Toisinaan harmittaa tämä lastenkasvatus ulkomailla tyystin toisenlaisen valtakulttuurin keskellä. Erityisesti silloin jos kuopus keksii huutaa ja itkeä - sitä tosin tapahtuu nykyisin huomattavasti aiempaa vähemmän. Niin, hänelle on luotu erittäin tehokkaat äänihuulet, sen tietävät kaikki sukulaiset ja kylänmiehet, eikä hän ole koskaan pelännyt käyttää koko ääniskaalaansa. Kulttuurien yhteentörmäys syntyy siinä, etteivät kiinalaiset lapset itke. Joko heidät lellitään niin ettei tarvitse itkeä tai sitten pidetään niin kurissa ettei tule edes mieleen itkeä. Vuoden aikana en ole kertaakaan nähnyt itkevää paikallista lasta!
Tarina viikonlopulta: Olimme ravintolassa ja lapset saivat väritystehtäviä tarjoilijalta ruokaa odotellessa. Syötyämme oli aika jatkaa matkaa, pakkasimme laukkuun keskeneräiset väritystehtävät ja kuopus olisi mieluusti pakannut mukaan myös ravintolan kynät. Kielsimme ja mikä hulabaloo siitä syntyikään. Kulkiessamme halki koko laajan ostosaukion ja pitkälle liikennevaloihin itki kuopus sillä komealla ja raastavalla äänellään: "MÄ HALUUN VARASTAAAAA!"
Toisinaan taas lastenkasvatus ulkomailla on ihan mukavaa ja voimme olla todella iloisia, ettei valtaväestö ymmärrä mitä lapsemme itkee ja huutaa.
Jotenkin lapset käyttäytyvät eri kulttuureissa eri tavalla. Miksi, sitä en tiedä.
ReplyDeleteMuistan, kun muutimme Suomeen, ja silmät meinasivat pudota päästäni, kun ikäiseni lapsi haistatteli vanhemmilleen. En ollut koskaan nähnyt vastaavaa.
Tilanne tuskin äitinä sinua kauheasti nauratti, mutta luettuna tarinana sai kyllä minun suupieleni ylöspäin. Sen verran absurdi toive "mä haluuun varastaa" on. :)
ReplyDeleteToisaalta voit olla onnellinen, että lapsesi uskaltaa sanoa mielipiteensä - no volyymi voisi olla pienemmällä, eikä hänelle sana varastaa ehkä tarkoita samaa kuin meille aikuisille. Sitä paitsi varsinkin äidille uskaltaa aina olla aito, isän ja vieraiden seurassa asia on toinen. Luulen ma läheltä asiaa seuranneena. Lissu
ReplyDeleteHoya, se vahemmille haistattelu taitaa olla ihan suomalaisten ikioma erityispiirre. Olisiko sittenkin ollut enemmän muotia 10-20 vuotta sitten. En muista viimekesinä lomilla kuulleeni
ReplyDeleteHimmu, itse asiassa noita kuopuksen huutoja ei kovin vakavasti tule otettua. Varsinaisessa tilanteessa ei ehkä naurattanut, lähinnä vain ihmetytti kuinka typy oikein jaksaa niin pitkään. Eikä koskaan edes unohda mitä huutaa, kuten vanhemmat sisaruksensa pienempinä.
Lissu, joo, varsin avoimia ovat nuo tytöt ilmaisemaan tunteitaan. Tuon kovaäänisimmän huudon kuopus oli isänsä seurassa, joten ei hänkään helpommalla pääse. Me muut perheenjäsenet menimme toista kautta hoitamaan muita asioita ja kuulimme huudon isojen talojen toiselle puolen. Musikaalinenkin tyttö on, joten jos joku oopperatalo haluaisi kiinnittää hänet niin sovitaan vaan hinnasta! (mainos!)
Eikä ympäristö ymmärrä millä äiti uhkaa tai lahjoo :D
ReplyDeleteMielenkiintoista tuo ettei lapset ollenkaan kiukuttele. Eihän se voi olla normalia :D
Lissu, ja vielä tuosta varastamisesta, se taisi olla hänelle uusi sana jota heti piti päästä käyttämään. Olimmehan juuri selittäneet hänelle ravintolassa ettemme voi ottaa kyniä, sillä niitä ainoastaan lainattiin meille, niiden mukaan ottaminen olisi varastamista. Mutta kuulosti tosiaan vaan niin hassulta. Eikä varmasti ole viimeinen kerta kun hän käyttää astetta väärään suuntaan olevia sanoja, sillä pientä kielipuolisuutta on ilmassa, valitettavasti.
ReplyDeleteNaurattaa taas.
ReplyDeleteAinakin on suora tyyppi tämä teidän kuopus. Sympatiseeraan häntä aina. Persoona!
Terveisiä kuopukselle! Päivän pelastaja:-D
ReplyDeleteOlisipa kiintoisaa tietää tosiaan lellitäänkö vai kuritetaanko lapset itkuttomiksi, sillä eihän tuo nyt ole mitenkään normaalia?! Vai onko se konfutselainen kuuliaisuuden kulttuuri oikeasti NOIN tehokasta?
Meillä ainakin alkaa heti hirveä hulabaloo, jos tyttö itkee. Huomio viedään muualle, että itku loppu mahdollisimman pian.
ReplyDeleteKuulopuheen mukaan lapset sitten hieman isompana kuritetaan hiljaiseksi ihan lyömällä. Joitakin yhteenottoja olen nähnyt, mutta en mitään vakavaa.
Voi teidän pikkulikkaa! Minullakin nousi suupielet ylös. ;) Tuollaiset insidentit ovat meillä tavallisia. Viimeksi lomalla pikkumiehemme huusi meille suroraa kurkkua "te kakkapäät, te hölmöt!" (olimme hiihtämässä ja eka kerta suksilla oli aika tahmaista perheen pienimmäiselle). Kukaan paikallislapsista ei huutanut niin kuin meidän skandinaavipoikamme.... Se johtunee täkäläisestä kurista - muistat varmaan hyvin, miten täällä kasvatetaan lapsia...
ReplyDeleteHalauksia!!
Soli ja Mizyena, hahaa, niinkö teillä;) Ei vaan, ei tämä "hiljaisuus" minustakaan normaalia ole. Joskus tuli ayin kanssa puheeksi lasten lelut. Hän sanoi ettei hänen pojalla ole leluja, vain muutama pyssy, koska kiinalaisilla lapsilla ei ole aikaa leikkiä. Lomillakin on jokaiseksi päiväksi kotiläksyjä. Niitä tuhansia kirjaimiako lie opiskelevat. Ei kateeksi käy.
ReplyDeleteLiivia, suora on juu, tullut äitiinsä...
Nina, joku ulkkarituttu kertoi kuulleensa uskomuksesta jonka mukaan lapsen itkun tekevän hänet aikuisena hermoheikoksi. Selitys sekin. En tiedä haluanko oikeasti tietää miten kiinalaiset lapset pidetään hijaisina!
Kaisa, muistan kyllä enkä ikuna unohda! Mutta kyllä Pariisissa sentään kuuli lapsen itkua, kun aikuinen läiski tai sätti. Täällä moinen "suoritetaan" vissin takakujilla, mitään tunteenilmauksia kun ei ole soveliasta näyttää julkisesti, kai. Pariisissa kaikki tapahtui kaikkien silmien alla, täydellistä nöyryytystä.
ReplyDeleteJa nyt sitten voimmekin todeta, kuinka me suomalaiset sitten olemmekin cooleja, heh heh.
Mielenkiintoista tuo kiinalaisten lasten kayttaytyminen. Joku syyhan siihen taytyy olla.
ReplyDeleteTaalla kaikki huutavat, aikuiset ja lapset, niin ettei siina ole mitaan ihmettelemista. Ja kuulee julkaisukelvottomia toivotuksia puolin toisin.
ainakin singaporessa lapset saavat keppia, myos valtion kouluissa. siita oli juuri viime viikolla juttua lehdessa.
ReplyDeletepienille lapsille on pienet kepit ja isoille lapsille isot kepit.
aikuiset saavat sitten oikein tosi isoa keppia vankilassa.:-( ja taalla telotetaan kuulemma enemman ihmisia per vuosi kuin missaan muualla. tieda sitten onko totta.
vahan OT mutta kuitenkin.
Lasten kasvatus on kyllä mielenkiintoinen aihe :-)
ReplyDeleteTätä viestiketjua lukiessani mietin, miten suomenruotasalaiset kasvattavat hyvinkäyttäytyvät lapsensa? Hehän eivät käytä keppiä sen enempää kuin valtaväestö? Sattuuko joku tietämään?
Mäkin olen usein miettinyt, että miksi jotkut lapset ovat pienestä pitäen niin temperamenttisia, etteivät lempeät kasvatusmetodit toimi. Mitä sitten käytetään kun ei väkivaltaan halua turvautua?
ReplyDeleteOttavatko esimerkin meistä aikuisista? Entä jos aikuinen on rauhallinen ja lapsi ei?
Melkoinen persoona tuo kuopuksenne.
ReplyDeleteTaalla nakee itkevia, yms..lapsia ja samalla sita ikavaa puolta eli miten vanhemmat kasvattaa.Laiskimista, retuuttamista ja ei oikein tieda mennako valiin, vai katsoa muualle.
Botswanassakin näkee harvoin kirkuvia muksuja. Kuuliaisesti vanhempiaan seuraavia, tuntikausia hiljaa istuvia tai jonottavia sen sijaan huomattavasti enemmän. Katseet ovat täkäläisen kohteliaasti alasluotuina. Kuri on kova. Näin kerran julkisen tilan seinällä ohjeen, että lasta ei saa lyödä liian usein. Uh. Allekirjoitan kympillä tuon, että välillä on hyvä etteivät kaikki ymmärrä mitä kersa kirkuu!
ReplyDeleteKuinkakohan monta kertaa oon komentanut lapsia ja joku vieressä katselija on todennut "oi miten kivan kuuloista". Ihan hyvä siis, ettei ympäristö aina tiedä mitä puhutaan :)
ReplyDeleteTäällä kovaääninen komentaminen kuin myös lasten uhmaraivarit julkisesti on epätoivottavia (oon saanut muutaman kerran katseita osakseni molemmista syistä...). Komentaminen (esim. lapsen, joka synttärijuhlilla käy kierroksilla) tapahtuu hiljaa korvaan sihisemällä. Sitä voidaan tehostaa kyljestä muiden huomaamatta nipistämällä.
Mä sanon pari kertaa kauniisti ja normaalilla äänellä ja vien tarvittaessa kiukuttelevan lapsen jonnekin kulman taakse juttelemaan rauhassa. Meitä kun tuijotetaan muutenkin ihan tarpeeksi eikä lapsi sitten usein keskity yhtään siihen mitä mä sanon vaan esiintyy yleisölle.
Meillä 3 v kuopus huusi bussissa: "Mä haluun satuttaa itteäni!" Olisi ollut kiva jos kukaan ei olisi ymmärtänyt.
ReplyDeleteMinun 2,5 -vuotias tyttö saa toisinaan kaupankassalla raivarin kun ostokset pitää maksaa. En ole varma mikä siinä niin harmittaa, ehkä se että sama juttu tehdään joka kerta ja jonottaminen on toisinaan hidasta ja lisäksi mahdolliset omassa pikkukärryssä olevat ostokset pitää "luovuttaa" kassatädin hyppysiin ja tiukkatahtoisen lapsen hermo meinaa mennä heti.. Monta kertaa ollaan lähdetty "MÄÄ EN HALUU IKINÄ MAKSAA" -huudon kera ulos kaupasta, mutta aina on maksettu :')
ReplyDeleteps. Olen uusi lukijasi! <3