Suurkaupungin katseet tuntuvat hyvin usein pidättyväisiltä, aavituksen epäileviltä ja vetäytyviltä. "Kuka olet, miksi kuvaat, oletko tietoinen, haluan vain olla." Ja rauha noille katseille suotakoot. Sellaisia minäkin kaupungilla kulkiessani varmasti luon.
Mutta toisinaan vastaan kävelee iloa, ylpeyttä ja onnea. Tuore isoisä sairaalan edustalla, voiko herttaisempaa katsetta koko metropolista löytyä?
Tai mikä vallattomuus ja energiamäärä ohitseni vilahtikaan. Katseita en edes ehtinyt nähdä, mutta kokkipoikien vauhti kertoi nuorten aikuisten tarmosta. Sitä heillä ainakin vielä tänään, viikon ensimmäisenä päivänä, oli.
On tulossa hyvä viikko, kun niin päättää!
Aivan ihana paketti isoisalla!
ReplyDeleteIsoisän ilme kyllä viestii, että elämä hymyilee, eikä ole mitään huolia, kun saa kantaa uutta nyyttiä kotiin :-)
ReplyDeleteOlisipa ihmisillä useammin yhtä vilpittömän iloinen katse kasvoillaan :-)
Voi mikä päättäväisen toiveikas lause: "On tulossa hyvä viikko, kun niin päättää!"
ReplyDeleteKiitos tuosta, sellaista tässä epämääräisen ankean maanantain illassa juuri tarvittiinkin!
Päätöksiä on joskus,joo, tehtävä jotta viikostaan saisi kelvollisen.
ReplyDeleteSiihen auttaa kyllä myös nämä hyväntuuliset isoisät. Hyvänen aika mikä ilme.
Suurkaupunki asumisen ilo on, että niitä katseita, pieniä tapahtumia ja välähdyksiä on paljon. Ihmisiä arjessaan. Usein sitä tallettuu erikoinen kuva, jostakin ohi kiitävästä hetkestä aivoihin. Juuri niinkuin valokuvissasi! Jotain kaunista.
ReplyDeleteOlerko ajatellut julkaista kirjaa kiinankuvistasi?
ReplyDelete