Väripsykologiaa ja mielikuvamyyntiä, siinäpä banaanibisnes graafisen suunnittelun näkökulmasta. Kyllähän kaikki tietävät miltä banaanilaatikko näyttää: valkoinen pahvi, täyteläisen keltainen banaaninippu ja sininen viiva. Niistä kelpaa banaaneja noukkia vai olisiko naapurilaatikossa sittenkin herkullisempia?
Aika herkullisen oloisia ovat myös toiseksi viimeisessä, vai?
Vesimelonilaatikot odottivat lavalla vielä purkajia, tuoksu kuitenkin kävi jo nenään.
Päivän todellinen aasinsilta jäi ymmärtämättä. Mitä tekemistä Mikki Hiirellä on kuivattujen hedelmien kanssa? Sattuiko suunnittelijalla vain olemaan Disney-katalogi työpöydällään? Pitäisi päästä maistamaan laatikoissa olevia herkkuja, kenties maistuvatkin iloisen makeilta tai hassun raikkailta!
Wednesday, March 18, 2009
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
Moi! Löysinpä mukavan blogin, ja miten ihana banaanilaatikko-postaus!
ReplyDeleteOlen hullluna kaikenlaisiin pakkauksiin, matkoillakin suurimmat nähtävyyden on minusta lähiruokakaupoissa... Hauska myös nähdä, miten erilaisissa lootissa banaaneja sielä päin maailmaa kuskataan.
Mikki Hiiri ja banaanit... en kyllä löydä hyvää yhteyttä näille minäkään!
Olen itsekkin graafikkona katsellut maailmaa tuolla silmällä. Eri puolilla maailmaa meille on luotu omanlaisensa mielikuva siitä miltä vaikka juustopakkauksen kuuluu näyttää. Sitten kun värimaailma onkin maailmalla ihan toinen tulee joskus sellainen oloi että voiko tätä ollenkaan syödä/ tai juoda.
ReplyDeletehieno kuvakokoelma laatikoista...
ReplyDeleteaikas köyhää on tämä laatikkopuoli täällä suomessa kyllä tuohon verrattuna ja vesimelonilaatikot vasta ovatkin eksoottinen näky!
Hauska kuvaidea! Jos joku tekisi saman Suomesta...
ReplyDeleteMeillehän sundried rusinat tulivat ennen ameriikan maalta (ja lelut Kiinasta), olisiko sielläkin niin? Hauska vanhanajan Mikki niissä laatikoissa ja muutenkin ovat värikkäitä.
ReplyDelete