Friday, October 16, 2009

Hyvin puuskaisena perjantaina


Haipakkaan päivään on mahtunut monen moista, vaikkei päivä vielä ole puolessa välissäkään. Uskaltauduin vihdoin ostamaan kehystysmateriaalia seuraavaa näyttelyä varten ja söin peruskiinalaisen kanapähkinäaterian ystävän kanssa - samalla tuli pöydän ääressä maailmakin laitettua ojoon.


Hakiessani kuopuksen koulusta (siis suomeksi päiväkodista) vastatuuli aiheutti hetkellisesti hidastuksen menoon. Kaasu oli lavamopossa pohjassa ja huippunopeudeksi luvataan 40 km, mutta etenimme kymmentä. Kotiin pääsimme ilman suurempia vaurioita, vaikka muutama uhkaava "oksasta päähän" tilannetta osuikin kohdalle. Siis turvallisesti kotona, muttei mitenkään rauhallisesti, sillä kuopuksen eläinleikeissä Philipiin isoisä tuo koiran lentokoneella, mutta kuolee matkalla, poliisi tulee, joku huutaa juhuuu, fiuuuu, hurjia keskustelun ääniä, nejtä ja vadsadua sekä tehosteita tshhhh, ärh, hhhh, kviik.

Luulen, että paljon ehtii vielä tänään tässä pyörretuulessa tapahtua.

4 comments:

  1. Vai seuraava näyttely, mahtavaa!

    Mun tekis ihan kauheasti mieli mainitsemaasi ruokaa. Vaan on meillä tänään tonnikalapastapäivä kun kukaan ei ole ehtinyt eilen kauppaan ja tänään ne on kiinni.

    ReplyDelete
  2. Vauhdikasta menoa!

    Kirjani kustantaja on Otava. Toivottavasti pidät(te) siitä.

    ReplyDelete
  3. Huh, sankariäiti siellä viimassa kuskaa lastaan!

    ReplyDelete
  4. Liivia, jep, seuraavaa näyttelyä valmistelen. Pitäisi vain uskaltaa päättää ajankohta. Lienee vaikein asia koko prosessissa! Tonikalapastaa en olekaan tehnyt varmaan kahteen vuoteen, kiitos muistutuksesta.

    Outi, jännää nähdä millainen teoksestanne tuli. Otavalla on tapana julkaista kaikkea kivaa, myös Tammesta tykkään.

    Matoskin, jos näin vähällä pääsee sankariäidiksi, niin sitten kyllä aivan kaikki ovat sankareita. Oikeastaan niinhän me ollaan, sen vaan kun muistaisi epätoivo hetkinä. Tänään sunnuntaina on tuullut vielä hurjemmin, keskimmäinen sanoi osuvasti puiden tanssivan.

    ReplyDelete