Kuinka ilahduinkaan nämä siemenet löydettyäni. Eihän se ole suomalainen koti eikä mikään, jossa näitä ei olisi. Tuoksu oli erottamaton osa lapsuuteni lauantai-iltapäiviä, jolloin äiti leipoi. No, minähän en siis leivo, enkä muutenkaan ole mikään kodinhengetär keittiönäkökulmasta katsottuna, mutta kardemumman tuoksua pitää kotiini saada!
Joku pidemmälle ostoskoulutuksessaan ehtinyt Pekingin suomalainen mainitsi mistä moista eksoottista jauhetta saa, mutta unohdin paikan saman tien... Joten ostin kohtuullisen kokoisen pussin kokonaisia siemenkotia kun kerran kohdalle osui. Myytiin intialaisten mausteiden hyllyllä, siis suomalaisissa pullissa on intialainen vivahde? (Herää kysymys milloin kardemumma lisättiin pullataikinareseptiin? 50-luvulla?)
Uusin hupini onkin noin kerran viikossa ottaa kotapussi esille ja alkaa kuoria siemeniä. Projektin valmistuttua jauhan ne mortelilla ja muistutan ayita lisäämään herkkua pullataikinaan. Niin, siis minähän olen ainoastaan työnjohtaja, joka sanoo jokaisen leivontakerran jälkeen: "Hyvä, MUTTA lisää voita, lisää sokeria!". Ja jatkossa pihille kotiapulaiselle :"Lisää kardemummaa." Kyllä minä kuoria osaan!
Tuollainen kerdemumman kuoriminen on ihanan yksinkertaista puuhaa. Vanhanaikaista ja rauhallista, kevyesti rytmikästä. Hassua, mutta koen suurta yhteenkuuluvuutta miljooniin maailman naisiin, jotka edelleen käsin erottelevat jyvät akanoista. Hitaasti hyvä tulee.
Muistan kun muutin Ranskaan ja etsin kardemummaa kaikkialta. Löysin vain kokonaisia ja kuoriminen tuli tutuksi.
ReplyDeleteViolet, no mitäs tykkäsit? Onko Belgiassa asiat paremmin?
ReplyDeleteTykkäsin siitä kuorimispuuhasta ja toki löysin sittemmin jauhettuakin kardemummmaa...tuo alun löytämättömyys on vaan muistissa vielä.
ReplyDeletetäältäkin löydän helposti jauhettuakin tuotetta, mutten ole totta puhuen paljon tarvinnut. Ei ole tullu pullaa väännettyä kovin usein. Kausittain menee.
Luin taas urakalla postejasi ja nautin, kiitos!
ReplyDeleteOn se hienoa etta lahdet kuvausretkille vaikka siella liikenne ja saasteet uhkaavat. Vai onko teidan asuma-alueella helpompaa?
Taalla lahteminen on todellinen urotyo.
Nykyaan joka paikkaan pita varata vahintaan 1,5 tuntia aikaa ajamiseen.
Mene siina sitten puistoon, kujille tai kaduille kun matkustat vahintaan 3 tuntia sen takia...argh!
No, kaikkea ei voi saada!
Missa asumme on normaalisti hyva ilma (paitsi kun hiekkatuulee/myrskyaa) eika melu ole lahellakaan keskustan kakofoniaa...
Jaksamista lasten parissa...
Vie varmaan enemman huomiota, mehut ja voimat kuin aikuisopiskelijat...
Mutta kevytta kevatta, joka mielessa! :-)
Noihin kuvapostauksiin en sitten kommentoinut mitään, mutta nautin. Oli hieno muistitaulu täynnä pieniä lappuja ja noi äskeiset kuvat linssien läpi toinen toista huvittivat (positiivisesti).
ReplyDeleteMutta olipa hauska nähdä kokonaisina tuo muka ikiaikainen mauste pullataikinassa. Niitä kun tulee yleensä ostettuna jauhettuna muovituubissa. Varmaan rauhoittavaa hommaa se kuoriminen. Sopivan yksinkertaista.
Taas aivan taivaallisia kuvia!
ReplyDeleteEn ole mikään jauhopeukalo, mutta tein juuri viime sunnuntaina ison pullataikinan (myös kardemummaa oli, suomesta tuotua, jauhettua). Lapset leipoivat käärmeen ja dinosauruksen ja muiden eläinten muotoisia pullia, jotka koristeltiin lopuksi rusinoilla.
Tätä eksoottista herkkua tarjottiin sitten italialaisille vieraille, jotka olivat aivan innoissaan. Pyysivät reseptin mukaansa, sen nimeksi tuli ”suomalainen brioche”.
Olen joskus jouluna epätoivoisesti yrittänyt hienontaa kokonaisia neilikoita, pakastepussissa, vasaralla. Oli aika hankalaa.
Ah! Kardemumma tuoksui tänne asti!
ReplyDeleteJatinka, on aika kumma juttu ne muovituubit. Miksiköhän se myydään niin. Vaniljatanko on ihan selvä juttu, mutta jauhe, tuubissa, miksi?
ReplyDeleteSatu, ja sähän pääset pian täyttämään maustevarastojasi Suomeen. Ranskaan me roudattiin aina viherpippuria, eikä sitä kyllä täälläkään ole pahemmin näkynyt! Toisaalta, kunnon pihvilihakin on vähän kivenalla, jonka kanssa sitä kermaista viherpippurikastiketta söisi.
Himmu, mahtava tuoksu, vai mitä!
ReplyDeleteKardemumma on mauste, joka ei jotenkin kuulu repertuaariini. Vaikka on sitä joku pölyinen putkilo kaapin perällä.
ReplyDeleteEi sillä ettenkä tykkäisi siitä, en vain muista koko maustetta.
Kiva nähdä sitä muussakin muodossa.
Hei Vilijonkka, teidän suvun naiset kummittelivat viime yönä unissani - aiheena oli kirppistavaroiden vaihto. Lienenkö liikaa viihtynyt sivuillasi (vaikka harvoin tänne kommentoinkaan). Olen palannut työelämään, ja se haittaa suuresti harrastuksiani nykyisin...
ReplyDeleteKivaa kun pistäydyit blogissasi ja löysin sitä kautta tänne:) Näyttää niin eksoottiselta tuo arkikin Kiinassa, täytyy oikein tutkia tarkemmin...
ReplyDeleteNäitä kokonaisia kardemummia löytyy meidänkin keittiöstä. Tykkään kans näperrellä ja jauhaa niitä. Ne tuoksuu niin hyvälle.. Ja joskus ripautan kokonaisia kardemummia myös teen sekaan..