Asuinalueemme koilliskulman tien toisella puolella on pelto, jolla tönöttää rivistö tyhjillään olevia rakenustyömaakoppeja. Sellaisia joissa rakennustyöläiset asuvat kerrossängyissä kuin sillit purkissa, tv-dokumenttien mukaan. Jo pitkään olen halunnut kurkistaa sisään, mutta tilaisuutta ei ole tullut. Niinpä loin itse tilaisuuteni ja suuntasin kohti parakkeja. Vaan eipä tullut tilaisuutta vieläkään, muurit olivat korkeat, portit visusti kiinni ja pelko suurista vahtikoirista esti kiipeilemisen.
Joten tutustuin aluetta ympäröivään peltoon. Kuin yllättäen minulle tarjoutui mahdollisuus arkeologiaan ja löytämään vastaus siihen, mitä varsin vaatimatonta palkkaa nauttivat rakennustyöläiset ym. lähistön asukkaat heittävät pois.
Näky oli yllättävä. Ensimmäisessä läjässä oli pienen putiikillisen verran tekoturkishattuja ja hyllyllinen kiinantossuja sekä useamman uniformun irrotetut epoletit.
Yksittäisien tavaroiden lomasta mainittakoot tasku, hanska, teräsharja ja luonnollisesti pelikortit.
Vaan enhän minä voinut näppejäni pitää irti kauniista kulhoista, jotka sointuvat täydellisesti vanhoihin siniraitaisiin Arabioihini. Ayin mukaan nämä ovat vanhojen ihmisten astioita, eivät kiinalaiset nykyisin moisista piittaa. Pitää olla kuulemman kukkia!
Mutta eipä ollut näitäkään kukallisia kukaan halunnut. Ehkä vanhojen ihmisten väri?
Sirot korit kuin huusivat lavamopooni. Oih, ota meidät mukaan! Ayin tuomio oli selvä: liian pieniä mihinkään.
Kaiken kukkuraksi poimin hansikaslokeroon lupa-asiakirjan, jolla saan ajaa (jollain) autolla (jonnekin) alueelle.
Ei kun menoksi!
hyvä sua taas!
ReplyDeleteVAnha Vilijonkka ei voi mitään keräilyvietille!
Mäkin haluan vanhojen ihmisten astioita.
Nyt loysit apajan.
ReplyDeletePitaisikohan mun suunnistaa kaatopaikalle?
Tuollaiset vanhojen ihmisten tavarat kelpaisivat kylla minullekin.Kauniita loytoja.
Violet, ei voi vieteillensä mitään meikäläinen. Olen monta kertaa jo päättänyt, etten rupea kauheasti hamstraamaan, enkä sitä tulevaisuuden muuttokuormaa laajentamaan, mutta minkäs voit kun tavara aivan huutaa päästä kotiin!
ReplyDeletePikkujutut, mene ihmeessä kaatikselle ja sitten kunnon raportti blogiin! Kenties löytyisi yllättävää inspiraatiota koruihin.
Heh, onko sulla lavamopo? Semmoinen sahkolla kulkeva Kiinasta hankittu?
ReplyDeleteIhana postaus ja hymy nousi taas huulille, vaikka selkää ja päätä kivistää (tosin hyvällä tavalla) aamuisen osteopatiakäsittelyn jälkeen. Miten ihmiset heittävät pois noin hyväkuntoisia tavaroita? Nyt lupa-asiakirjan kanssa suunnistamaan suljetuille alueille.
ReplyDeleteBisous!
(ps. meidän puoliskot telekonffaa keskenään)
Tarja, no just sellainen, tuosta lähitorin laidalta ostettu, postasinkin siitä 11.11 2008.
ReplyDeleteKaisa, no nyt tuli mies juuri takaisin sohvalle, liekö tauko vai loppuiko jo, täytyypä kysäistä.
This comment has been removed by a blog administrator.
ReplyDeleteIhanaa, sä pääsit sittenkin dyykkaamaan aarteita! Voin kuvitella sinut lavamoposi kanssa kamat kyydissä tyytyväinen ilme kasvoilla!
ReplyDeleteMukavaa viikonloppua!
Jestas sentään. Tuommoisessa paikassa minulla pitäisi olla rekka! Eilen siivottiin ystävän ISO vintti. Kankaiset jaettiin kolmeen kasaan: roskiin, hyväntekeväisyyskirppikselle ja - minulle. Vuorikankaita, monenlaisia kukallisia tilkkuja (isoja), vaatteita, joissa oli ihania nappeja ... KUUSI isoa muovipussillista minulle. Mihin ihmeeseen minä ne laitan? Ei tänne enää mahdu. Mutta ei niitä roskiinkaan voinut laittaa. Pitääköhän hommata isompi asunto? Lissu
ReplyDeleteKavin katsomassa postauksen ja se on tosi hieno menopeli. Huolisin itsekin... Tosin mokille Suomeen, en Shanghain kaduilla uskaltaisi ajaa!
ReplyDeleteOih, nuo siniraidalliset astiat ovat TÄYDELLISIÄ:)
ReplyDeleteNaurattaa! Ja löytyihän sieltäkin dyykattavaa! Siniraitakulhot ovat ihanat.
ReplyDeleteJa ajoluvat ja kaikki, ou jee!
Mahtava löytöpelto :)
ReplyDeleteMiyena, taisinpa kotimatkalla jopa hieman naureskella itsekseni.
ReplyDeleteLissu, vinttitalkoot ovat aivan parhaita, sekä oman että toisen. Ja se vinttien tuoksu on jäljittelemätön, ihana.
Tarja, me ollaan kansa mietitty tuollaisen lavamopon toimittamista mökille, muttemme ole selvittäneet virkaiesten käsitystä moisen käyttökelpoisuudesta. Voisi tulla liikennepoliisin kanssa kinaa.
Vintage living, eikös vaan.
Liivia, niin minuakin nauratti, kotipulainen taisi lähinnä pyöritellä päätään ja yritti pitää pokkansa mun pestessä mutaa astioista pois. Yleensä hyökkää auttamaan mutta nyt ei tehnyt elettäkään.
Pilvitarha, löytöpelto kuulostaa juuri siltä miksi vastaava apaja olisi kotosuomessa nimetty.
Miten ihanaa, että pääsit dyykkaamaan! Täällä on dyykkaaminen tosi heikkoa, roskikset on tosi haisevia ja mätäneviä eikä niissä tunnu yleensä olevan mitään dyykkaamisen arvoista :) Kadulta dyykkasin kerran yhden kirjan ja anoppini, joka sattui olemaan mukana, varmaan teki kaikkensa pitääkseen pokkaa :D
ReplyDeleteIhania kukkakulhoja! Kelpaisivat ainakin tämän nuoren naisen keittiöön :) Taidan olla aika out? :)
ReplyDeleteSulla on muuten viihtyisä blogi. kauheesti mielenkiinotoista luettavaa. =)