pääsinhän opettamaan värioppia ja valon värin merkitystä tunnelmanluonnissa. Meneeköhän ayin ja työmiesten kotien lamput vaihtoon?
----
Jätä kommentti, paljasta itsesi, kerro mielipiteesi, kysy uteliaisuuttasi! Kohta on taas arvonta ja silloinkin pitää kommentoida, mutta vain harjoitus tekee mestarin!
Sokeripalat ja arpakuutiot. Huvittavaista puuhaa.
ReplyDeleteWoi että, miten weikeitä ohjeita mielen hywinvoinnille, huwittavaiset työt ja matkustelu. Kelpaa! :D
ReplyDeleteTäällä muuten aika usein näkee kylmää valoa. Olen käynyt kiinalaisissa kodeissa, joissa on ollut loisteputkivalaistus. Itse en oikein koe sitä kotoisana. Jotenkin niin kylmä, raju ja varjoton.
Toivottavasti saatte pian valaistuksenne mieleiseksenne.
En osaa käsittää millaista on aniliininpunainen valo halogeenispotissa -tekeekö se ihon punertavaksi? sinertäväksi? sen voin kuvitella, että aika kolkko on lopputulos..
ReplyDeleteja mistä se halogeeni ilmaantui, kun et sitä maininnut ollenkaan? :)
ReplyDeleteNo mää olen kyllä aika ahkerasti harjoitellut tätä kommentointia.. mutta ei kai haitanne harjoitella lisää..
ReplyDeleteMeillä oli täällä talossa joka puolella niitä kylmänsävyisiä energiansäästölamppuja kun tänne tultiin. Aikani niitä kattelin kunnes ilmoitin miehelle etten kestä enää, kaikki on vaihdettava lämpimänsävyisiin kiitos. Oma merkillisyytensä on kodinhoitohuoneen vilkkuvat valot, koskaan ei tiedä milloin kesken pyykinlajittelun valot päättävät sammua.
Muuten voisin olla Lönnrotin kanssa samaa mieltä, mutta wedenjuonnin tilalle voisin vaihtaa vaikka wiininjuonnin.
Rakastan kuviasi. Imen täältä kauneutta, mitä tarvitsen arkeeni kun en pääse erämaahan.
ReplyDeleteOlen kasvattanut lapsen vieraassa kulttuurissa, nyökkäilen ja hymyilen kun luen. Tunnistan ja muistan asioita joita olen jo unohtanut.
Siis lämmin kiitos!
Sinulle on haaste blogissani :).
ReplyDeleteEttä sellaista arkea...valojen värillä on todellakin väliä...siksikin minun on ollut vaikea ottaa energiansäästölamppuja käyttöön...nyt niitä onneksi saa o eri sävyisinäkin, muttei kaikkialta...
ReplyDeleteNauratti tuo edellinen postaus...
Kuulosti jotenkin NIIN tutulta tuo sekopäisyys ja retkivaatteet ja unohtuneet harrastukset.Minullakin on valtava tekemisen vimma enkä muuta jaksa oikein miettiäkään.
Tuntuu hullulta kommentoida, kun olen ihan vieras jne. eikä ole mitään asiallista sanottavaakaan. Olen jo kauan kuitenkin käynyt kurkkimassa Kiinan elämää. Pidän kuvistasi ja niihin liittyvistä mielenkiintoisista tarinoista. Miten eri tavalla ihmiset ympäristönsä kokevatkaan...
ReplyDeleteNyt siis paljastin itseni.=D
Sveitsin maalta tulin taas kurkkimaan Kiinan kuvia - mukavia otoksia jälleen kerran!
ReplyDeleteMulla ei nyt ole kerrassaan mitään ns. järkevää sanottavaa - olen koko päivän siivonnut, silittänyt ja opastanut lapsosia suomen kielessä. Ja päässä nyt vaan tööt. Mutta piti jotain raapustaa, ku niin kivasti kannustit :).
Heräsin juuri uuteen aamuun ja voi mikä iloinen yllätys täällä olikaan! Noin monta uutta kommentoijaa ja ätettyä viestiä.
ReplyDeleteNeili, niin sitä sokeutuu omille kuvilleen, näkee mitä haluaa. Hassua kuinka mahjongnappulat näyttävätkin sokeripaloilta kuvassa, en huomannutkaan. Huwittavainen peli.
Miao, joka ilta ihmettelemme vastapäistä kotia. Siellä vietetään ahkeraa (korealaista) elämää, lapset ahertavat työpytien ääressä yömyöhään ja ayi siivoaa ikuisesti keittiötä - juuri siinä todella sinisessä loisteputkivalossa ja ikkunoista tunkee sisään mustaa kun eivät käytä edes valoverhoja. Niin sinisiä loisteputkia mitä täällä harrastetaan ei varmasti edes myydä Suomessa!
Piparminttu, kolkko on. Ja alla roikkuvien verhojen väri nyt siis vaihtelee kellertävästä beessistä harmaanvihertävään, riippuen minkä lampun kohdalta katsoo. Rumaa.
Merja, ja kodin tunnelma muuttui oitis! Lämmintä valoa ja sopivan kylmää viiniä?
Maria, luulen kokemuksieni olevan melko yleispäteviä mitä lasten kasvatukseen vieraan kulttuurin keskellä tulee. Jatkuvaa vertailua, asettumista, kummallisuuksien nielemistä, omien tapojen perustelua (lähinnä itselle). Nämä kolmannen kulttuurin lapset ovat haastavia, ja koska heitä rakastaa haluaisi heille vain parasta ja oikeudenmukaisuutta. Vähemmistönä ollessa joutuu eri lailla miettimään valintojaan, mitä ehkei synnyinmaassa tekisi. Kiitos ja tervetulo jatkossakin!
Rooibos, jaahas, tullaanpa katsomaan! Ja sulla on muuten ihana nimi. Mulle rooibos on karkin korvike, niin makeaa, joka iltainen nautinto.
Aurinko ja Kuu, vai nauratti, vakava asia,heh. Äiti sekopää ja lapset pöyrittelevät vieressä silmiään. Mitä tästäkin tulee, sekasotkua, onneksi on ayi pitämässä järjestystä yllä.
Freya, vieraitahan me kaikki aluksi ollaan! Ja vähitellen sitten tutustumme. Kiva kun käyt täällä kurkkimassa, sitähän varten tätä blogia pidän että tutut ja tuntemattomat voivat Kiinassa meidän luona käydä! Toki kirjoitan myös asioita itseni vuoksi, muistiin kun muuten unohtuvat kuitenkin.
Anonymous, heippa taas! Ja kiitos. Aina kun mainitaan Sveitsi ja silittäminen samanaikaisesti muistuu mieleni ystävättäreni au pair vuosi siellä. Hänen tehtäviin kuului silittäminen ja kyseisessä perheessä, siis 90-luvun alussa, kuului myös lasten alushousut silittää. Voi kuinka me naurettiin. Ymmärrän sen jossain Afrikassa, jossa kuivuviin pyykkeihin pesiytyy hyönteisiä, mutta että Alpeilla... Niin se matkustelu avartaa.
Jos nyt minäkin kun näin maanitellaan...
ReplyDeleteOlen sillä tavalla vinksahtanut, että tykkään lukea blogeja, joiden kirjoittajat ovat tavalla tai toisella ihan eri elämäntilanteessa kuin olen itse. On kiinnostavaa ja ehkä vähän kasvattavaakin huomata, miten erilaisista näkökulmista maailmaa voi katsoa.
Tässä blogissa nautin suuresti oivaltavista valokuvistasi ja muista luomuksistasi, mutta suomalaisen perheen elämää ulkomailla on myös jännittävä seurata. Oma perheeni asui joitakin vuosia Pariisin liepeillä kun olin suunnilleen kuopuksesi ikäinen ja vähän vanhempi. Muistan ajasta itse jonkin verran ja vanhemmiltanikin olen toki kuullut paljon, mutta on aika hauskaa esim. tämän blogin kautta pohtia millaisia nuo vuodet ovat ehkä eri perheenjäsenten kannalta oikeasti olleet. Nyt olen itse lähdössä ensimmäistä kertaa aikuisiällä pidemmäksi aikaa ulkomaille, ja tämän ja muiden ulkosuomalaisten blogien lukeminen nostattaa mukavasti matkakuumetta, mutta toisaalta pitää myös jalat tukevasti maassa elämän realiteettien suhteen :)
Kiitos mainiosta blogista, toivottavasti naputus- ja kuvausintoa riittää myös jatkossa!
Hih, kyllä Elias-setä tietää :D
ReplyDeleteVielä kun Elias setä kertoisi mistä sen levollisen mielen saa... tai tasaisen elämän.
Mutta toimiva ohje muuten :D
ÖÖÖ, mulla ei ole nyt mitään oivaltavaa sanomista, mutta heisuli vei, minä täällä kuitenkin, aina on kiva käydä:)
ReplyDeleteTyössä Suomessa käyvät äidit taitavat olla myös sekopäitä,kun kirjoitin kommenttini taas väärään blogiin.Toivoisin tänne "kopioi-liitä" toimintoa nyt.Jos jotain huvittaa lukea kommentteja,lukekaa edellisen blogin kommenteista napakoista suomalaisnaisista.
ReplyDeleteRiikka, olen huomannut saman, että blogistania mahdollistaa kurkkimisen ja itsensä sivistämisen vallan erilaisten ihmisten kautta. Kyllä mulla riittää sekä kuvaus- että kirjoitusintoa, älä huoli. Ja tervetuloa jatkossakin tänne.
ReplyDeletePäivi, levollinen mieli onnistunee nukkuessa?
Liivia, tervetuloa jatkossakin...
Anonymous, siis miten edelliseen blogiin? Blogilista teki jossain vaiheessa sellaisen uudistuksen, etten löydä sieltä enää yhtään mitään, mokomat. Työssäkäyvät suomalaisäidit ovat parasta työvoimaa, taatusti. Tehokkaita, osaavat tehdä yhtä, miettiä toista ja kuunnella kolmatta samanaikaisesti. Työintoa sulle!
Riikka, olen huomannut saman, että blogistania mahdollistaa kurkkimisen ja itsensä sivistämisen vallan erilaisten ihmisten kautta. Kyllä mulla riittää sekä kuvaus- että kirjoitusintoa, älä huoli. Ja tervetuloa jatkossakin tänne.
ReplyDeletePäivi, levollinen mieli onnistunee nukkuessa?
Liivia, tervetuloa jatkossakin...
Anonymous, siis miten edelliseen blogiin? Blogilista teki jossain vaiheessa sellaisen uudistuksen, etten löydä sieltä enää yhtään mitään, mokomat. Työssäkäyvät suomalaisäidit ovat parasta työvoimaa, taatusti. Tehokkaita, osaavat tehdä yhtä, miettiä toista ja kuunnella kolmatta samanaikaisesti. Työintoa sulle!
Energiansäästölampuissa on kyllä kamalasti eroa sekä valon värissä että kirkkaudessa tai lähinnä siinä, kuinka nopeasti kirkkaus tulee. Meillä on toisessa kylppärissä nyt yksi tosi valkoinen lamppu ja se syttyy nopeasti (paitsi, että usein palaa koko päivän, kun lapset unohtavat sammuttaa sen... :P). Kun taas meidän makkarin lamppu on hyvin kellertävä ja saavuttaa lopullisen kirkkautensa vasta monen minuutin päästä, ehkä jopa reilun 10 min jälkeen näkee hyvin. Onneksi makkarissa ei niin selvästi tarvitse nähdäkään... :D
ReplyDeleteTuota säätöä piisaa täälläkin. Etenkin kuin kaikki Nakumatista ostetut vempeleet tuppaavat menemään rikki. Nyt kuuntelen pesukonetta, joka on vaihtelevasti pyörittänyt pyykkiä kohta neljä tuntia eikä anna avata luukkua... mutta niin, tuo pikemminkin aiheuttaa hysteriaa tähän waimoon.
ReplyDeleteKauniita, niin hienoja kuvia!
Terveiset Kreikasta!
ReplyDeleteOlen jo jonkin aikaa seurannut blogiasi: ihania kuvia ja kirjoituksia, huomiosi ovat erinomaisia ja pakko myontaa, etta olet inspiroinut minua katsomaan omaa arkeani ja ymparistoani uusin, vahan uteliaammin, silmin.
Syksyiset terveiset koko perheellenne!
mikaela
Oih kiitos dr Lönnrotin vihjeistä! Meilläkin on 4 outoa rinkeli-lamppua palanut eikä olla niitä saatu itse vaihdettua. Toisaalta ei juuri mainitsemastasi syystä ole tilattu miehiäkään...se taas kestäisi ja kestäisi ja käyntikertoja tulisi monia...No onpas loogista, sitä kauemminhan se kestää mitä kauemmin sitä venyttää! Mutta se hermojen menetys siinä prosessissa: ukkojen odottelu, sovittuina aikoina kotona kyttäily, pettyminen kun ketään ei tulekaan, ja kun vihdoin tulee oikeita vehkeitä ei olekaan mukana jne jne...Joo mieluummin tunnelmavalaistuksessa vielä vähän aikaa.
ReplyDelete34- vuotias suomalainen työssäkäyvä äiti päätyi tänne aikanaan kun etsi guuggelilla tyttärelle vastausta, kuka on Vilijonkan lasten isä. Rakastuin ranskalaisen lastenkirjan kuvituksiin, kärpäslätkäkokoelmiin, ihaniin pieniin kulttuurierojen huomioihin ja tietysti kauniisiin valokuviisi. Pitkään oon jo seuraillut, pitää varmaan nyt siis jo "paljastua" :)
ReplyDeleteTuazophia, paitsi unia!
ReplyDeleteKameleontti pihassa, ei voi ola ttta, kyllä naurattaa tuo Nakumati. Aivan mahtava nimi. Lieneekö huono laatu tapa työllistää?
Mikaela, oi kiitos terveisistä, Kreikasta en aiemmin olekaan ketään tuntenut!
Savu, ja eik teillä juuri kohta koita kesä ja ehkä aavistuksen talvea valoisampaa, tai kuinkas kaukana päiväntasaajasta te nyt olettekaan. Tunnelmavalaistuksessa on joka tapauksessa puolensa.
Salli, juuri kaltaisiasi "hiljaisia" lukijoita halusinkin tavat! Kiva kun jätit viestin ja näemmän kovin huolella olet juttujani lukenut. Tervetuloa jatkossakin vilijonkkalaan. Kärpäslätkiä on muuten jo yli sata!
Voi miten hyvä neuvo Lönkalta! Tulostan tuon seinätauluksi!
ReplyDeletemeilla on sellainen prisman valaistus olohuonessa. kivan tunnelmallinen. vuokraisannan asentama ja ei ole vuodessa poksahtanut. pihit me ei olla vaihdettu. niin ja ei olla kylla paljon kaytettykaan. kivempi istua pimeassa kuin prismassa.
ReplyDeleteJätän kommenttini minäkin. Olen seurannut blogiasi ahkerasti mutta en päivittäin, siksi kommentin antaminen on jäänyt. Tunnen tulevani aina viiveellä. Pidän suuresti kuvistasi ja kertomuksistasi Kiinan arjesta. Minusta on mahtavaa kulkea ympäri maailmaa blogien välityksellä je seurata suomalaiseten sopeutumista eri oloihin.
ReplyDeleteMaahiska, tosiaan vähintään jääkaapinoveen sopii.
ReplyDeleteTelle, Kiva kun jätit kommentin, vaikka "viiveellä". Kyllä minä kaikki kommentit saan. Keskusteluihin muiden blogeissa on minunkin vaikeaa osallistua aikaero vuoksi. Kun suomalaiset pääsevät vauhtiin olen jo yöpuulle menossa ja sitten kun seuraavana päivänä menen katsomaan, on siellä käyty mielenkiintoiset keskustelut, mutta kaikki taas jo menneet nukkumaan, eivätkä samaan aiheeseen enää seuraavana aamuna palaa.
Hei
ReplyDeleteMahjongiakos siellä pelataan...mekin pelataan silloin tällöin. Ostin pelin joskus parikymmentä vuotta sitten suomi-kiinaseuran kaupasta. Lapset ovat aikojen saatossa ihanasti oppineet keskittymään kiinankielisiin nappuloihin ja pelaamiseen.
Tinni